Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Hyperkalemia (kohonnut veren kalium)

Hyperkalemia (kohonnut veren kalium)

Lääkärikirja Duodecim
1.3.2018
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Sopiva kaliumpitoisuus elimistön nesteissä on välttämätöntä solujen normaalille toiminnalle. Kaliumia on elimistössä pääasiassa solujen sisällä. Veriplasmassa kaliumin määrä on aika vähäinen (0,15 g litrassa), mutta sen merkitys ihmisen koko aineenvaihdunnalle on keskeinen.

Laboratoriossa mitattu kaliumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 3,3–4,9 mmol/l (eri laboratorioilla viitearvot voivat hieman vaihdella). Elimistö pyrkii säätelyn avulla pitämään veren kaliumarvon normaaleissa rajoissa. Tärkein säätelijä on munuainen, joka tarvittaessa vähentää tai lisää kaliumin erittymistä virtsaan.

Veren kaliumpitoisuuden arvoa yli 5 mmol/l pidetään liian suurena. Tilaa kutsutaan hyperkalemiaksi. Se on harvinaisempi kuin liian pieni kaliumpitoisuus eli hypokalemia (ks. «Hypokalemia (alhainen veren kalium)»1).

Syyt

Terveen ihmisen veren kaliumpitoisuus ei voi nousta liian suureksi, vaikka suun kautta nauttisi runsaasti kaliumia sisältävää ruokaa tai kaliumtabletteja. Munuaiset erittävät kaliumin ylimäärän virtsaan.

Yleisin syy hyperkalemiaan on munuaissairaus, jonka seurauksena kaliumin erittyminen virtsaan vähenee. Myös eräät lääkkeet voivat aiheuttaa hyperkalemiaa. Näistä tärkeimmät ovat ACE-estäjät, joita käytetään verenpaine- ja sydänlääkkeinä (ks. «Verenpainelääkkeet»2). Toisin kuin muut nesteenpoistolääkkeet, spironolaktoni voi aiheuttaa niin ikään veren kaliumpitoisuuden suurenemista. Harvinainen suolahormonin puutos (ks. artikkeli «Lisämunuaisen vajaatoiminta (Addisonin tauti)»3) voi johtaa samaan.

Oireet

Lievä kaliumarvon suureneminen ei aiheuta oireita. Jos kaliumin pitoisuus on yli 5,5 mmol/l, alkaa esiintyä lisääntyvästi väsymystä, lihasheikkoutta, erilaisia tuntoaistimuksia jäsenissä ja vaikeissa tapauksissa lopulta halvausoireita. Suuri kaliumpitoisuus aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä, jotka näkyvät muutoksina sydänfilmissä.

Hoito

Suurentuneen kaliumarvon syy pitää aina selvittää. Selvästi suurentunut veren kalium-pitoisuus edellyttää lääkärin välittömiä tutkimuksia ja hoitoa sairaalassa. Kaliumarvo normaalistuu usein hyperkalemian aiheuttaneen sairauden selvittyä.

Kaliumin poistumista elimistöstä voidaan nopeuttaa suun tai peräsuolen kautta annettavalla resiini-lääkkeellä. Se sitoo suolistossa kaliumia ja poistaa sitä ulosteen kautta.

Munuaissairaudesta johtuvassa vaikeassa hyperkalemiassa käytetään keinomunuaishoitoa, jonka avulla kalium poistuu tehokkaasti verestä.

Muita veren suolatasapainoon liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Laboratoriotutkimusten tulkinta -tietokannan artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Matikainen N. Hyperkalemia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.7.2016.

Ukkola O. Hyperkalemia. Kirjassa: Alahuhta S, Ala-Kokko T, Kiviluoma K, Ruokonen E, Silfvast T (toim.). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 166-169.