Etusivu » Hoitotahto - käytännön ohjeita

Hoitotahto - käytännön ohjeita

Lääkärikirja Duodecim
19.4.2016
Ritva Halila ja Pertti Mustajoki

Mikä on hoitotahto

Hoitotahto on henkilön tahdon ilmaisu hänen tulevasta hoidostaan siltä varalta, ettei hän itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuudenheikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Hoitotahdossa voi ilmaista erityistoiveita hoidon suhteen tai siinä voi kieltäytyä tietyistä hoitotoimenpiteistä. Toiveet voivat koskea muitakin hoitoon liittyviä asioita kuin vain lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia kysymyksiä. Hoitotahdossa voidaan myös valtuuttaa toinen henkilö tekemään tarvittavat hoitopäätökset hoitotahdon laatijan puolesta.

Miksi hoitotahtoa tarvitaan

Hoitotahdolla henkilö varmistaa, että hänen toiveensa otetaan hoidossa huomioon silloin, kun hän ei itse pysty niitä ilmaisemaan. Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja helpottaa näin lääkäreiden työtä.

Lääketieteellisten hoitomahdollisuuksien kehittyessä ihmiselämää voidaan pidentää keinotekoisesti monissa tilanteissa. Kun potilaan terveydellinen tila on kriittinen, mutta sen voidaan odottaa paranevan hoidon avulla joko ennalleen tai ainakin kohtuulliselle tasolle, tehohoito on perusteltua. Hoitoratkaisujen teko on paljon vaikeampaa esimerkiksi silloin, kun dementoitunut vanhus pikkuhiljaa hiipuu pois tästä ajasta, kun pitkälle levinnyt syöpä on vähitellen saanut yliotteen tai kun hermoja rappeuttava sairaus vaatii yhä enemmän hoitolaitteita ja laitoshoitoa. Hoitotahto kertoo näissä tilanteissa potilaan omat toiveet hoidostaan häntä hoitaville henkilöille. Näin terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat ottaa huomioon potilaansa toiveet hoitopäätöksissään ja hoidon linjauksissa.

Miten hoitotahto tehdään

Hoitotahto tehdään yleensä kirjallisesti, jolloin siinä on tekijän omakätinen allekirjoitus ja päiväys. Hoitotahto on voimassa ilman todistajiakin, mutta kahden, perheeseen tai lähisukuun kuulumattoman todistajan käyttämistä suositellaan. Kirjallinen hoitotahto voidaan tallentaa sairauskertomuksen liitteeksi tai se kulkee potilaan mukana. Jälkimmäisessä tapauksessa sairauskertomuksessa tulee olla merkintä hoitotahdon olemassaolosta.

Lain mukaan henkilö voi ilmaista hoitotahtonsa myös suullisesti. Tällöin se on syytä kirjata sairauskertomukseen ja mikäli mahdollista pyytää siihen allekirjoitus tai muulla tavalla todentaa sen oikeellisuus.

Tulevassa Kelan hallinnoimassa kansallisessa terveydenhuollon sairaskertomusarkistossa (KanTa) jokainen voi itse ylläpitää hoitotahtonsa ajanmukaisuutta. Lisäksi terveydenhuollossa annetuista ja säilytetyistä hoitotahdoista menee tieto KanTaan.

Hoitotahdon sisältö

Hoitotahdon sisällön saa sen kirjoittaja vapaasti valita. Parhaimmillaan se on henkilön omalla tyylillään laatima kertomus hoitoon liittyvistä toiveista. Lyhimmillään hoitotahto voi olla valmiiseen, allekirjoitettuun hoitotahtolomakkeeseen tehty merkintä, joka ilmaisee toiveen olla pidentämättä elämää tilanteessa, jossa toivoa paranemisesta ei ole. Kovin suppeasti ilmaistu hoitotahto voi aiheuttaa hankalia lisäkysymyksiä: jos henkilö esimerkiksi kieltää suonensisäisen ravitsemisen ja nestehoidon elämän loppuvaiheessa, voidaanko silti ruokkia keinotekoisesti nenämahaletkun kautta tai voidaanko keuhkokuumeeseen aloittaa suonensisäinen antibioottihoito. Tällaisiin asioihin olisi hyvä ottaa hoitotahdossa kantaa.

Hoitotahdossa henkilö ei voi edellyttää lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia toimenpiteitä, jotka eivät kuulu hänen sairautensa yleisesti hyväksyttyyn hoitoon.

Jos hoitotahdon laatija on epävarma, millaisia asioita hoitotahtoon voi kirjata, hän voi kysyä neuvoa lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta.

Milloin hoitotahto on voimassa

Hoitotahto on voimassa vain silloin, kun potilas ei itse pysty tekemään omaa hoitoaan koskevia päätöksiä. Hoitotahto on tarkoitettu hoito-ohjeeksi kroonisissa (pitkäaikaisissa) sairauksissa, joissa paranemisen toivo on mennyt. Hoitotahtoon on hyvä kirjata, että se koskee vain tilanteita, joissa toimenpiteillä ainoastaan pystyttäisiin pidentämään kärsivän potilaan elämää. Tällöin sitä ei sovelleta , jos tajuttomana joutuu sairaalaan äkillisen sairauden tai tapaturman vuoksi, joista toipuminen on mahdollista.

Hoitotahdon voimassaoloajan pituudesta ei ole selkeitä määräyksiä. Lääketieteen kehityksen vuoksi on mahdollista, että jonkin vakavan taudin hoidon mahdollisuudet ja ennuste ovat muuttuneet hoitotahdon kirjoittamisen ja sen täytäntöönpanon välillä. Siksi on suositeltavaa, että hoitotahdon tekijä tarkistaa sisällön aika ajoin, mieluimmin alle kymmenen vuoden välein. Tarkistamispäivämäärä on syytä kirjata.

Hoitotahdon tekijä voi milloin tahansa peruuttaa oman hoitotahtonsa tai muuttaa sen sisältöä. On tärkeää, että muutos tai peruutus kirjataan yhtä huolella kuin hoitotahdon olemassaolokin.

Hoitotahdon sitovuus

Hoitotahdossa ilmaistu kieltäytyminen aktiivisesta hoidosta on lääkäriä ja muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä sitova sekä omaisia ohjaava, ellei ole perusteltua syytä epäillä, että potilaan tahto olisi hoitotahdon laatimisen jälkeen muuttunut.

Hoitotahtolomake ja esimerkkejä hoitotahdoista

  • Muistiliiton internet-sivuilla, on ohjeita ja lomake hoitotahdosta dementoivan sairauden yhteydessä. Mallia voi soveltaa myös muiden sairauksien kohdalla. Muistiliiton hoitotahto-ohjeisiin tästä.
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitotahtolomake, linkki.
  • Hoitotahdon voi tallentaa Kansalliseen terveysarkistoon eli Kantaan (www.kanta.fi). Sen Omakannassa määritellyt henkilökohtaiset tahdonilmaisut ovat kuitenkin tällä hetkellä (19.4.2016) käytössä vasta joissakin terveydenhuollon yksiköissä.
  • Alla olevista linkeistä avautuu joidenkin lääkäreiden kirjoittamia aitoja hoitotahtoja. Ne kertovat, millaisiin ratkaisuihin alan ammattilaiset ovat omalla kohdallaan päätyneet, ja toimivat esimerkkeinä siitä, että hoitotahto voidaan laatia monella tavalla.

Artikkelin ideointi ja muokkaus: Eettisten kysymysten työryhmä / Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Ryhmän työskentelyyn ovat osallistuneet Ilkka Kunnamo, Ritva Halila, Amos Pasternack, Leena Niinistö, Pekka Louhiala, Samuli Saarni, Pertti Mustajoki, Heidi Alenius, Jukkapekka Jousimaa, Martti Teikari ja Helena Varonen.