Etusivu » Kansallisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotteet

Kansallisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotteet

Lääkärikirja Duodecim
1.11.2017
ylilääkäri, THL/Terveyden suojelun osasto/Rokotusohjelmayksikkö Hanna Nohynek

Hepatiitti A -rokote

Inaktivoitu hepatiitti A -rokote on tarkoitettu henkilöille, jotka matkustavat usein maihin, joissa maksatulehdus (ks. «Maksatulehdus (hepatiitti) aikuisilla»1) on vielä yleinen, tai jotka tarvitsevat suojaa hepatiitti A -epidemiatilanteessa. Suojaavia vasta-aineita on yli 80 %:lla rokotetuista jo kahden viikon kuluttua rokottamisesta. Pitkäaikaisen, jopa koko elämän ajan kestävän suojan saavuttamiseksi tarvitaan kaksi annosta, jotka annetaan 6–12 kuukauden välein. Saatavilla on myös hepatiitti A ja B -yhdistelmärokote, jota käytettäessä perusrokotukseen kuuluu kolme annosta. Tehosteannoksen antamisen jälkeen suoja kestää todennäköisesti koko elämän. Molemmat rokotteet ovat hyvin siedettyjä.

Japanin aivotulehdus -rokote

Tätä rokotetta tarvitaan, jos taudin esiintymisalueilla Kaukoidässä oleskellaan yli kuukauden. Vaikka tauti on hyvin harvinainen matkailijoilla, rokotus kannattaa ottaa myös sitä lyhyemmille matkoille, jotka suuntautuvat maaseudulle epidemia-aikana. Suomessa on saatavilla yksi inaktivoitu valmiste. Endeemisillä alueilla on saatavilla paikallisesti tuotettuja valmisteita, myös elävä heikennetty rokote, joita käytetään näiden maiden kansallisissa rokotusohjelmissa. Kahden annoksen jälkeen suoja kestää noin kaksi vuotta. Kolmannen annoksen jälkeen noin kolmella neljästä suoja kestää kymmenen vuotta.

Keltakuumerokote

Keltakuume on virustauti, jota esiintyy trooppisessa Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Keltakuumerokote sisältää eläviä, heikennettyjä, kananmunassa viljeltyjä keltakuumeviruksia. Rokotetta käytetään keltakuumeen ehkäisyyn henkilöille, jotka matkustavat tai oleskelevat keltakuumeen esiintymisalueilla. Rokotuksen suojateho on lähes sataprosenttinen, ja se saattaa kestää läpi elämän. Heinäkuusta 2016 lähtien Maailman terveysjärjestö on suositellut, että kansainvälisessä liikenteessä ei enää vaadittaisi tehosteannoksia kymmenen vuoden välein. Kaikki endeemiset maat eivät kuitenkaan ole vielä ryhtyneet tätä suositusta noudattamaan. Matkailjoiden onkin hyvä tarkistaa maakohtaiset vaatimukset ennen matkaa. Raskaana olevia naisia ja alle 1-vuotiaita lapsia rokotetaan vain poikkeustilanteissa. Koska kyseessä on elävä rokote, vakava immuunivajavuus estää rokotteen ottamisen, samoin voimakas allergia kananmunalle. Vakavat rokotushaitat (viskero- tai neurotrooppinen tauti) ovat harvinaisia, sen sijaan paikalliset reaktiot yleisiä. Rokotustodistusta voidaan vaatia kansainvälisessä liikenteessä liikuttaessa keltakuumeen esiintymisen alueella maasta toiseen.

Kolerarokote

Kolera on kolera-bakteerin aiheuttama suolistotulehdus (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»2). Koleratartunnan torjunnassa tärkeintä on hyvän käsi-, juomavesi- ja elintarvikehygienian noudattaminen. Rokotuksia suositellaan henkilöille, jotka oleskelevat pitkiä aikoja taudin esiintymisalueilla puutteellisen hygienian oloissa. Suomessa on saatavissa suun kautta annettava kolerarokote (Dukoral®). Rokote juodaan liuokseen sekoitettuna. Perusrokotus sisältää kaksi annosta 1–6 viikon välein. Tehosteannosta suositellaan kahden vuoden kuluttua, jos suojaus on edelleen tarpeellinen. Rokote on hyvin siedetty, vaikkakin lieviä maha-suolikanavan oireita on raportoitu.

Lavantautirokote

Lavantauti on bakteerin aiheuttama vaikea yleisinfektio, jonka oireita ovat korkea kuume ja vatsavaivat, usein ripuli. Lavantautirokote on tarkoitettu taudin esiintymisalueilla pitkään oleskeleville tai sinne matkustaville lavantaudin ehkäisyyn silloin, kun juomavesi- ja elintarvikehygienia on puutteellista. Suun kautta otettava rokoteannoskapseli sisältää eläviä heikennettyjä bakteereja. Perusrokotus koostuu kolmesta kapselista, jotka on nieltävä kokonaisina. Suojan muodostuminen vie aikansa, minkä vuoksi rokottaminen on hyvä aloittaa noin kolme viikkoa ennen matkaa. Suoja kestää 1–3 vuotta. Uusintarokotus koostuu kolmen kapselin sarjasta. Myös pistettävä inaktivoitu rokote on ollut markkinoilla, mutta valmistajan mukaan tuotannollisista syistä sitä ei ole toistaiseksi saatavilla. Tällä rokotteella suoja muodostuu noin kahden viikon kuluessa.

Meningokokkirokote

Meningokokit aiheuttavat aivokalvontulehdusta (ks. «Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla»3 ja «Aivokalvotulehdus lapsella»4) ja muita infektiosairauksia. Meningokokkirokotteet suojaavat yhtä, kahta tai neljää meningokokkityyppiä vastaan. Rokotusta suositellaan niille, jotka oleskelevat tavallisten turistikohteiden ulkopuolella Afrikassa, Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, meningokokki A- ja C -epidemioissa ja potilaille, joilta on poistettu perna. Suomessa rokote kuuluu varusmiesten rokotusohjelmaan.

Erityisesti lasten suojaa parantamaan on kehitetty konjugoitu meningokokkirokote ACWY-seroryhmiä vastaan. Vasta-ainemuodostuksen lisäksi se stimuloi immunologista muistia. Euroopan unionin lääkelaitos EMEA on antanut myyntiluvan myös uudelle B-meningokokkirokotteelle, mutta rokotetta ei ole toistaiseksi saatavilla Suomessa, koska kysyntä muualla on ollut niin suurta.

Pneumokokkirokote

Pneumokokkitauteja (ks. esimerkiksi «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»5, «Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla»3 ja «Korvatulehdus lapsella»6) vastaan on saatavilla myös kaksi rokotetyyppiä: jo pitkään markkinoilla ollut pneumokokkipolysakkaridirokote sekä konjugoitu valmiste, joka oli aluksi tarkoitettu etenkin alle 2-vuotiaille lapsille, mutta jolla on tällä hetkellä myyntilupa sekä lapsille että aikuisille. Polysakkaridirokotteita käytetään lähinnä vakavien pneumokokkitautien ehkäisyyn. Näitä ovat verenmyrkytys ja aivokalvotulehdus. Konjugoitu rokote antaa osittaista suojaa myös pneumokin aiheuttamilta paikallisilta limakalvoinfektioilta. 10-valenttinen konjugoitu rokote on kuulunut kansalliseen rokotusohjelmaan syksystä 2010 lähtien. Sitä suositellaan annettavaksi myös niille alle 5-vuotiaille lapsille, joilla on sairautensa vuoksi erittäin suuri riski saada vakava pneumokokkitauti. Pistoksia annetaan rokotettavan iän mukaan 1–3 annosta.

Pneumokokkipolysakkaridirokotetta on jo vuosia suositeltu omalla tai hoitopaikan kustannuksella kaikille 65 vuotta täyttäneille, mutta rokotteen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Myös 13-valenttista konjugoitua pneumokokkirokotetta suositellaan yksiköllisen harkinnan perusteella 65-vuotta täyttäneille lääketieteellisten riskiryhmien ohella. Toistaiseksi ei ole tietoa, tarvitaanko tehosteita myöhemmin. Tarkemmat riskiryhmäkohtaiset suositukset on lueteltu THL.n rokottamisen verkkosivuilla «https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/eri-ryhmien-rokotukset»1, ja ne tarkistetaan vuosittain.

Puutiaisaivotulehdusrokote

Punkkien levittämä virus voi aiheuttaa aivotulehduksen (TBE; ks. «Aivotulehdus ("aivokuume")»7). Rokote on tarkoitettu niille, jotka oleskelevat tai matkustavat virusta levittävien punkkien alueilla (Suomessa lähinnä Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa, Paraisilla ja Simossa). Tartunnanvaarassa ovat henkilöt, jotka liikkuvat näillä alueilla lumettomana aikana puutiaisten tyypillisillä esiintymisalueilla lehdoissa sekä pellonpiennar- ja rantapensaikoissa.

Rokotuksen perussarja käsittää kolme annosta, joista kaksi ensimmäistä annetaan 1–3 kuukauden välein ja kolmas 9–12 kuukauden kuluttua toisesta pistoksesta. Ensimmäinen tehosteannos suositellaan sen jälkeen annettavaksi kolmen vuoden kuluttua ja sen jälkeen viiden vuoden välein, jos altistuminen puutiaisaivotulehdusvirukselle edelleen jatkuu.

Puutiaisaivotulehdusrokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan Ahvenanmaalla, Simossa ja Paraisilla 3 ikävuodesta alkaen.

Vesikauhurokote

Vesikauhu eli rabies (ks. «Rabies (vesikauhu ja eläinten raivotauti)»8) on vaikea viruksen aiheuttama aivojen ja hermoston sairaus. Vesikauhurokote on tarkoitettu Suomessa tietyissä riskiammateissa ja aktiviteeteissa, kuten metsästyksen parissa, toimiville sekä taudin esiintymisalueilla työskenteleville ja heidän perheenjäsenilleen, etenkin leikki-ikäisille lapsille. Ennen puremaa otettu rokotesarja ei anna täydellistä suojatehoa, vaan lisäpistoksia tarvitaan pureman jälkeen, jos tartuntaa epäillään.

Rokote pistetään hartialihakseen. Imeväisikäisille lapsille on hartialihaksen pienuuden vuoksi parempi pistää rokote ulomman reisilihaksen etu-yläosaan. Lasten annostus on sama kuin aikuisten. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittaa ennalta ehkäiseväksi perussarjaksi kolmea pistosta kuukausina 0, 1 ja 12. Tartuntariskin jatkuessa harkitaan lisätehosteita viiden vuoden välein. Rabiesepäillyn eläimen pureman jälkeen annetaan rokotuspistossarja päivinä 0, 3, 7 ja 14. Lisäksi aikaisemmin rokottamattomille annetaan yksi annos (20 KY/kg) rabiesimmunoglobuliinia. Mikäli altistunut ei ole saanut suosituksen mukaista immunoglubuliinia alkuvaiheessa, haava on jäänyt puhdistamatta asianmukaisesti tai jos altistunut on immuunipuutteinen, annetaan viides annos päivänä 28.

Vesirokkorokote

Vesirokko on viruksen aiheuttama rakkulatauti (ks. «Vesirokko»9). Vesirokon ehkäisemiseksi on käytössä rokote, joka 1.9.2017 alkaen on lisätty osaksi kansallista rokotusohjelmaa. Rokotusta tarjotaan maksutta kaikille 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneille lapsille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Kun rokotustoiminta on siirtymäajan jälkeen vakiintunut, rokotus annetaan lapsille 1,5 vuoden iässä ja tehoste 6 vuoden iässä. Siirtymäaikana tehosteen ajankohta riippuu lapsen iästä (tarkemmat ohjeet neuvolasta ja THL:n verkkosivuilta «https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/vesirokko-rokote»2). Lääkärin harkinnan mukaan vesirokkorokotus voidaan antaa myös henkilöille, joiden vastustuskyky on sairauden tai lääkityksen takia lievästi heikentynyt.

Rokotusta suositellaan kansallisen rokotusohjelman ulkopuolella myös kaikille 12 vuotta täyttäneille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Rokotus on tällöin pääsääntöisesti omakustanteinen. Rokotuksia annetaan kaksi, ja annosten väli on vähintään 3 kuukautta.

Rokotus voidaan antaa myös 3 vrk:n sisällä vesirokkotartunnasta, jolloin vaikean vesirokon mahdollisuus vähenee.

Lisää tietoa rokotuksista

Yleisartikkeli rokotuksista ja linkkejä muihin rokotusartikkeleihin: ks. «Rokottaminen»10.