Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Suurisoluinen B-solujen lymfooma eli imukudossyöpä

Suurisoluinen B-solujen lymfooma eli imukudossyöpä

Lääkärikirja Duodecim
24.7.2018
veritautien erikoislääkäri Jonna Salonen

Suurisoluinen B-solujen imukudossyöpä (diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma) on yksi imusolmukesyövistä (ks. «Imusolmukesyöpä (lymfooma)»1). Se on yleisin ns. non-Hodgkin-imusolmukesyövistä. Tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 300 ihmistä. Sairastuneiden keski-ikä on yli 60 vuotta.

Oireet

Tavallisin tutkimuksiin johtava oire on suurentunut imusolmuke esimerkiksi kaulalla, kainalossa tai nivusessa. Noin puolella potilaista syöpä on levinnyt laajemmalle sen toteamisvaiheessa. Tällöin voi olla yleisoireita, kuten laihtumista, väsymystä, kuumeilua ja yöhikoilua.

Sairauden tutkiminen

Tauti on nopeasti etenevä, joten tutkimukset järjestetään kiireellisinä. Diagnoosin tekemiseksi sairastuneesta imusolmukkeesta pitää ottaa näytepala mikroskooppista tutkimista varten. Viimeistään diagnoosin varmistuessa tehdään levinneisyystutkimukset, joihin kuuluvat ainakin luuydinnäyte (ks. «Luuydinnäyte»2) ja koko vartalon tietokonekerroskuvaus (TT) tai positroniemissiotomografiakuvaus (PET).

Hoito

Ilman hoitoa suurisoluinen B-soluinen imukudossyöpä johtaa nopeasti kuolemaan. Tämän vuoksi hoito aloitetaan heti diagnoosin ja levinneisyyden selvittyä.

Hoito valitaan yksilöllisesti. Hoitona käytetään tavallisesti rituksimabi-lääkettä ja solunsalpaajien yhdistelmää, johon liitetään yleensä myös suuriannoksinen kortisoni-lääke. Rituksimabin ja solunsalpaajien yhdistelmähoitoa annetaan tavallisesti kahden tai kolmen viikon välein sairaalan osastolla tai poliklinikalla. Hoitokertoja on yleensä vähintään kuusi. «Solunsalpaajat eli sytostaatit»3

Sädehoitoa käytetään vain tarpeen mukaan (ks. «Sädehoito»4). Hoitojen aiheuttamaa veren valkosoluarvojen laskua saatetaan ehkäistä pistoksina annettavilla valkosolukasvutekijöillä. Jos hoitojen välissä ilmaantuu kuumetta, aloitetaan herkästi antibioottitiputukset sairaalassa, sillä solunsalpaajien aiheuttama valkosolujen väheneminen heikentää elimistön puolustuskykyä bakteereita vastaan.

Kantasolusiirtohoitoa harkitaan vasta, jos suurisoluinen B-soluinen imukudossyöpä uusiutuu hoitojen jälkeen.

Imukudossyövän hoitojen jälkeen potilaan vointia seurataan säännöllisesti vähintään viiden vuoden ajan.

Hyväkuntoisista potilaista, joilla tauti on paikallinen eli vain yhdellä imusolmukealueella, paranee hoidolla kokonaan useampi kuin seitsemän kymmenestä. Laajalle levinneessä ja rajussa taudissakin noin neljännes on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta.

Ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.

Käytettyjä lähteitä

Karjalainen-Lindsberg M-L, Leppä S, Jyrkkiö S, Kuittinen O. Lymfoomat. Kirjassa Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015; s. 370-92.

Leppä S. ym. Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoito. Suomen Lääkärilehti 2008; lymfoomaliite:7–15.