Uimahallien ohjeissa neuvotaan, että sairaana ei saisi tulla uimaan. Tähän on kaksi syytä. Sairaana uiminen voi lisätä jälkitautien vaaraa, ja infektiotautia sairastavat voivat tartuttaa taudin muihin uimareihin. Tärkein tartuntatie uimahalleissakin on ihmisten läheisyys toisiinsa ja koskettelu, ei uimahallin vesi.

Yleisimmin allasvedestä saadaan ihoinfektioita tai ripulitauteja. Esimerkiksi hengitystieinfektiot eivät tartu veden välityksellä ihmisestä toiseen. Italialaisessa tutkimuksessa kolmasosa säännöllisesti uimahalleissa käyvistä oli kokenut hengitystieärsytyksen ja silmä-ärsytyksen oireita. Nämä johtuivat eniten veden kloorauksesta. Ihoinfektion oli kokenut 10 %, korvakäytävän tulehduksen 5 % ja uintiin yhdistämänsä ripulin 2 %. Viidesosa allasveden aiheuttamista infektioista ulkomailla on saatu hotellien uima-altaista. Suomen uima-altaista ei ole vastaavaa tutkimustietoa, mutta ne lienevät infektioiden kannalta keskimäärin varsin turvallisia.

Luonnon uimavesien puhtaus

Suomenkin järvivesistä on saatu muun muassa vaarallisia EHEC-infektioita ja norovirusripuleita. Suomessa yleisten uimarantojen vesien puhtautta tarkkailevat terveydensuojeluviranomaiset säännöllisin bakteeriviljelyin, silmämääräisin tarkastuksin ja leviä tutkimalla. Tuloksia ilmoitetaan Valviran verkkosivuilla ja tarpeen vaatiessa uimarannoilla ja rannan ylläpitäjän verkkosivuilla. Vuonna 2018 on tehty laaja eurooppalainen uimavesien puhtauden kartoitus. Suomessa sekä järvi- että merivedet olivat erittäin puhtaita.

Sinilevät

Sinilevien lisääntymistä luonnonvesissä suosivat lämmin ja tuuleton sää, hyvät ravinto-olosuhteet vedessä ja veden virtaamattomuus. Tätä tapahtuu niin järvi- kuin merivedessäkin. Näkyväksi ilmiö tulee niin sanottuna ”kukintoaikana”, jolloin veteen tulee kellertävän vihreitä (harvemmin sinisiä) raitoja tai jopa paksuja lauttoja. Kesällä 2018 sinilevää esiintyi pitkän hellejakson takia runsaasti. Muista vettä värjäävistä ilmiöistä, kuten kasvien siitepölyistä ja muista levistä, sinileväkertymät voi erottaa tökkimällä ”lauttaa” tikulla, jolloin se hajoaa, tai vesilasissa, jossa ne jäävät kellumaan.

Sinilevät ovat oikeastaan bakteereita (syanobakteereita). Vain osa kannoista tuottaa myrkkyjä (useammin maksalle kuin hermostolle myrkyllisiä aineita). Kun sinileviä on runsaasti, se aiheuttaa uimareille silmien sidekalvon ja nenän limakalvon ärsytystä ja joskus ihottumaakin. Nämä eivät todennäköisesti johdu myrkyistä. Myrkyt voivat aiheuttaa pahoinvointia, päänsärkyä ja kuumetta. Oireet alkavat muutamassa tunnissa. Suomessa ei ole ollut ihmisillä vakavia sinilevämyrkytyksiä. Sen sijaan koiria ja hevosia on jopa menehtynyt.

Kun vedessä on todettu runsaasti sinileviä, uimista tulee välttää eikä vettä tule käyttää peseytymiseen tai tiskaamiseen, ruoanlaittoon, juoma- tai saunavetenä eikä ravintokasveja saa kastella tällaisella vedellä. Kalastus ja kalan syönti on turvallista, mutta kaloja käsiteltäessä on huolehdittava käsihygieniasta. Sinilevätilannetta seuraa Suomen ympäristökeskus (SYKE), jonka kotisivuilta löytää ajankohtaistakin tietoa. Tilanteesta saa yleensä käsityksen myös tiedotusvälineistä. Myrkytystä epäilevä saa neuvoja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS:n) Myrkytystietokeskuksesta (puhelin 09 471 977 ).

Uima-allasinfektioiden ehkäisy

Uima-altaiden bakteerit ovat valtaosin peräisin uimareista ja heidän luontaisesta mikrobistostaan. Mikrobien aiheuttamaa riskiä vähennetään uimahalleissa ja muissa yleisissä altaissa veden kloorauksella. Se on tehokas keino, joskin iholta erittyvät kuona-aineet tai muu lika vähentävät kloorauksen tehoa. Siksi uima-altaiden veden kierrättäminen, suodattaminen ja puhdistaminen on tärkeää. Klooripuhdistamisen (desinfektion) onnistumista seurataan säännöllisin tutkimuksin. Liiallinen kloori itsessään voi aiheuttaa uimareille hengitysteiden limakalvojen ärsytystä ja sitä kautta mahdollisesti altistaa infektioille. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo säännöllisesti yleisten altaiden vedenlaatua ja veden turvallisuutta. Altaan ylläpitäjä on velvollinen näyttämään kirjanpidon puhdistustoimenpiteistään.

Uimareille tulee olla näkyvillä käyttäytymisohjeet. Tärkeintä on peseytyminen ennen altaaseen menoa. Uima-asun koon ja mallin vaikutusta veden likaantumiseen ja infektioriskeihin ei ole tutkittu. Uima-asun on kuitenkin oltava puhdas ennen altaaseen menoa. Uimalakki suojannee asusteista eniten vettä likaantumiselta, mutta sitä ei useimmiten vaadita, vaikka esimerkiksi uimahousujen koosta voi uima-altaan ylläpitäjällä olla sääntöjä.

Ihoinfektioita

Runsaasti uivilla sienten aiheuttamat jalka- ja kynsisilsat ovat yleisempiä kuin uintia ja muuta urheilua harrastamattomilla. Erityisesti lattioilla kosteissa oloissa sienet viihtyvät erinomaisesti. Hyvällä siivouksella voidaan vähentää sienten määrää lattioilla. Sieniä (mm. hiiva- ja homesieniä) on kuitenkin runsaasti kaikkialla, myös kodeissa ja terveiden ihmisten iholla. Siten uimahalli vaikuttaa infektion syntyyn enemmänkin pitämällä jalat kosteina ja auttamalla näin sienen lisääntymistä iholla kuin että tartunta tapahtuisi juuri uimahallissa.

Huolellinen jalkojen pesu ja kuivaaminen uimahallista lähdettäessä lienee paras keino välttää ihon sieni-infektioita. Jalkojen pesussa riittää huolellinen saippuavesipesu varpaanvälejä unohtamatta.

Poreammeissa on veden korkea lämpötila ihanteellinen monen mikrobin lisääntymiselle. Niissä bakteeripitoisuudet voivat desinfektiosta huolimatta olla tavallista suurempia. Lämpö avaa ihon karvatupet, ja erityisesti pseudomonas-bakteerin tiedetään aiheuttavan karvatupentulehdusta. Korvakäytävän tulehdus on uimareiden vaiva, ja pseudomonas on niissäkin yleinen aiheuttaja. Veden pääsy korvaan voidaan estää korvatulppia käyttämällä. Koleran sukuiset mutta melko viattomat vibrio-bakteerit voivat aiheuttaa samankaltaisia infektioita kuin pseudomonas. Kesällä 2018 todettiin muutamia kymmeniä niiden aiheuttamia kotimaisia ihotulehduksia ja lieviä ripulitautejakin.

Vatsataudit

Yleisimmät ripuli- ja oksennustauteja aiheuttavat mikrobit talttuvat yleensä kloorilla. Niitä voi silti jäädä veteen pieniä määriä. Jos siis ripulia sairastava uimari päästää suolikaasua tai pienenkään määrän ulostetta altaaseen, hän aiheuttaa tartuntariskin muille uimareille. Erityisesti virusripuleissa (norovirus, rotavirus) infektion käynnistämiseen tarvitaan hyvin pieni määrä virusta. Uimarin kultainen sääntö on olla päästämättä vettä suuhun, ainakaan tahallaan, uipa sitten missä tahansa.

Riskitekijätutkimuksissa on muun muassa uiminen kanavissa (Hollannissa, norovirus) ja Englannin kanaalissa (salmonella) osoitettu itsenäiseksi ripulitaudin riskitekijäksi.

Kryptosporidium on ripulitauteja aiheuttava alkueläin. Se ei ole yleinen, mutta allasvesien aiheuttamista epidemioista se on syyllinen suureen osan (Yhdysvalloissa puoleen). Tämä johtuu siitä, että veden klooraus ei tapa sitä (ultraviolettisäteily ja otsoni tappavat).

Muita tauteja

Sukupuolitaudit ja HIV-infektio eivät tartu uimavedestä. Sen sijaan keuhkokuumeita aiheuttava legionella-bakteeri ja jotkin mykobakteerilajit (Mycobacterium avium ja M. marinum) viihtyvät lämmitetyissä uimavesissä. Suomen uimaloissa legionellatartunta on erittäin harvinainen, mutta yksittäisiä tartuntoja tapahtuu muutaman vuoden välein. Erityinen legionelloosin riski liittyy todennäköisesti porealtaisiin. Esimerkiksi Kreikan hotelleissa tautia aiheuttavaa legionellaa löytyy kuitenkin useammin ja enemmän suihkujen vedestä kuin uima-altaista. Mycobacterium marinum voi aiheuttaa kroonisen ryhelmäisen ihotulehduksen. Se on harvinainen, ja vaivaa todetaan lähinnä kilpauimareilla. Uidessa tai sukellettaessa ei kannata käyttää piilolaseja, koska ne lisäävät uimavedestä saadun pseudomonaksen aiheuttaman silmätulehduksen vaaraa. Kertakäyttöiset piilolasit on uinnin jälkeen vaihdettava uusiin.

Oma lukunsa on trooppisista vesistä uidessa saatu schistosoma-halkiomatotartunta, jota on käsitelty toisessa Lääkärikirjan artikkelissa.

Vesisynnytys ja vauvauinti

Sairaalat, joissa voi synnyttää veteen erityisessä altaassa, ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina. Vesihygienialle on silloin erityiset vaatimukset. Äidillä ei saa olla synnytyksen aikana mitään infektioita, ja muitakin rajoituksia on. Jos allashygienia on pettänyt, on vastasyntyneillä kuvattu muun muassa pseudomonaksen aiheuttamia ihoinfektioita. Kaiken kaikkiaan vesisynnytys on osoitettu äideille ja vauvoille yhtä turvalliseksi kuin muukin tapa synnyttää.

Vauvauintien aiheuttamasta infektioriskistä on julkaistu saksalainen yli 2 000 vauvan seurantatutkimus. Erityisesti ripuli, mutta myös välikorvatulehdus ja muut hengitystietulehdukset olivat jonkin verran yleisempiä vauvauintiin osallistuneilla kuin muilla vauvoilla.

Kirjallisuutta

  1. Cluett ER, Burns E, Cuthbert A. Immersion in water during labour and birth. Cochrane Database Syst Rev 2018;(5):CD000111. PMID: 29768662
  2. Sinilevät eli sinibakteerit. TM, Valvira, THL, Evira, SYKE 2017
  3. Valvira: Ohje 2/2017, Allasvesiasetuksen soveltamisohje