Etusivu » Lihavan ahmimishäiriö (BED)

Lihavan ahmimishäiriö (BED)

Lääkärikirja Duodecim
21.3.2016
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Lihavan ahmimishäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa (ks. «Ahmimishäiriö (bulimia)»1), mutta siinä ei esiinny oksennuksia tai uloste- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä.

BED on yleisin syömishäiriö. Ahmimishäiriötä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ahmimista esiintyy paljon enemmän. Ahmimishäiriötä tavataan usein nuorilla aikuisilla, mutta myös varttuneemmilla henkilöillä.

Ahmimishäiriön syyt

Lihavien ahmimishäiriön perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muuta psyykkistä oirehtimista. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.

Ahmimishäiriön oireet

Ahmimisella tarkoitetaan, että kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti. Ahmiminen kohdistuu usein johonkin tiettyyn ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön. Ahmiessa syömisnopeus voi olla hyvin suuri. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa.

Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen ja vatsassa voi tuntua kipuja. Usein ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan "henkistä krapulaa", masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.

Ahmiminen johtaa liialliseen energiansaantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmimishäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä.

Ahmimishäiriön määrittely

Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmitonta. Varsinainen ahmimishäiriö on kyseessä vasta silloin, kun ahmintaa on vähintään kaksi kertaa viikossa ja kun sitä on jatkunut useita kuukausia.

Ahmimishäiriöön kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään. Lisäksi ahmimishäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: masentuneisuutta, itsensä halveksuntaa, ahminnan salaaminen muilta tai huomattavan suuri syömisnopeus.

Ahmimishäiriön itsehoito

Ahmintaan taipuvaiset henkilöt säätelevät usein syömistään erilaisilla dieeteillä, johon liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Tämä sekoittaa nälän ja kylläisyyden säätelyn. Siksi dieetilläolo ja aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.

Sekä ahmimishäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on dieetilläolon lopettaminen ja syömisrytmin säännöllistäminen. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmiminen vähenee. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen.

Lievissä tapauksissa ahmimishäiriö pelkällä itsehoidolla ajan mittaan lievittyy ja saattaa parantua kokonaan. Kun ahmiminen on saatu hallintaan, vodaan ajatella laihduttamista. Se pitää tehdä maltillisesti ilman tiukkoja dieettejä, jotka helposti johtavat ahminnan palaamiseen.

Ahmimishäiriön hoito

Silloin, kun ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu ja ahmimishäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Pääasiallinen hoitomuoto on psykoterapia ja ravitsemusohajus, jossa käytetään kognitiivisen käyttäytymisterapian periaatteita. Sen on todettu auttavan monia ahmimishäiriöstä kärsiviä. Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää.