Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Verkkokauppa
 
 

Yöhikoilu

Lääkärikirja Duodecim
17.12.2012
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Yöhikoilusta puhutaan silloin, kun liiallista hikoilua esiintyy yöaikaan melko säännöllisesti ja siinä määrin, että se selvästi häiritsee nukkujaa. Vaikeassa yöhikoilussa yöasu ja vuodevaatteet ovat aamuisin niin märät, että ne joudutaan vaihtamaan. Monilla hikoilua esiintyy vain yöaikaan, mutta osalla sen lisäksi myös päiväaikaan. Yöhikoilu kohdistuu etenkin pään ja ylävartalon alueelle.

Yöhikoilu on melko yleinen vaiva. Erässä tutkimuksessa kysyttiin yli 2 200 yleislääkärin potilaalla (kaikenikäisiä, keskiarvo 50 vuotta) yöhikoilun esiintymistä viimeisen kuukauden aikana ilman makuuhuoneen liiallista lämpötilaa. Potilaista 23 sadasta vastasi myöntävästi. Useimmilla hikoilua oli korkeintaan yhtenä kahtena yönä viikossa, mutta 6:lla sadasta useimpina öinä. Eniten hikoilua esiintyi 40–60-vuotiailla.

Kun on kysytty väestöltä yöhikoilusta, yleisyys on ollut selvästi alhaisempi. Laajimman tutkimuksen perusteella viisi ihmistä sadasta kertoi häiritsevästä yöhikoilusta.

Syyt

Ihon hikirauhasten toimintaa säätelee tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston sympaattinen osa. Hermosto aktivoituu, kun kehon lämpötila nousee ruumiillisen rasituksen yhteydessä tai kuumuuden vuoksi, jolloin hieneritys viilentää kehoa. Luonnollisia syitä yöhikoiluun voivat olla liian korkea makuuhuoneen lämpötila tai liian paksu peitto.

Useimmilla yöhikoilusta kärsivistä ei tutkimuksissa vaivalle löydy mitään syytä. Monilla löytyy jokin sairaus tai muutekijä, joka aktivoi sympaattisen hermoston ja johtaa liikahikoiluun. Syiden joukossa on useita sairauksia. Niihin useimmiten liittyy muitakin oireita, jotka johtavat sairauden jäljille, mutta joskus sairauden alussa yöhikoilu voi olla ainoa oire.

Yöhikoilu aiheuttavia sairauksia ja tiloja ovat seuraavat:

Vaihdevuosien hormonimuutokset (ks. «Vaihdevuodet»1). Naisilla oireet liittyvät vähentyneeseen estrogeeni-hormonin tuotantoon. Tällöin yleensä esiintyy myös kuumia aaltoja ja muita vaihdevuosiin liittyviä oireita. Miehilläkin testosteroni-hormonituotannon heikkeneminen saattaa lisätä hikoilutaipumusta (ks. «Testosteroni ikääntyvillä miehillä»2).

Lihavuus. Yöhikoilua siintyy ylipainoisilla enemmän kuin normaalipainoisilla. Osaksi se johtuu lihavuuden aiheuttamista sairauksista, esimerkiksi uniapneasta tai diabeteksesta. Myös huomattava lihavuus sinänsä ilmeisesti lisää taipumusta yöhikoiluun.

Runsas alkoholin käyttö. Alkoholi vaikuttaa suoraan sympaattiseen hermostoon, etenkin runsaasti käytettynä.

Uniapnea-oireyhtymä (ks. «Uniapnea, unenaikaiset hengityskatkot»3). Sairauden oireita ovat lisäksi voimakas kuorsaus ja hengityskatkokset sekä päiväajan väsymys.

Refluksitauti (mahansisällön nousu ruokatorveen, ks. «Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen)»4). Refluksitautiin liittyy usein närästystä (ks. «Närästys»5). Joskus sen ainoa oire on yöaikainen hikoilu.

Diabeteksen hermovaurio (ks. «Diabeettinen neuropatia (diabeteksen hermovaurio)»6). Diabeteksen lisäsairautena esiintyy usein autonomisen hermoston häiriöitä, joiden tyypillinen oire on hikoilu.

Lääkkeet. Moniin lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksena liikahikoilua. Näitä ovat etenkin tietyt masennuksen ja muiden psyyken häiriöiden hoitoon käytetyt lääkkeet.

Kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi, "myrkkystruuma")»7). Sen muita oireita ovat laihtuminen, tiheä sydämen syke ja usein löysät ulosteet.

Jotkut reumaattiset sairaudet, joihin voi liittyvä ruumiinlämmön vaihteluihin liittyvää hikoilua. Näitä ovat esimerkiksi reumaattinen monilihassairaus (polymyalgia reumatica, ks. «Polymyalgia rheumatica ("lihasreuma", "reumaattinen monilihassairaus")»8 ja SLE, ks. «SLE (yleistynyt punahukka)»9).

Krooninen (pitkäaikainen) bakteeri- tai virustulehdus. Näitä ovat esimerkiksi tuberkuloosi (ks. «Tuberkuloosi»10) sydänläppien tulehdus (ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»11) ja HIV-infektio (ks. «HIV-infektio, AIDS»12), jotka kaikki ovat harvinaisia. Niissä yöhikoilu voi olla ensimmäinen tai pääasiallinen oire.

Jotkin syöpämuodot. Imusolmukesyövässä (ks. «Imusolmukesyöpä (lymfooma)»13) ja kroonisissa leukemioissa (ks. «Leukemia (verisyöpä)»14) yöhikoilu on tyypillinen oire. Muita oireita ovat väsymys ja suurentuneet imusolmukkeet. Nämä syöpämuodot ovat melko harvinaisia.

Sydänsairaus. Sydämen vajaatoiminnassa (ks. «Sydämen vajaatoiminta»15) sydän joutuu makuuasennossa tavallista kovemmalle, mikä aiheuttaa yöhikoilua. Joskus sepelvaltimotautiin (ks. «Sepelvaltimotauti»16) liittyvä sydänlihaksen hapenpuute on kivuton ja ilmenee pelkkänä hikoiluna.

Läheskään aina ei yöhikoiluun löydy tutkimuksista huolimatta mitään syytä. Luotettavia tutkimuksia ei ole siitä, kuinka usein yöhikoilun syynä on jokin sairaus tai muu hoidettavissa oleva syy.

Milloin tutkimuksiin

Yöhikoilu on useimmiten melko harmiton vaiva, eikä sen vuoksi automaattisesti tarvitse mennä tutkimuksiin. Toisaalta yöhikoilun syynä voi olla sairaus, joka tulisi hoitaa. Seuraavissa tilanteissa on aiheellista hakeutua tutkimuksiin viikon parin kuluessa.

Yöhikoiluun liittyy muita oireita, esimerkiksi laihtumista, väsymystä tai lämmön nousua (lievää kuumetta).

Selvä yöhikoilu on alkanut melko nopeasti, muutaman päivän tai viikon aikana.

Yöhikoilu on jatkuvaa ja voimakasta (vuodevaatteet kastuvat).

Hoito

Jos yöhikoilun syyksi paljastuu sairaus, sen hoito parantaa tai lievittää hikoilua. Jos syynä ovat lääkkeet tai alkoholi, hoitona on lääkkeen vaihtaminen tai alkoholin vähentäminen. Vaihdevuosien hikoilu voidaan tehokkaasti poistaa hormonihoidolla (ks. «Vaihdevuosien hormonihoito»17).

Silloin kun yöhikoiluun ei löydy syytä, siihen ei tunneta mitään tehokasta hoitoa. Kotikonsteina voi kokeilla makuuhuoneen lämpötilan alentamista ja peiton keventämistä. Ylipainoisella laihduttamien usein auttaa.

Käytettyjä lähteitä

Mold J W, Holtzclaw BJ, McCarthy L. Night Sweats: A systematic review of the literature. Journal of the American Board of family medicine. 2012;25:878-93.

Viera A J, Bond M M, Yates S W. Diagnosing night sweats. American Family Physician 2003; 67: 1019–24.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi