Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Ikäkuulo

Ikäkuulo

Lääkärikirja Duodecim
15.8.2018
korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Karin Blomgren

Kaikkien kuulo heikkenee ikääntyessä. Jo yli 50-vuotiailla havaitaan selvää kuulon heikkenemistä. Joka viidennellä 70-vuotiaalla ja useammalla kuin joka kolmannella 80-vuotiaalla on ihmisten välistä keskustelua vaikeuttava kuulovika. Ikäkuulo on yhdistelmä perinnöllisten tekijöiden sekä elämän aikana saatujen melu- ja muiden vaurioiden aiheuttamaa rappeutumista sisäkorvassa, kuulohermossa ja aivoissa. Ikäkuulon taustalla olevat perinnölliset tekijät ovat todennäköisesti merkittävämpiä kuin ympäristötekijät. Kuulon aleneminen onkin hyvin yksilöllistä. Myös sukupuolten välillä on eroja. Miehet kuulevat yleensä naisia paremmin matalat äänet, naiset puolestaan miehiä paremmin korkeat äänet.

Kuulon heikkeneminen on hidasta: yli 55-vuotiailla keskimäärin 9 desibeliä kymmenessä vuodessa. Koska kuulo huononee vähitellen, ikääntyvä ei välttämättä huomaa sitä. Hän saattaa kuitenkin alkaa alitajuisesti vältellä tilanteita, joissa huono kuulo vaikeuttaa kommunikaatiota. Mitä suurempi on kuulon alenema, sitä suurempi on taipumus vältellä ihmisiä. Kun kuuloaivokuori ei saa virikkeitä äänistä, muutkin aivojen osat saattavat rappeutua nopeammin. Hoitamaton kuulovika alentaa itsetuntoa ja saattaa aiheuttaa eristäytymistä, masennusta ja jopa dementiaa. Se altistaa myös vaaratilanteille, kun monenlaiset varoitusäänet jäävät kuulematta. Kuulokojeiden ja muiden apuvälineiden avulla voidaan helpottaa huonon kuulon aiheuttamia hankaluuksia.

Normaalikuuloisten on hyvä ottaa ikäkuulosta kärsivien kanssaihmisten erityistarpeet huomioon. Hiljaisessa ympäristössä kasvokkain esitetty, selkeästi ja rauhallisesti äännetty puhe on helpointa ymmärtää. Puhetta voi korostaa ilmeillä ja eleillä, mutta muuta samanaikaista toimintaa on syytä välttää.

Oireet

Ensimmäisenä oireena on tavallisesti vaikeus ymmärtää puhetta meluisassa ympäristössä. Äänet kyllä kuullaan, mutta niistä on vaikea saada selvää. Tässä vaiheessa kuulo on heikentynyt lähinnä korkeilla taajuuksilla. Kun kuulon alenema etenee matalammille, 2–4 kilohertsin taajuuksille, ei puheesta tahdo saada selvää hiljaisessakaan ympäristössä. Myöhemmässä vaiheessa vaikeutuu myös äänten tunnistaminen ja paikallistaminen. Ikäkuuloon liittyy usein myös tinnitusta eli korvien soimista (ks. «Tinnitus (korvien soiminen)»1).

Taudin toteaminen

Ikäkuulo todetaan kuulontutkimuksessa, jossa mitataan sekä puhtaiden äänten kuuleminen että puheenerotuskyky. Jos kuulo on huonontunut kummassakin korvassa samalla tavalla, ei röntgen- tai muita lisätutkimuksia tarvita. Vastaanottohuoneessa tehdyillä puhe- ja kuiskaustestauksilla ei kuuloa voida luotettavasti arvioida. Sen sijaan älypuhelimelle ladattavat kuulotestit ovat yllättävän tarkkoja ja saattavat motivoida kuulovikaista lääkärille hakeutumiseen.

Hoito

Ikäkuuloa ei toistaiseksi osata parantaa. Äänten vahvistaminen auttaa, jos 30–40 desibelin äänet eivät kuulu. Ikäkuulon vaurioita ei voida parantaa eikä normaalia kuuloa siten palauttaa. Kuulokojeen ja muiden apuvälineiden avulla huonokuuloisen elämää voidaan onneksi huomattavasti helpottaa. Tätä kutsutaan kuulonkuntoutukseksi. Kuulonkuntoutus ei onnistu ilman omaa motivaatiota.

Kuulokojeen käyttöön täytyy saada riittävästi opastusta. Paras asiantuntija on yleensä ammattinimikkeeltään kuulontutkija eli audionomi. Kuulokoje säädetään aina yksilöllisesti potilaan tarpeiden ja kuulon mukaan, ja sen käyttöä on opeteltava. Aivoille on annettava aikaa sopeutua uuteen äänimaailmaan eli siihen, miltä äänet kuulostavat kuulokojeella vahvistettuina. Käyttämätön kuulokoje ei auta, ja kojeen satunnainen käyttö vain hidastaa uusiin ääniin tottumista. Kun odotukset ovat realistiset ja kojeen hallinta hyvää, sen käyttökin onnistuu yhä paremmin. Kuulokojeen lisäksi kuulonkuntoutukseen voidaan tarpeen mukaan yhdistää muita apuvälineitä, kuten televisioon kytkettäviä vahvistimia, ovikellon, puhelimen ja palohälyttimen vahvistimia, täristimiä tai vilkkuvaloja. Onnistunut kuulonkuntoutus parantaa selvästi ikääntyvän elämänlaatua ja hänen itsenäistä selviytymistään.

Ehkäisy

Vaikka perinnölliset tekijät ovatkin tärkeimmät ikäkuulon riskitekijät, myös elintavoilla on merkitystä. Ylivoimaisesti tehokkain tapa on suojata korvat melulta koko elämän ajan. Sisäkorva muistaa vanhatkin vammat, joten nuoruusiän meluvauriot pahentavat myös vanhuusiän kuulo-ongelmia. Korvaa ei kuitenkaan pidä estää kuulemasta tavanomaisia elämään liittyviä ääniä, koska kuulojärjestelmä hyötyy siitä, että sitä käytetään. Tupakointi ja korkea verenpaine ovat muita ikäkuulon riskitekijöitä, joten tupakoinnin lopettaminen ja verenpainetaudin hyvä hoito ehkäisevät ikäkuuloa.

Muita kuulohäiriöihin liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Gates GA, Mills JH. Presbycusis. Lancet 2005;366(9491):1111-20. «PMID: 16182900»PubMed

Mäki-Torkko E, Hannula S, Sorri M. Ikääntyvän kuulo. Suomen Lääkärilehti 2006:61:1337-41.