Etusivu » Rengaspunoitus (erythema annulare)

Rengaspunoitus (erythema annulare)

Lääkärikirja Duodecim
26.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Rengaspunoitus (Erythema annulare centrifugum, erythema figuratum) tarkoittaa rengasmaisia tai kaarimaisia, hitaasti laajentuvia renkaita ihossa, joiden reuna on lievästi koholla. Oire on suhteellisen harvinainen, noin yksi uusi tapaus sataa tuhatta henkilöä kohti vuodessa. Sitä voi esiintyä missä iässä hyvänsä, mutta yleisintä se on 20–60-vuotiailla, yhtä hyvin miehillä kuin naisilla. Rengaspunoitukset jaetaan yleensä kahteen muotoon, pinnalliseen ja syvään. Niitä on osapuilleen yhtä paljon. Sen syy jää usein epäselväksi, mutta joskus se liittyy raskauteen tai muuhun hormonaaliseen poikkeamaan, johonkin yleistautiin, kuten lupus erythematosukseen tai muuhun autoimmuunitautiin, harvoin syöpään, joskus yleistauteihin käytettyihin lääkkeisiin.

Oireet

Vartalolle, joskus raajoihin ilmestyy yksi tai useampi punoittava läiskä, jotka päivien kuluessa laajentuvat renkaiksi. Renkaiden keskusta jää ensin punertavaksi ja sitten vaalentuu normaalin ihon väriseksi. Yksittäisen renkaan koko vaihtelee 1–30 cm, ja se voi olla yhtenäinen tai osittainen. Sormella tunnustellen kaaressa tuntuu turvotus, mutta läiskän keskustassa ei turvotusta ole. Kaari voi hilseillä. Toisilla potilailla rengasmuodostus on voimakasta (kuva «Rengaspunoitus kyynärvarressa»1), toisilla rengas on hyvin hento (kuva «Rengaspunoitus rinnassa»2). Kutinaa on osalla potilaista, ja joillakin se voi olla melko voimakasta. Kutina liittyy pinnalliseen taudin muotoon.

Taudinkulku on hyvin yksilöllistä. Joillakin renkaat häviävät kuukaudessa, joillakin ne kestävät jopa 20–30 vuotta siten, että yksittäiset renkaat häviävät, mutta uusia ilmaantuu samoille tai eri alueille. Renkaita on joskus sisäkkäin maalitaulun tapaan. Oireissa voi olla viikkojen, kuukausien tai vuosien taukoja. Pinnallisen ja syvän muodon taudinkulussa ei ole oleellisia eroja.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään tavallisesti taudin ulkonäön perusteella. Sieniviljely otetaan, jos herää epäily silsasta, pinnallisesta sieni-infektiosta (ks. «Jalkasilsa (jalkasieni)»1). Jos renkaita on vain yksi tai korkeintaan 2–3, ja potilasta on mahdollisesti purrut hiljakkoin punkki, tutkitaan borrelian vasta-aineet (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»2). Joskus otetaan myös koepala.

Jos tutkimuksessa herää epäily yleistaudista, niiden diagnosoimiseksi voidaan tarvita veri- tai röntgenkokeita tai muita tutkimuksia.

Itsehoito

Hydrokortisonivoide, sienilääkevoiteet ja muut sellaiset eivät vaikuta millään tavalla oireisiin. Muutkaan itsehoitokeinot eivät tehoa niihin.

Milloin hoitoon?

Vaikka rengaspunoituksen diagnoosi on yleensä helppo, tutkimuksia tarvitaan oireen syyn selvittämiseksi. Niihin tulisi hakeutua muutaman kuukauden sisällä. Vahvat kortisonivoiteet helpottavat kutinaa ja vähentävät turvotusta.

Ehkäisy

Kun rengaspunoituksen mahdollinen syyvalikoima on niin laaja, ei taudin ehkäisemiseksi ole mitään tehtävissä.

Käytettyjä lähteitä

Weyers W, Diaz-Cascajo C, Weyers I. Erythema annulare centrifugum: results of a clinicopathologic study of 73 patients. Am J Dermatopathol. 2003; 25: 451–62.

Ziemer M, Eisendle K, Zelger B. New concepts on erythema annulare centrifugum: a clinical reaction pattern that does not represent a specific clinicopathological entity. Br J Dermatol. 2009; 160: 119–26.

Chodkiewicz HM, Cohen PR. Paraneoplastic erythema annulare centrifugum eruption: PEACE. Am J Clin Dermatol. 2012; 13: 239–46.

Willard RJ. Erythema annulare centrifugum. www.emedicine.medscape.com/article/1122701