Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Lintuinfluenssa

Lintuinfluenssa

Lääkärikirja Duodecim
8.9.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Influenssapandemia (pandemia = koko maapallon kattava epidemia) alkaa, kun uudentyyppinen eläinten, yleensä lintujen tai sikojen, influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Viimeisin pandemia oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssa syystalvella 2009–2010 (ks. «Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010»1). Tautina se oli kuitenkin varsin lievä. Kaakkois-Aasiasta lähtenyt H5N1-lintuinfluenssavirus ja Kiinassa vuodesta 2013 ihmisiä sairastuttanut H7N9 ovat tällä hetkellä tärkeimpiä ehdokkaita uuden vakavan pandemian aiheuttajaksi, mutta niillä ei ole – ainakaan vielä – kykyä tarttua tehokkaasti ihmisestä toiseen.

Lintujen influenssavirukset

Influenssavirusten ajatellaan olevan alun perin lintujen viruksia. Lähes sadalla lintulajilla on todettu influenssaviruksia, ja näitä lintujen A-influenssaviruksia on useita tyyppejä (ks. «Influenssa»2). Erityisen yleisiä virukset ovat vesilinnuissa, joista monet ovat muuttolintuja. Lintujen muutto onkin hyötylintujen kaupan ohella yksi tapa, jolla uudet influenssavirustyypit voivat levitä maasta toiseen. Usein linnut eivät sairastu näistä viruksista mutta erittävät silti viruksia ulosteidensa mukana. Hyötylinnuille (kanoille, kalkkunoille ja ankoille) ne voivat kuitenkin aiheuttaa tappavia epidemioita. Tarhalinnut ovat tartunnan uhkaa tuova lenkki villilintujen ja ihmisten välissä.

Useimmilla lintujen influenssaviruksilla ei ole kykyä tarttua ihmiseen. Ne voivat kuitenkin saada tartuttavuuden asteittain luonnollisten, virusten jakaantumisen yhteydessä tapahtuvien perimäaineksen (geenien) muuntumisten (mutaatioiden) kautta. Tällöin puhutaan epideemisestä siirtymästä ("antigenic drift"). Sama voi tapahtua yhdellä hyppäyksellä ("antigenic shift"), jos samassa yksilössä (esimerkiksi siassa tai ihmisessä) on yhtä aikaa ihmisen ja linnun A-influenssavirus. Voi syntyä uusi virus (mutantti), joka on saanut esimerkiksi taudin vakavuutta säätelevät geenit linnun virukselta ja sen tarttuvuutta säätelevät geenit ihmisen virukselta. Tämän nopean muuntumisen riski on suurin siellä, missä on paljon lintuja ja ihmisiä läheisesti yhdessä eli Aasiassa ja Afrikassa.

Kahta alla kuvattua virusta sekä A(H9N2)-virusta (43 tapausta) ja A(H7N4)-virusta (1 tapaus) lukuun ottamatta lintuinfluenssatauteja ei ole todettu ihmisillä. Euroopan linnuissa tavataan edelleen säännöllisesti influenssaviruksia, mutta niiden joukossa ei ole ollut ihmisiin tarttuvia.

Espanjantauti oli lintuinfluenssa

Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia tulee joka vuosi talvikautena (ks. «Influenssa»2). Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5–10 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy ennenaikaisesti. Näin on ollut jo vuosisatojen ajan. Nykyään useita suomalaisia väestöryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta (ks. «Influenssa»2).

Espanjantaudin aiheuttanut H1N1-tyypin A-influenssavirus (etäistä sukua vuoden 2009 sikainfluenssavirukselle) oli lintujen virus, joka oli muuntunut ihmiseen tarttuvaksi vain muutamia vuosia ennen pandemian alkua. Espanjantauti tuli Suomeen neljänä aaltona, ensimmäinen kesä-heinäkuun taitteessa 1918, toinen syksyllä 1918, kolmas keväällä 1919 ja neljäs 1920. Toisin kuin kausi-influenssaan tai sikainfluenssaan, kuolleisuus espanjantautiin oli suuri kaikissa ikäryhmissä, ei pelkästään iäkkäillä. Erityisen suuri kuolleisuus (10 %) oli tautiin sairastuneilla raskaana olevilla naisilla. Maapallolla on laskettu kuolleen tähän infektioon 40–50 miljoonaa ihmistä. Tavallinen kuolinsyy oli joko viruksen tai bakteerin aiheuttama keuhkokuume.

A(H5N1)-virus erityisesti Egyptissä

Tyypin H5N1-lintuinfluenssavirus havaittiin ensimmäisen kerran Hongkongissa 1997. Sillä kertaa virus kitkettiin Hongkongin siipikarjasta, mutta jäi elämään hiljaiseloa seudun villeihin lintuihin. Useimmista lintuinfluenssaviruksista poiketen se voi tarttua muun muassa kissoihin ja koiriin. Vuodesta 2003 alkaen virusta esiintyi niin siipikarjassa kuin villeissä linnuissakin Aasiassa, Afrikassa ja joissakin Euroopan maissa. H5N1-virus on aiheuttanut historian toistaiseksi laajimmat ja vaikeimmat lintujen epidemiat. Tautia torjuttiin tappamalla satoja miljoonia kanoja ja ankkoja Kaakkois-Aasian maissa, sekä rokottamalla hyötylintuja Kiinassa. Lisäksi lintujen avotarhausta rajoitettiin, myös Suomessa, ja siipikarjan tuottajille kehitettiin suojautumiskeinoja. Silti virusta ei ole saatu täysin juurittua hyötylinnuista. Taudin tappavuus ei ole kuluneiden vuosien aikana lainkaan talttunut, mutta toisaalta H5N1 ei ole saanut myöskään kykyä tarttua kausi-influenssan tavoin herkästi ihmisestä toiseen. Lähes kaikki sairaustartunnat on saatu suorasta lintujen koskettelusta. Vain pari todennäköisesti perheyhteisössä henkilöstä toiseen tapahtunutta tartuntaa on todettu.

Vuoden 2003 jälkeen A(H5N1)-virusinfektioon on sairastunut vuoden 2018 puoliväliin mennessä 860 ihmistä, ja heistä 454 (53 %) on kuollut. Vuodesta 2011 lähtien vuosittaiset tapausmäärät ovat vähentyneet. Vuoteen 2016 asti tilanne oli vaikein Egyptissä, jossa todettiin vuonna 2015 yhteensä 136 tautitapausta ja 39 kuolemaa ihmisillä. Sen jälkeen ihmisten taudit ovat nopeasti vähentyneet. Vuoden 2017 aikana maailmassa todettiin vain neljä sairaustapausta (Egyptissä ja Indonesiassa) ja vuoden 2018 alkupuoliskolla ei yhtään. Aiempina vuosina yksittäisiä matkailijoiden tauteja on todettu, mutta niidenkin tartunnat on saatu linnuista epidemiamaissa.

A(H7N9)-virus Kiinassa

Maaliskuun lopulla 2013 uuden lintuinfluenssaviruksen A(H7N9) todettiin aiheuttaneen ihmiselle vakavia sairauksia. Vuoden 2017 loppuun mennessä 1 612 ihmistä on saanut taudin ja näistä 36 % on kuollut. Virus on joka talvi aiheuttanut pienen epidemian. Voimakkain oli talven 2016–2017 aalto (750 sairastui). Tämä infektio iskee vanhempaan väestöön ja peruskunnoltaan huonokuntoisempiin kuin H5N1-virus (keski-ikä noin 60 vuotta, H5N1:llä noin 35 vuotta). Tämänkin viruksen tartunnat on lähes kaikki saatu yksittäisinä tartuntoina siipikarjasta (erityisesti kanoista). Muutama tartunta on epäilty saadun perheenjäseneltä. Leviämistä ihmisten keskuudessa ei ole ilmennyt. Kanadalainen ja malesialainen matkailija on saanut taudin Kiinassa.

Eniten tapauksia on ollut itäisessä Kiinassa, erityisesti Shanghain ympäristössä. Kiinan ulkopuolelle virus ei ole levinnyt. Vain kolme matkailijaa on saanut taudin. Eurooppalaisia ei ole sairastunut. Kiinalaisilla lintutarhaajilla on todettu vasta-aineita tälle virukselle merkkinä lievän taudin sairastamisesta. Tämä lieventää arviota taudin vakavuudesta. Todettua virusta ei ole koskaan aiemmin löydetty mistään eläinlajista. Se on kiistatta lintujen virus. Nyt kun sitä on aktiivisesti etsitty, sitä on löydetty Kiinassa tarhatuista kanoista, hanhista, ankoista ja kyyhkyistä. Koska virusta kantavat linnut eivät sairastu, virus on voinut olla linnuissa pitkäänkin ilman, että sitä on havaittu. Kiinassa tautia torjutaan siipikarjan vientirajoituksin ja sulkemalla lintutoreja epidemioiden aikana. Virusta vastaan on kehitetty rokote.

Ei pandemiauhkaa, ei matkustusrajoituksia

WHO ei katso tällä hetkellä mistään lintuinfluenssaviruksesta olevan erityistä pandemiauhkaa. Se ei suosittele minkäänlaisia matkustusrajoituksia Kiinaan tai matkailijoiden tarkastuksia rajoilla. Kiinaan matkaavien on kuitenkin viisasta välttää liikkumista maatiloilla tai toreilla, joilla pidetään runsaasti eläviä kanoja. Raa’an kananlihan kosketteluakin kehotetaan välttämään mutta kypsennettyjen kanaruokien syöminen on täysin turvallista. Tiheää käsien pesua suositetaan, mikä muutenkin on parhaita tautien suojautumiskeinoja matkoilla. Suomeen ei ole tuotu vuosiin lintuja tai niiden raakaa lihaa Kiinasta tai Egyptistä. Kausi-influenssarokote ei suojaa H5N1- tai H7N9-viruksen tartunnalta. Tavalliset Suomessakin diagnoosin teossa käytettävät virustestit pystyvät osoittamaan nämä virukset. H7N9-virus on herkkä Suomessa käytettäville influenssaviruslääkkeille (oseltamiviirille ja tsanamiviirille).

Vaikka muutama matkailijan saama H5N1- tai H7N9-influenssa on todettu, matkustusrajoituksia lintuinfluenssan vuoksi ei ole annettu(ks. tarkemmin «http://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/influenssa/lintuinfluenssa-a-h7n9/ohjeita-matkailijoille»1). Matkailijat eivät yleensä joudukaan läheisiin kosketuksiin lintujen kanssa maissa, joissa näitä viruksia on siipikarjassa. Lintuperäistä ainesta tulisi hengittää syvälle keuhkoihin, ennen kuin infektioriski on olemassa. Linturuokien syöminen on kaikkialla turvallista, koska virus ei tartu ruoan välityksellä.

Ehkäisy

Ainoa suositus matkailijoille on välttää liikkumista lintutoreilla tai -tarhoissa Kiinassa. Ihmiskontakteja ei tarvitse välttää. Lintuinfluenssaviruksiin ei ole tepsivää rokotetta, ja monet viruskannat ovat vastustuskykyisiä nykyisille influenssalääkkeille.

Tilanne Suomessa

Suomalaisia ei ole sairastunut tässä esitettyihin lintuinfluenssoihin. Vuoden 2016 siipikarjasta on löytynyt monista maista, myös Euroopasta, A(H5N8)-virusta. Sitä ovat levittäneet todennäköisesti muuttolinnut. Ihmisten sairauksia ei ole todettu. Elintarvikevirasto (Evira) ilmoitti marraskuussa 2016, että Ahvenanmaalla löydetyistä kuolleista tukkasotkista löytyi H5N8-tyypin A-influenssavirusta. Sen jälkeen tämä virus tai H5N6-virus on löydetty 20 linnusta. Suurin osa on ollut merikotkia Turun-Ahvenanmaan seudulla. J Evira on ottanut kannan, että tällaiset silloin tällöin ilmi tulevat löydöt villilinnuissa eivät vaaranna hyötylintujen ja ihmisten terveyttä, mutta siipikarja ja muut kotilinnut on suojattava kontakteilta luonnonvaraisiin lintuihin 1.3.–31.5. välisenä aikana. Linnut tulee pitää joko sisätiloissa tai suojata niiden ulkoilualue esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla (ks. Evira: «https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siipikarja/lintuinfluenssa/siipikarjan-ulkonapitokielto/»2).

Harkittuja toimenpiteitä influenssapandemian uhatessa

  • Taudin leviämisen tarkka seuranta
  • Tiedottaminen ja viestintä kansalaisille
  • Pandemian aikana kerrotaan torjuntatoimista ja niiden muutoksista.
  • Pandemian kansainvälisen leviämisen vähentäminen
  • WHO ja Euroopan tautikeskus antavat mahdolliset suositukset matkustusrajoituksista
  • Tartuntojen estäminen
  • Kättelyn ja ihmisten välisten kosketusten vähentäminen
  • Sosiaalista etäisyyttä lisäävien toimenpiteiden käyttö (esim. päiväkotien ja oppilaitosten sulkeminen)
  • Puhelinneuvonta kuumepotilaille
  • Influenssaepäilyssä oikean hoitopaikan osoittaminen, mahdolliset kotikäynnit
  • Pandemian alkuvaiheessa altistuneiden seuranta ja estolääkitys
  • Hygienian parantaminen
  • Yskittäessä ja aivastettaessa suu ja nenä suojataan kertakäyttönenäliinalla ja nenäliina laitetaan sen jälkeen välittömästi roskiin
  • Heti yskimisen, aivastamisen tai niistämisen jälkeen kädet pestään tai käytetään alkoholikäsihuuhdetta
  • Kosketeltavat pinnat puhdistetaan usein
  • Hengityssuojaimien käytöstä annetaan erilliset ohjeet riskinarviointiin perustuen
  • Mallirokotteen käyttö
  • Viruslääkkeiden käyttö
  • Lopullinen tavoite on täsmärokotteen laajamittainen käyttö