Etusivu » Hyponatremia (alhainen veren natrium)

Hyponatremia (alhainen veren natrium)

Lääkärikirja Duodecim
19.4.2016
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Natrium on veriplasman ja muiden solunulkoisten nesteiden pääasiallinen suola. Veriplasmassa natriumia on noin 3,2 grammaa litrassa. Sama voidaan ilmaista myös mooleina, 140 millimoolia litrassa. Sopiva elimistön nesteiden natriumpitoisuus on välttämätön aineenvaihdunnan toiminnalle.

Laboratoriossa mitattu natriumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot ("normaaliarvot") ovat 135–145 mmol/l (eri laboratorioilla viitearvot voivat hieman vaihdella). Elimistö pyrkii säätelyn avulla pitämään veren natriumarvon normaaleissa rajoissa. Veriplasman natriumpitoisuuteen vaikuttavat elimistön vesimäärä (jota säädellään juomalla) ja munuaisten säätelemä natriumin ja veden erittyminen virtsaan.

Lievästi pienentynyt veren natriumpitoisuuden arvo (130 - 135 mmol/l) on yleinen ikääntyneillä eikä siitä tarvitse huolestua, eikä "hoitaa" suolaa syömällä. . Sellaisen todettuaan lääkäri arvioi, onko tilannetta syytä tutkia tarkemmin. Hyponatremia on huomattava, jos natriumarvo on alle 125 mmol/l. Silloin siihen yleensä liittyy oireita.

Hyponatremian syyt

Hyponatremia ei koskaan johdu siitä, että ruoasta saataisiin liian vähän natriumia. Päinvastoin, ihmiset saavat ravinnosta siihen lisätyn suolan vuoksi liikaa natriumia. Ruoan liika natrium ei kuitenkaan suurenna natriumpitoisuutta liian suureksi, sillä munuaiset erittävät ylimääräisen natriumin pois.

Hyponatremia voi syntyä kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä. Jälkimmäisessä tapauksessa elimistön nesteet laimenevat, jolloin natriumpitoisuus laskee alle normaalin. Hyponatremian syy ei yleensä ole natriumin puute vaan veden ylimäärä elimistössä.

Natriumin menetyksestä johtuva hyponatremia voi syntyä, jos voimakas ripuli tai oksentelu jatkuu päiväkausia.

Tavallisimmin hyponatremia johtuu veden liiallisesta kertymisestä, joka liittyy vesihormonin vaikutuksiin. Aivolisäkkeen erittämä vesihormoni (antidiureettinen hormoni, ADH) vähentää munuaisissa veden erittymistä, jolloin vettä jää tavallista enemmän elimistöön. Vesihormonin eritys voi voimistua monesta syystä. Voimakas pahoinvointi tai kipu lisää sen erittymistä, jolloin hyponatremian vaara suurenee. Joissakin sairauksissa vesihormonia erittyy liikaa; sydänvika, munuaistauti, jotkut syöpätaudit. .

Myös eräät lääkkeet lisäävät vesihormonin tuotantoa tai voimistavat sen vaikutuksia munuaisissa. Näitä ovat tietyt epilepsialääkkeet (esimerkiksi karbamatsepiini, valproaattia, lamotrigiini), monet masennuslääkkeet ja solunsalpaajista syklofosfamidi ja vinkristiini. Nesteenpoistoon käyettävä tiatisdi-lääke voi aiheuttaa hyponatremiaa ilman vesihormonin vaikutusta.

Pelkällä vedenjuonnilla ei hyponatremiaa yleensä synny. Terve henkilö voi juoda 5-10 litraa vettä päivässä, jos juominen jakautuu usealle tunnille ja mikäli munuaiset toimivat normaalisti ja poistavat ylimääräisen veden. Mutta nopea suurten vesimäärien tai oluen juonti voi aiheuttaa vaarallisen vesimyrkytyksen, johon liittyy vaarallinen hyponatremia. Hitaampikin runsas juominen voi johtaa hyponatremiaan silloin, jos samanaikaisesti runsaan vedenjuonnin kanssa on vaikuttamassa vesihormonin eritystä lisäävä sairaus tai lääke.

Sydämen vajaatoiminnan (ks. «Sydämen vajaatoiminta»1) ja nefroottisen oireyhtymän (ks. «Nefroottinen oireyhtymä»2) aiheuttamiin turvotuksiin liittyy usein hyponatremia.

Hyponatremian oireet

Lievä hyponatremia on aika yleinen vaikeissa sydän- ja munuaissairauksissa, eikä siihen yleensä liity mitään oireita. Jos veren natriumpitoisuus laskee alle 125 mmol/l, alkaa esiintyä väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja lihaskramppeja (ks. «Suonenveto (lihaskramppi)»3). Jos natriumpitoisuus pienenee vielä vähäisemmäksii (alle 120 mmol/l), alkaa esiintyä lihasheikkoutta ja hermostoireita, yleistä kouristelua ja sekavuutta.

Hyponatremian hoito

Kun todetaan liian alhainen veren natriumarvo, sen syy täytyy aina selvittää. Huomattava hyponatremia edellyttää sairaalatutkimuksia.

Jos syynä on oksennuksista tai ripulista johtuva natriumin menetys, se korvataan antamalla runsaasti natriumia nestehoitona (keittosuola"tippana") suonensisäisesti.

Jos hyponatremia johtuu liiallisesta veden kertymisestä, hoitona on nesterajoitus, joka vähentää elimistön vesimäärää. Samalla pyritään hoitamaan veden kertymistä aiheuttama sairaus tai muuttamaan siihen altistava lääkitys.

Hyponatremian ehkäisy

Hyponatremian syntyä ei voida ehkäistä nauttimalla runsaasti suolaa. Jos lääkkeiden tai muiden syiden vuoksi on alttiutta veden kertymiseen, runsaan juomisen välttäminen voi ehkäistä hyponatremian syntyä. Tavallista runsaampi juominen ei "puhdista" elimistöä, vaan rasittaa etenkin sairaita munuaisia.

Muita veren suolatasapainoon liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Laboratoriotutkimusten tulkinta -teoksen artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Sane T. Hyponatremia. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, [päivitetty 30.5.2013]. Saatavilla Internetissä (vaatii käyttäjätunnuksen): <http://www.terveysportti.fi>.

Sane T. Hyponatremia. Kirjassa Alahuhta S, Alakokko T, Kiviluoma K, Perttilä J, Ruokonen E, Silfvast T (toim.). Nestehoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2006, s. 78–84.