Etusivu » Nefroottinen oireyhtymä

Nefroottinen oireyhtymä

Lääkärikirja Duodecim
2.10.2017
sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri Heikki Saha

Normaalisti virtsaan erittyy proteiinia eli valkuaista vain hyvin pieniä määriä (muutamia kymmeniä milligrammoja) vuorokaudessa. Tietyissä munuaissairauksissa munuaiskerästen läpäisevyys lisääntyy ja proteiinia pääsee virtsaan grammoja tai jopa kymmeniä grammoja vuorokaudessa. Kun virtsaan erittyvän valkuaisen määrä ylittää 3–3.5 grammaa vuorokaudessa, veren pääasiallisen valkuaisen albumiinin pitoisuus alkaa pienentyä. Samalla munuaiset pidättävät elimistöön nestettä ja suolaa, ja nestetila kasvaa. Nestettä kertyy kudoksiin ja potilaalle tulee turvotuksia. Nefroottisella oireyhtymällä eli nefroosilla tarkoitetaan tilaa, jossa proteiinia erittyy virtsaan yli 3 grammaa vuorokaudessa, veren albumiinin pitoisuus on pieni (alle 30 g/l) ja potilaalla on turvotuksia.

Oireyhtymän syyt

Nefroottista oireyhtymää tavataan myös lapsilla, joilla tavallisin aiheuttaja on niin sanottu minimal change -glomerulonefriitti. Tämä kummallinen nimi johtuu siitä, että munuaisista otetussa biopsianäytteessä munuainen näyttää hyvin normaalilta eli ei todeta juuri mitään muutoksia. Myös aikuisilla erilaiset munuaiskerästulehdukset (glomerulonefriitit) voivat olla nefroosin taustalla, mutta nykyisin kuitenkin diabeteksen munuaissairaus (ks. «Diabeteksen munuaissairaus (diabeettinen nefropatia)»1) on sen tavallisin aiheuttaja aikuisilla.

Oireet ja diagnoosi

Potilaalla esiintyy turvotuksia tavallisimmin nilkoissa ja säärissä. Jos turvotusaluetta painaa sormella, alueeseen jää kuoppa (niin sanottu kuoppaturvotus). Varsinkin lapsilla turvotuksia voi esiintyä myös silmien ympärillä ja muualla kasvoissa. Tila voi kehittyä nopeasti muutamassa päivässä tai hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.

Taudin diagnoosi perustuu taudinkuvaan (turvotukset) ja laboratoriotutkimuksiin (virtsan runsas proteiinin määrä). Munuaistoiminta sinänsä usein säilyy normaalina (veren kreatiniinin, ks. «Kreatiniini (P-Krea)»2, pitoisuus normaali), eli potilaalla ei ole munuaisten vajaatoimintaa. Diabeettisessa munuaistaudissa potilaalle useimmiten kehittyy myös munuaisten vajaatoiminta. Nefroottisen oireyhtymän selvittelyn pitää tapahtua sairaalassa.

Hoito

Lasten nefroosi hoidetaan kortisonilääkkeellä. Usein tarvitaan kuukausia kestävä hoito. Hoidon loputtua nefroosi saattaa uusiutua. Myös aikuisilla voidaan joissakin tapauksissa käyttää kortisoni- tai muuta lääkitystä, jos tilan syynä on munuaiskerästulehdus. Turvotuksia voidaan hoitaa nesteenpoistolääkkeillä. Diabetekseen liittyvää nefroottista oireyhtymää hoidetaan nesteenpoisto- ja verenpainelääkkeillä. Tavoitteena on saada verenpaine jopa tason 125/75 mmHg alapuolelle. Tiukalla verenpaineen hoidolla pyritään vähentämään proteiinin eritystä virtsaan ja hidastamaan tai estämään munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä.

Ennuste

Lapsuusiässä ilmaantuvan nefroottisen oireyhtymän ennuste on varsin hyvä. Vaikka tauti usein uusiutuukin, äärimmäisen harvoin tämä tila kuitenkaan lapsilla johtaa munuaisten vajaatoimintaan tai dialyysihoitoihin. Aikuisilla ennuste riippuu munuaiskerästulehduksen luonteesta (selviää munuaisen neulanäytteessä eli biopsiassa). Osa saadaan hallintaan lääkkeillä ja osa voi parantua itsestäänkin. Diabetekseen liittyvä nefroottinen oireyhtymä on ennusteeltaan selvästi huonompi, ja usein potilaalle kehittyy vähitellen paheneva munuaisten vajaatoiminta.

Lisää tietoa nefroottisesta oireyhtymästä

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Diabeettinen nefropatia»3.

Terve suu, artikkeli «Munuaissairaudet ja suuoireet»4.

Käytettyjä lähteitä

Honkanen E. Nefroottisen oireyhtymän hoito aikuisilla. Duodecim 2000;116:2355–64. «/xmedia/duo/duo91848.pdf»1

Käypä hoito -suositus Diabeettinen nefropatia «http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi50060»2