Etusivu » Tyypin 2 diabeteksen hoito

Tyypin 2 diabeteksen hoito

Lääkärikirja Duodecim
19.4.2016
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Tyypin 2 diabeteksen hoidon toteuttaa pääasiassa potilas itse. Keinoina ovat kohtuulliset muutokset ruokailu- ja liikuntattomuksista, joihin saa ohjausta terveydenhoitajalta tai diabeteshoitajalta. Itsehoidolla hiljan todettu tyypin 2 diabetes voi parantua kokonaan. Tarvittaessa lääkäri päättää lääkehoidosta.

Hoidon tavoitteet

Tyypin 2 diabeteksen hoidolla on kaksi tavoitetta:

  • Alentaa verensokeria riitttävän lähelle normaalia. Verensokerin alentaminen parantaa vointia ja ehkäisee tehokkaasti diabeteksen lisätautien kehittymistä.
  • Vähentää sepelvaltimotaudin ja aivohalvausten vaaraa. Diabeteksessa näiden valtimosairauksien vaara on selvästi suurentunut, minkä vuoksi niiden ehkäisyyn pitää erityisesti kiinnittää huomiota.
  • Molemmat tavoitteet toteutuvat, jos laihduttamisen ja liikkumisen lisäämisen avulla diabetes paranee.

Laihduttaminen, terveelliset ruokatottumukset ja liikunta vaikuttavat näihin molempiin. Ne alentavat verensokeria, laskevat verenpainetta ja parantavat veren rasva-arvoja. Verensokeriin voidaan tarvittaessa vaikuttaa myös lääkkeillä.

Laihdutus ja painonhallinta

Liikamäärä rasvakudosta vatsaontelon sisällä ja maksassa on tärkein tyypin 2 diabeteksen aiheuttaja. Vastaavasti tärkein toimenpide diabeteksen hoitamiseksi on laihduttaminen.

Onneksi tavallinen laihduttaminen vähentää rasvakudosta vatsaontelosta suhteellisesti enemmän kuin ihon alta. Siksi jo muutaman kilon painon lasku näkyy verensokeriarvojen selvänä parantumisena. Pelkkä liikuntakin vähentää vatsaontelon rasvaa, joten se parantaa verensokeriarvoja ilman laihtumistakin.

Laihduttamisen teho diabeteksen voidaan nähdä konkrettisesti lihavuusleikatuilla. Useimmilla hyvin lihavilla diabeetikoilla leikkauksen avulla toteutunut 30 - 40 kilon painon lasku parantaa kokonaan diabeteksen, eli verensokeri on normaali ilman lääkitystä. (ks. «Lihavuusleikkaus»1)

Kohtuullisella muutaman kilon laihduttamisella on mahdollista ehkäistä diabeteksen puhkeaminen henkilöillä, joilla on "esidiabetes" eli heikentyneeksi sokerinsiedoksi kutsuttu sokeriaineenvaihdunnan häiriö (ks. «Esidiabetes»2).

Vielä siinä vaiheessa, kun diabetes todetaan, ylipainoisen henkilön on mahdollista laihduttamalla, sen jälkeisellä painonhallinnalla ja liikunnalla parantua kokonaan diabeteksesta vuosikausiksi. Siksi jokaisen ylipainoisen diabeetikon hoitoon tulee kuulua tehokas laihduttaminen. Tuloksen saaminen ei edellytä normaalipainoon laihtumista, vaan jo 5–10 prosentin painon alentaminen vaikuttaa tehokkaasti.

Lisää tietoa lihavuudesta ja laihduttamisesta, katso artikkeli «Lihavuus»3.

Ruoka ja syöminen

Tyypin 2 diabeteksen hoitoon kuuluu aina ruokailutottumusten muuttaminen siten, että verensokerit laskevat mahdollisimman normaaliksi ja verisuonisairauksien vaara pienenee.

Tärkein ruokamuutosten tavoite on ruoan päivittäisen energiamäärän vähentäminen. Painonhallinnan ruokamuutosten periaatteita on selostettu artikkelissa «Miten vähennän kaloreita ilman dieettiä»4.

Toinen tärkeä tavoite on kohonneen verenpaineen ja verisuonisairauksien ehkäisy ja hoito. Verenpaineen kannalta on tärkeää, että ruoan suolamäärää ei ole liian suuri (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»5). Veren kolesterolin kannalta tulee rajoittaa kovan eli tyydyttyneen rasvan määrää ja siirtyä pääasiassa käyttämään terveellisiä kasviöljyjä (ks. «Kolesteroli»6).

Muita ruokaan ja syömiseen liittyviä periaatteita ovat:

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja syödään runsaasti, 400–500 grammaa päivässä. Ne auttavat painonhallinnassa ja sisältävät "hitaita hiilihydraatteja" eli hitaasti suolesta imeytyviä hiilihydraatteja, jotka suurentavat vain loivasti verensokeria.

Täysin sokerittomiin tuotteisiin ei tarvitse siirtyä. Poikkeuksena ovat sokeripitoiset virvoitusjuomat ja mehut sekä täysmehut ("tuoremehut"), joita on syytä välttää, koska niistä saadaan ylimääräisiä kaloreita ja ne nostavat verensokeria nopeasti. Myös muita "nopeita" hiilihydraatteja (valkea leipä, pullat yms.) kannattaa vähentää.

Kuitupitoisten ruokien käyttöä pyritään lisäämään. Tärkeimmät kuidun lähteen ovat kokojyväviljatuotteet, leivät, puurot, myslit yms.

Ylimääräisiä välipaloja ei tyypin 2 diabeteksessa yleensä tarvita eikä niitä kannata käyttää. Välipaloja käytetään vain silloin, kun ateriavälit ovat niin pitkät, että nälkää on syytä välillä sammuttaa. Välipalat voivat myös yksilöllisesti olla tarpeen (erityisesti liikunnan yhteydessä), jos käytetään pitkävaikutteisia insuliinin eritystä lisääviä tabletteja tai insuliinihoitoa.

Kohtuullinen laihduttaminen ja sopivat ruokailutottumusten muutokset ovat hyvin tehokkaita tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Niiden avulla on mahdollista saada sokeriarvot täysin normaaleiksi. Tuloksen aikaansaamiseksi ei tarvita mitään erityistä "diabetes-dieettiä". Syödään normaalia ruokaa, mutta tottumuksiin tehdään kohtuullisessa määrin edellä manittuja muutoksia, joilla paino putoaa ja ruoka muuttuu muutenkin terveellisemmäksi.

Liikunta

Liikunta auttaa diabeteksen hoidossa kahdella tapaa. Se edistää laihtumista ja painonhallintaa, mikä huomattavasti parantaa sokeriaineenvaihduntaa. Sen lisäksi liikunta lisää solujen insuliiniherkkyyttä, mikä alentaa verensokeria ilman laihtumistakin.

Tyypin 2 diabeteksessa ei tarvita mitään erityisliikuntaa, vaan normaali terveellinen liikkuminen toimii. Liikunnassa tärkeintä on säännöllisyys. Hyvin erilaiset liikuntamuodot ovat mahdollisia, pääasia on, että liikutaan.

Terveysliikunta tarkoittaa vähintään puolen tunnin kävelyä vastaavaa liikkumista useimpina päivinä viikossa. Sitä on pidettävä diabeetikon liikunnan minimimääränä, kaikki mikä tulee sen päälle, lisää liikunnan tehoa. Välttämätöntä ei ole liikkua yhtäjaksoisesti, vaan puolen tunnin liikunnan voi koota vaikka 10 minuutin pätkistä.

Arkiliikunta eli jalkojen ja muiden lihasten ahkera käyttäminen päivän askareiden yhteydessä on myös liikuntaa ja hyödyllistä diabeteksessa. Arkiliikunnan määrää voidaan mitata askelmittarilla. Tutkimuksissa on todettu, että 10 000 askelta päivässä edistää painonhallintaa ja on siten hyvä tavoite.

Lisää tietoa liikunnasta, ks. «Liikunta ja tyypin 2 (aikuistyypin) diabetes»7.

Tyypin 2 diabeteksessa matalien verensokerin (hypoglykemian) vaara on pienempi kuin tyypin 1 diabeteksessa. Liikunnankaan aikanakaan sitä ei esiinny lainkaan ruokavaliohoidolla eikä useimpien suun kautta käytettävien lääkkeiden yhteydessä. Insuliinihoidon ja sulfonyyliurea-ryhmään kuuluvien tablettilääkkeiden ja liikunnan yhteisvaikutus voi johtaa mataliin verensokereihin (ks. «Alhainen verensokeri (hypoglykemia) diabeetikolla»8).

Diabeteslääkkeiden käyttöperiaatteita

Lääkitys aloitetaan yleensä silloin, kun verensokerin pitkäaikaiskoe "sokerihemoglobiini" on ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta noin 50 mmol/mol (6,5-7,0 %). Ylipainoisella potilaalla hoito aloitetaan metformiinilla. Jos sen teho ei yksin riitä, yleensä voidaan yhdistetää tilanteen mukaan muita suun kautta nautittavia lääkkeitä.

Jos suun kautta nautittavilla lääkkeillä ei saada toivottua tulosta ("sokerihemoglobiini" on jatkuvasti yli 53 mmol/mol (7,0 %), hoitoon nykyään lisätään tavallisesti suolistohormoneihin vaikuttava lääkepistos (ns. GLP-analogi). Aiemmin insuliinia käytettiin usein, mutta sen käyttö on vähenemässä.

Valtimosairauksien ehkäisy

Koska tyypin 2 diabeteksessa on suurentunut vaara valtimotaudin aiheuttamiin sairauksiin (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»9), näiden ehkäiseminen liittyy erottamattomasti hoitoon. Kohonnut verenpaine pyritään hoitamaan tehokkaasti ja saamaan tasolle 130/80 millimetriä elohopeaa (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»5). Veren kolesteroliarvo pyritään saamaan tasolle 4,5 mmol/l tai alemmaksi, tarvittaessa käytetään statiinilääkkeitä (ks. «Kolesteroli»6). Lisäksi kaikille potilaille aloitetaan veritulppien ehkäisemiseksi asetyylisalisyylihappo ("sydänaspiriini"). Tupakoivia kannustetaan ja autetaan lopettamaan tupakointi.

Verensokerin omaseuranta

Verensokerin omaseurantaa ei aina tarvita, mutta se aloitetaan viimeistään silloin, kun siirrytään käyttämään diabeteslääkkeitä. Mittausten määrä ja ajankohdat sovitaan yhdessä lääkärin tai diabeteshoitajan kanssa. Tärkein mittausaika on aamulla ennen aamiaista, joka kuvastaa paaston aikaista verensokeria, jonka perusteella arvioidaan mahdollinen pitkävaikutteisen perusinsuliinin tarve. Ajoittain mitataan myös ennen aterioita ja 1½ tuntia sen jälkeen, jolloin nähdään, paljonko ateriat suurentavat verensokeria. Jos "sokerihemoglobiini" (HbA1c) on yli tavoitetason, selvitetään tihennetyillä mittauksilla, milloin verensokeri pääsee nousemaan. Lääkitysmuutosten yhteydessä mittauskertoja myös tihennetään oikean lääkeannoksen säätämiseksi.

Kuinka usein verensokereita tulisi mitata, kun diabetestasapaino on vakaa? Tästä vallitsee erilaisia käsityksiä. Diabeteksen hoitosuosituksessa on arvioitu, että tablettihoitoisessa tyypin 2 diabeteksessa tarvitaan keskimäärin noin 12 mittauskertaa viikossa. Toisaalta äsken ilmestyneissä tutkimuksissa säännöllisestä verensokerien mittaamisesta tyypin 2 diabeteksessä ei todettu olevan merkittävää hyötyä.

Käytettyjä lähteitä

Yki-Järvinen H: Tyypin 2 diabeteksen hoito ja seuranta. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 5.1.2015. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Yki-Järvinen H: Oraaliset diabeteslääkkeet ja GLP-1-analogit tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 30.5.2013. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Ilanne-Parikka P, Niskanen L. Tyypin 2 diabeteksen hoito. Kirjassa Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha M-T, Sane T. Diabetes. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 343-378.

Valtakunnallinen Diabeteksen Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi50056»2.

Gulliford M. Self monitoring of blood glucose in type 2 diabetes. BMJ 2008; 336: 1139–1140.