Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli (antibioottiripuli)

Lääkärikirja Duodecim
29.11.2014
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Clostridium difficile -bakteeri on yleinen antibioottiripulin aiheuttaja. Bakteeri aiheuttaa epidemioita sairaaloissa ja laitoksissa, joissa potilaat ovat iäkkäitä tai huonokuntoisia ja saavat usein antibioottihoitoja.

C.difficile kuuluu terveenkin ihmisen suoliston bakteeristoon. Se löydetään suurimmalta osalta vastasyntyneistä. Varhaislapsuudesta alkaen se käy harvinaisemmaksi niin, että terveitä aikuisilta sen löytää enää muutamalta prosentilta. Esiintyessään normaalin suolen bakteeriston joukossa, se ei aiheuta sairautta eikä tartunta tätä kautta uhkaa muita.

Bakteeri tuottaa desinfektoivia aineita kestäviä itiöitä. Itiöt säilyvät pitkiä aikoja vuodevaatteissa, lattialla ja muilla huoneen pinnoilla. Itiöt kuoriutuvat elimistöön päästessään, ja bakteeri alkaa uudelleen lisääntyä sille suotuisissa elinolosuhteissa.

Harmittoman, terveilläkin olevan bakteerin, ohella on myös myrkkyjä (toksiineja A ja B) tuottavia C. difficile -bakteerikantoja. Ne aiheuttavat ripulitauteja ja äärimmillään henkeä uhkaavia paksunsuolen tulehduksia.

Esiintyvyys

C. difficile on noroviruksen jälkeen Suomen toiseksi yleisin ripulin aiheuttaja. Sen aiheuttamia ripulitauteja todetaan vuosittain noin 6 000, eli yhtä paljon kuin kampylobakteerin ja salmonellan aiheuttamia ripuleita yhteensä. Toisin kuin viimeksi mainitut, C. difficile -ripulit on lähes aina saatu Suomesta. Taudin voi saada yhtä hyvin kotona kuin sairaalainfektionakin. Sairaaloissa C. difficile aiheuttaa vaikeasti hallittavia osastoepidemioita. Vuonna 2013 taudin tapauksia ilmoitettiin väestöön suhteutettuna eniten Keski-Pohjanmaan, Lapin, Kymenlaakson ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireistä.

2000-luvun alussa Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa alkoi levitä uusi C. difficile -kanta (027 kanta). Epidemia saavutti Etelä-Suomen syksyllä 2007, ja se on levinnyt hitaasti kaikkialle maahan. Kun uusi 027 bakteeri tuli "vanhan" C. difficilemme rinnalle, kaikkien C. difficile -ripulien määrä lisääntyi. Tämä kanta tuottaa sekä A- että B-toksiinia ja sitä kutsutaan hypervirulentiksi, koska se aiheuttaa muita C. difficile -kantoja ankaramman ja vaikeahoitoisemman taudin.Nykyään viidesosaC. difficile -ripuleista on hypervirulentin kannan aiheuttamia.

Riskitekijät

C. difficile -ripuli alkaa harvoin näennäisesti aivan itsestään. Yleisimmin sen saamiseen altistavat antibioottikuuri, suuri leikkaus tai yleiskuntoa voimakkaasti heikentävä yleissairaus. Kaksi kolmesta tautitapauksesta alkaa nimenomaan antibioottikuurin aikana tai välittömästi sen jälkeen. Kefalosporiini, amoksisilliini, fluorokinolonit ja klindamysiini ovat yleisimmät C. difficile -ripulia edeltäneet antibiootit. Kaikista antibioottia saaneista 2–5 % saa haittavaikutuksena ripulin. Näistä ns. antibioottiripuleista vain pieni osa on C. difficilen aiheuttamia.

Oireet ja taudin kulku

Tyypilliset antibioottiripulin oireet ovat pahanhajuinen vatsan löysyys tai reipaskin vesiripuli, johon voi liittyä vatsakipuja ja -arkuutta. Pahoinvointi, oksentelu ja selvä kuume kuuluvat harvoin tavalliseen antibioottiripuliin (ne ovat tyypillisiä ruokamyrkytyksille ja virusripuleille). C.difficilen aiheuttama ripulia ei yleensä voi oireiden perusteella erottaa muusta antibioottiripulista. Antibioottiripuli, kuten antibiootin käynnistämä C. difficileripulikin, paranee yleensä itsestään muutamassa päivässä, jos antibioottihoito voidaan lopettaa.

Vuosittain todetuista C. difficile -ripuleista noin 2 % ilmoitetaan ankaraoireisiksi ja 15 % on aiemman ripulitaudin uusimisia. C. difficile aiheuttaa pienelle osalle ripulin saaneista, yleensä muutenkin huonokuntoisille, henkeä uhkaavan tautimuodon, pseudomembranoottisen koliitin (paksunsuolen tulehduksen, PMC:n). Tässä yleensä korkeakuumeisessa muodossa ripulina alkanut tauti voi yhtäkkiä kääntyä ummetukseksi ja lisääntyviksi vatsakivuiksi ja ulosteissa, jos niitä tulee, näkyy usein runsaasti verta. Tämä tautimuoto vaatii usein kirurgisen hoidon ja tauti saattaa olla kuolemaksikin. Pseudomembranoottisia koliitteja todetaan Suomessa vain muutamia vuosittain. Joidenkin tutkimusten mukaan 027 -bakteeri aiheuttaa tämän vakavan taudin useammin kuin muut C. difficile -bakteerit.

Milloin lääkäriin?

Jos epäilee antibioottiripulia, on aina syytä ottaa yhteyttä antibiootin määränneseen lääkäriin ja kysyä pitääkö antibiootti lopettaa tai vaihtaa ja voiko sen turvallisesti tehdä? Lääkärin vastaanotolle on syytä mennä, jos ripuliin liittyy korkea kuume, vatsakivut ovat ankaria, ulosteessa on verta, tai pahoinvointi estää riittävän nestehukkaa korvaavan juomisen (ks. «Turistiripuli»1).

Diagnoosi ja hoito

C. difficile -ripuli tunnistetaan toteamalla pikatestillä sen tuottama myrkky ulosteesta tai viljelemällä bakteeri ulosteessa ja osoittamalla, että tämä kanta tuottaa myrkkyä. Hoito aloitetaan yleensä jo ennen vastausten saamista. Pseudomembranoottinen koliitti todetaan limakalvovaurioina paksunsuolen tähystyksellä.

C. difficilen aiheuttaman ripulin hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Ensimmäinen toimenpide on lopettaa mahdollisesti käytössä oleva antibioottihoito, jos se turvallisesti on mahdollista. Nestehukka on korvattava juomalla runsaasti tai, jos tämä ei vakavissa sairaalahoitoon johtaneissa tapauksissa onnistu, antamalla nestettä suoneen. Lääkehoitona annetaan metronidatsolitabletteja tai vankomysiinikapseleita 7 tai 10 päivän ajan. Lähes kaikki paranevat tämän hoidon aikana, mutta 10–20 %:lla oire uusii joitakin päiviä lääkehoidon loppumisen jälkeen. Tällöin sama hoito voidaan uusia tai käyttää vaihtoehtoisia lääkkeitä. Näyttää siltä, että 027 -kannan aiheuttama tauti uusiutuu helpommin kuin muut C. difficile -ripulit. Noin yhdellä sadasta uusiutuminen tulee kerta kerran perään, jolloin voidaan ajautua pitkiin lääkehoitoihin. Sitkeimmissä tautikierteissä on hoidoksi käytetty lähiomaisen ulosteesta otettujen "terveiden" suolistobakteerien siirtämistä peräruiskeena tai tähystimen kautta (ns. ulostesiirto). Se näyttää olevan tehokas ja turvallinen hoitokeino ja näistä ulostebakteereista on kehitetty lääkkeenomainen kapselimuotokin. "Ulosteensiirrolla" paranee 90 % niistä, joilla antibiootti ei ole tehonnut.

Sairaaloissa C.difficile -ripulia sairastavat potilaat hoidetaan ripulin keston ajan erillään muista potilaista omissa huoneissa tartuntojen estämiseksi.

Ehkäisy

Luotettavaa keinoa C. difficile -ripulin ennaltaehkäisyyn ei ole. Suun kautta annettava suoliston mikrobikorvaushoito (bakteerivalmisteet) ei ole täyttänyt sille asetettuja toiveita. Maitohappobakteerit (probiootit, esimerkiksi kauppanimi Lactophilus) eivät ole riittävän tehokkaita C. difficilen syrjäyttämisessä suolistosta. Jos henkilöllä on ollut aiemmin C. difficile -ripuli, laktobasillivalmisteita tai Saccharomyces boulardii -hiivavalmistetta (kauppanimi Precosa) voidaan antaa antibioottihoitojen yhteydessä. Hyöty lienee kuitenkin vähäinen.

C. difficile -ripuli uusiutuu helposti, ja siksi tulisi välttää "turhia" varmuuden vuoksi, esimerkiksi todennäköiseen virusinfektioon, annettavia antibioottikuureja.

Huolellinen käsihygienia on välttämätön ehkäistäessä C.difficilen leviämistä. Käsien saippuapesu tulee suorittaa huolellisesti lämpimällä vedellä, ja sen jälkeen kädet tulee kuivata hyvin kertakäyttöiseen paperikäsipyyhkeeseen. C.difficile -bakteerin itiöt eivät kuole desinfioivien käsihuuhteiden vaikutuksesta. Siksi alkoholikäsihuuhde ei korvaa käsien saippuavesipesua eikä lisää pesun tehoa.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi