Etusivu » Hiusten värjäys ja terveys

Hiusten värjäys ja terveys

Lääkärikirja Duodecim
15.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Valtaosa naisista ja useat miehetkin sävyttävät tai kestovärjäävät hiuksiaan. Jotkut kestovärjäävät myös kulmakarvat ja silmäripset. Värjäys voi aiheuttaa allergista ihottumaa, harvemmin ärsytysihottumaa. Pari prosenttia ihottumapotilaista on herkistynyt hiusväreille. Hiusten vaalennus voi tehdä hiukset niin hauraiksi, että hiukset katkeavat tavallista helpommin. Viime vuosina on tutkittu hiusvärien mahdollisesti aiheuttamia syöpiä, erityisesti rakkosyövän yhteyttä värjäykseen sekä värien mahdollisesti aiheuttamia geenimuutoksia.

Kolmenlaista värjäystä

Hiusvärit voidaan jakaa värin keston mukaan karkeasti kolmeen ryhmään, helposti pois pestäviin, puolikestäviin ja kestoväreihin. Pois pestävät värit lähtevät 1–2 pesussa. Kemiallisesti ne ovat tavallisesti happamia värejä. Puolikestävät haalistuvat 5–20 pesussa. Niissä on yleensä vain värejä (nitroaniliineja, nitrofenyylidiamiineja, nitroaminofenoleja) mutta ei värin kestävyyttä lisääviä muita aineita. Väreissä saattaa olla myös kasviperäisiä värejä. Niistä yleisin on punaruskea henna, joka tuoteselosteessa on INCI-nimellä Lawsonia inermis. Väriä voidaan valmistaa myös kemiallisesti, jolloin sen nimi tuoteselosteessa on Lawsonia.

Kestovärjäyksessä hius vaalennetaan ammonium- tai kaliumpersulfaatilla ja vetyperoksidilla ja värjätään esimerkiksi jollakin parafenyleenidiamiinilla tai tolueenidiamiinilla. Persulfaatti ja peroksidi osallistuvat myös värin kehittymiseen. Värin kehittymiseen tarvitaan vielä aminofenolia tai resorsinolia. Vaalennus- ja värjäysprosessi tapahtuvat samaan aikaan, sillä kaikki tarvittavat kemikaalit ovat samassa tuotteessa. Kestovärjäys on uusittava muutaman kerran vuodessa, sillä kasvava hius on "itsensä värinen".

Hiusten vaalennus

Hiusten vaalentamiseen käytetään kalium- tai ammoniumpersulfaatin ja vetyperoksidin seosta. Aineet sekoitetaan juuri ennen vaalennusta. Ne ovat voimakkaita hapettimia. Jos aineet saavat vaikuttaa liian pitkään, hius haurastuu ja saattaa katketa.

Hiusväriallergia

Suomessa hiukset, kulmakarvat ja silmäripset kestovärjätään tavallisesti kampaamoissa, partureissa tai kauneussalongeissa, joissa käyttöohjeita noudatetaan huolella. Ilmeisesti sen takia hiusväriallergia ei ole lisääntynyt viime vuosina kovinkaan selvästi. Saksassa kampaajilla, joilla epäiltiin allergista ammatti-ihottumaa, yleisin allergeeni oli ammoniumpersulfaatti, jonka jälkeen tulivat paratolueenidiamiini, parafenyleenidiamiini ja ammoniumtioglykolaatti. Meillä ihottumapotilaista 2–3 % reagoi väreihin lapputesteissä. Väestötason hiusväriallergian yleisyyttä ei meillä tunneta. Saksassa hiusväriallergiaa on laskettu olevan vajaalla yhdellä prosentilla. Sen sijaan esimerkiksi Kiinassa, jossa harmaatukkaisuus on suuri häpeä, hiusväriallergiaa on keski-ikäisessä ja vanhemmassa väestössä kymmenkunta prosenttia. Ruotsalaistutkimuksen mukaan hiusväreissä on sellaisiakin allergisoivia väriaineita, jotka eivät kuulu lapputestisarjoihin. Vaikka hiusväriepäilyissä lapputestit jäisivät negatiivisiksi, väri voi siis olla ihottuman aiheuttaja.

Asiakkaalla allergia ilmenee tavallisesti päänahan, kulmakaarien tai silmäluomien ihottumana. Voimakkaassa reaktiossa korvalehdet ja kasvojen yläosa turpoaa.

Kampaamotyöntekijöiden persulfaattiallergiassa oireina on usein nuha tai astma, jolloin kyseessä on nopea allergia. Oireita ilmenee etenkin hiusten vaalennuksessa, jossa jauhemainen persulfaatti sekoitetaan nestemäisen vetyperoksidin kanssa tahnaksi. Persulfaattipöly voi levitä myös toiseen huoneeseen.

Hiusvärit ja syöpä

Kampaajilla on todettu lisääntynyt riski saada virtsarakon syöpä. Ei kuitenkaan tiedetä, liittyykö riskin lisäys johonkin muuhun tekijään, esimerkiksi tupakointiin tai aikaisemmin käytössä olleisiin värjäysaineisiin. Väestötutkimuksissa hiusten värjäyksen ja virtsarakon syövän yhteys on kiistanalainen. Joissakin yhteys on huomattu, toisissa ei. varmuus asiasta saataneen suuntaan tai toiseen muutamassa vuodessa. On myös viitteitä siitä, että tiheä värjäys voisi lisätä verisyöpien riskiä.

Muutokset geeneissä

Hiusvärit kuuluvat kemikaaleihin, jotka voivat aiheuttaa geenimuunnoksia (ns. epigeneettiset muutokset geenistössä). Geenimuutoksia aiheuttavia kemikaaleja sanotaan yhteisellä nimellä ksenobiooteiksi.

Käytettyjä lähteitä

Schnuch A, Lessmann H, Frosch PJ, Uter W. para-Phenylenediamine: the profile of an important allergen. Results of the IVDK. Br J Dermatol. 2008; 159: 379–86.

Uter W, Lessmann H, Geier J, Schnuch A. Contact allergy to hairdressing allergens in female hairdressers and clients–current data from the IVDK, 2003–2006. J Dtsch Dermatol Ges. 2007; 5: s993–1001

Yazar K, Boman A, Lidén C. Contact Dermatitis. Potent skin sensitizers in oxidative hair dye products on the Swedish market. 2009; 61: 269–75.

Rubin IM, Dabelsteen S, Nielsen MM, White IR, Johansen JD, Geisler C, Bonefeld CM.Repeated exposure to hair dye induces regulatory T cells in mice. Br J Dermatol. 2010; 163: 992–8.

Harling M, Schablon A, Schedlbauer G, Dulon M, Nienhaus A. Bladder cancer among hairdressers: a meta-analysis. Occup Environ Med. 2010; 67: 351–8.

Letašiová S, Medve'ová A, Šovčíková A, Dušinská M, Volkovová K, Mosoiu C, Bartonová A. Bladder cancer, a review of the environmental risk factors. Environ Health. 2012;11 Suppl 1:S11.

Zhang Y, Kim C, Zheng T. Hair dye use and risk of human cancer. Front Biosci (Elite Ed). 2012;4:516–28. Review.

Langevin SM, Houseman EA, Christensen BC, Wiencke JK, Nelson HH, Karagas MR, Marsit CJ, Kelsey KT. The influence of aging, environmental exposures and local sequence features on the variation of DNA methylation in blood. Epigenetics. 2011; 6: 908–19.