Etusivu » Tartuntariski uimavesistä

Tartuntariski uimavesistä

Lääkärikirja Duodecim
21.8.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Uimahallien ohjeissa neuvotaan, että sairaana ei saisi tulla uimaan. Tähän on kaksi syytä. Sairaana uiminen voi lisätä jälkitautien vaaraa, ja infektiotautia sairastavat voivat tartuttaa taudin muihin uimareihin. Tärkein tartuntatie uimahalleissakin on ihmisten läheisyys toisiinsa ja koskettelu, ei uimahallin vesi.

Yleisimmin allasvedestä saadaan ihoinfektioita tai ripulitauteja. Esimerkiksi hengitystieinfektiot eivät tartu veden välityksellä ihmisestä toiseen. Italialaisessa tutkimuksessa kolmasosa säännöllisesti uimahalleissa käyvistä oli kokenut hengitystieärsytyksen ja silmä-ärsytyksen oireita. Nämä johtuivat eniten veden kloorauksesta. Ihoinfektion oli kokenut 10 %, korvakäytävän tulehduksen 5 % ja uintiin yhdistämänsä ripulin 2 %. Viidesosa allasveden aiheuttamista infektioista ulkomailla on saatu hotellien uima-altaista. Suomen uima-altaista ei ole vastaavaa tutkimustietoa, mutta ne lienevät infektioiden kannalta keskimäärin varsin turvallisia.

Luonnon uimavesien puhtaus

Luonnonvesistä saadut infektiot ovat yleisesti ottaen harvinaisempia kuin allasvesistä saadut. Tosin Suomenkin järvivesistä on saatu vaarallisia EHEC-infektioita (ks. «Ruokamyrkytys ja sen aiheuttama ripuli»1) ja norovirusripuleita (ks. «Norovirus»2). Suomessa luonnon uimavesien puhtautta tarkkailevat terveydensuojeluviranomaiset säännöllisin bakteeriviljelyin, silmämääräisin tarkastuksin ja leviä tutkimalla. Tuloksia ilmoitetaan Valviran verkkosivuilla «https://www.valvira.fi/ymparistoterveys/terveydensuojelu/uimavesi»1 ja tarpeen vaatiessa uimarannoilla. Vuonna 2015 tehtiin laaja eurooppalainen uimavesien puhtauden kartoitus (ks. «https://www.eea.europa.eu/publications/european-bathing-water-quality-2015»2). Suomessa sekä järvi- että merivedet olivat erittäin puhtaita. Saastuneimmat merivedet löytyivät Albaniasta (40 % epäpuhtaita), Liettuasta, Englannista, Irlannista, Ruotsista ja Ranskasta (muissa yli 2 % vesistä epäpuhtaita). Sisävesissä uimaveden laatu oli huonoin Espanjassa (12 %), Hollannissa, Ranskassa ja Slovakiassa (muissa yli 2 %). Matkailija voi tältä verkkosivulta «https://www.eea.europa.eu/publications/european-bathing-water-quality-2015»2 hakea yksityiskohtaisempaakin tietoa.

Sinilevät

Sinilevien lisääntymistä luonnonvesissä suosivat lämmin ja tuuleton sää, hyvät ravinto-olosuhteet vedessä ja veden virtaamattomuus. Tätä tapahtuu niin järvi- kuin merivedessäkin. Näkyväksi ilmiö tulee niin sanottuna ”kukintoaikana”, jolloin veteen tulee kellertävän vihreitä (ei sinisiä) raitoja tai jopa paksuja lauttoja. Muista vettä värjäävistä ilmiöistä, kuten kasvien siitepölyistä ja muista levistä, sinileväkertymät voi erottaa tökkimällä ”lauttaa” tikulla, jolloin se hajoaa, tai vesilasissa, jossa ne jäävät kellumaan.

Sinilevät ovat oikeastaan bakteereita (syanobakteereita). Osa kannoista tuottaa myrkkyjä (useammin maksalle kuin hermostolle myrkyllisiä aineita). Kun sinileviä on runsaasti, se aiheuttaa uimareille silmien sidekalvon ja nenän limakalvon ärsytystä ja joskus ihottumaakin. Nämä eivät todennäköisesti johdu myrkyistä. Myrkyt voivat aiheuttaa pahoinvointia, päänsärkyä ja kuumetta. Oireet alkavat muutamassa tunnissa. Suomessa ei ole ollut ihmisillä vakavia sinilevämyrkytyksiä. Sen sijaan koiria ja hevosia on jopa menehtynyt.

Kun vedessä on todettu runsaasti sinileviä, uimista tulee välttää eikä vettä tule käyttää peseytymiseen tai tiskaamiseen, ruoanlaittoon, juoma- tai saunavetenä eikä ravintokasveja saa kastella tällaisella vedellä. Kalastus ja kalan syönti on turvallista, mutta kaloja käsiteltäessä on huolehdittava käsihygieniasta. Sinilevätilannetta seuraavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL «https://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/uimarantavesi»3) ja Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira «https://www.evira.fi/»4), joiden kotisivuilta löytää ajankohtaistakin tietoa. Tilanteesta saa yleensä käsityksen myös tiedotusvälineistä. Myrkytystä epäilevä saa neuvoja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS:n) Myrkytystietokeskuksesta (puhelin 09 471 977 «http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/Sinileva.aspx»5).

Uima-allasinfektioiden ehkäisy

Uima-altaiden bakteerit ovat valtaosin peräisin uimareista ja heidän luontaisesta mikrobistostaan. Mikrobien aiheuttamaa riskiä vähennetään uimahalleissa veden kloorauksella. Se on tehokas keino, joskin iholta erittyvät kuona-aineet tai muu lika vähentävät kloorauksen tehoa. Siksi uima-altaiden veden kierrättäminen, suodattaminen ja puhdistaminen on tärkeää Klooripuhdistamisen (desinfektion) onnistumista seurataan säännöllisin tarkastuksin, joissa viljellään vettä ja lasketaan bakteerimääriä (erityisesti koli-bakteereita). Samanlainen menettely tehdään myös luonnonuimaloiden klooraamattomille vesille. Kloori itsessään voi aiheuttaa uimareille hengitysteiden limakalvojen ärsytystä ja sitä kautta mahdollisesti altistaa infektioille. Vaihtoehtoisia desinfiointimenetelmiä ovat otsonointi, ultraviolettisäteilytys ja veden happamuuden säätely. Altaan ylläpitäjä on velvollinen näyttämään kirjanpidon puhdistustoimenpiteistään.

Uimareille tulee olla näkyvillä käyttäytymisohjeet. Tärkeintä lienee suihkussa käyminen ennen altaaseen menoa. Uima-asun koon ja mallin vaikutusta veden likaantumiseen ja infektioriskeihin ei ole tutkittu. Uimalakki suojannee asusteista eniten vettä likaantumiselta, mutta sitä ei useimmiten vaadita, vaikka esimerkiksi uimahousujen koosta voi olla sääntöjä.

Ihoinfektioita

Runsaasti uivilla sienten aiheuttamat jalka- (ks. «Jalkasilsa (jalkasieni)»3) ja kynsisilsat (ks. «Kynsisilsa (kynsien sienitauti)»4) ovat yleisempiä kuin uintia ja muuta urheilua harrastamattomilla. Erityisesti lattioilla kosteissa oloissa sienet viihtyvät erinomaisesti. Hyvällä siivouksella voidaan vähentää sienten määrää lattioilla. Sieniä (mm. hiiva- ja homesieniä) on kuitenkin runsaasti kaikkialla, myös kodeissa ja terveiden ihmisten iholla. Siten uimahalli vaikuttaa infektion syntyyn enemmänkin pitämällä jalat kosteina ja auttamalla näin sienen lisääntymistä iholla kuin että tartunta tapahtuisi juuri uimahallissa.

Huolellinen jalkojen pesu ja kuivaaminen uimahallista lähdettäessä lienee paras keino välttää ihon sieni-infektioita. Jalkojen pesussa riittää huolellinen saippuavesipesu varpaanvälejä unohtamatta.

Poreammeissa on veden korkea lämpötila ihanteellinen monen mikrobin lisääntymiselle. Niissä bakteeripitoisuudet voivat desinfektiosta huolimatta olla tavallista suurempia. Lämpö avaa ihon karvatupet, ja erityisesti pseudomonas-bakteerin tiedetään aiheuttavan karvatupentulehdusta (ks. «Karvatuppitulehdus (follikuliitti)»5). Korvakäytävän tulehdus (ks. «Korvakäytävän tulehdus»6) on uimareiden vaiva, ja pseudomonas on niissäkin yleinen aiheuttaja (ns. uimarin korva). Veden pääsy korvaan voidaan estää korvatulppia käyttämällä.

Vatsataudit

Yleisimmät ripuli- ja oksennustauteja aiheuttavat mikrobit talttuvat yleensä kloorilla. Niitä voi silti jäädä veteen pieniä määriä. Jos siis ripulia sairastava uimari päästää suolikaasua tai pienenkään määrän ulostetta altaaseen, hän aiheuttaa tartuntariskin muille uimareille. Erityisesti virusripuleissa (norovirus, rotavirus; ks. «Norovirus»2 «Turistiripuli eli matkaripuli»7) infektion käynnistämiseen tarvitaan hyvin pieni määrä virusta. Uimarin kultainen sääntö on olla päästämättä vettä suuhun, ainakaan tahallaan, uipa sitten missä tahansa.

Kryptosporidium on ripulitauteja aiheuttava alkueläin (ks. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»8). Se ei ole yleinen, mutta allasvesien aiheuttamista epidemioista se on syyllinen suureen osan (Yhdysvalloissa puoleen). Tämä johtuu siitä, että veden klooraus ei tapa sitä (ultraviolettisäteily ja otsoni tappavat).

Muita tauteja

Sukupuolitaudit ja HIV-infektio eivät tartu uimavedestä. Sen sijaan keuhkokuumeita aiheuttava legionella-bakteeri (ks. «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»9) ja jotkin mykobakteerilajit (Mycobacterium avium ja M. marinum) viihtyvät lämmitetyissä uimavesissä. Suomen uimaloissa legionellatartunta on erittäin harvinainen, mutta yksittäisiä tartuntoja tapahtuu muutaman vuoden välein. Mycobacterium marinum voi aiheuttaa kroonisen ryhelmäisen ihotulehduksen. Se on harvinainen, ja vaivaa todetaan lähinnä kilpauimareilla. Uidessa tai sukellettaessa ei kannata käyttää piilolaseja, koska ne lisäävät uimavedestä saadun pseudomonaksen aiheuttaman silmätulehduksen vaaraa. Kertakäyttöiset piilolasit on uinnin jälkeen vaihdettava uusiin.

Vesisynnytys ja vauvauinti

Useimmat lääkärit eivät pidä vesisynnytystä suositeltavana, vaikka se mukavuutensa takia onkin joidenkin synnyttäjien suosiossa. Tässäkin pelätään vauvan saavan (pseudomonas-)infektioita vedestä. Ainakin synnytyksen tulisi tapahtua hyvin desinfioidussa ammeessa, joita on joissakin sairaaloissa. Tartuntariskien takia monet sairaalat ovat luopuneet vesisynnytysaltaistaan.

Vauvauintien aiheuttamasta infektioriskistä on julkaistu saksalainen yli 2 000 vauvan seurantatutkimus. Erityisesti ripuli, mutta myös välikorvatulehdus ja muut hengitystietulehdukset olivat jonkin verran yleisempiä vauvauintiin osallistuneilla kuin muilla vauvoilla.