Etusivu » Mahasyöpä

Mahasyöpä

Lääkärikirja Duodecim
6.11.2012
syöpätautien erikoislääkäri Pia Österlund

Mahasyövällä tarkoitetaan mahalaukun seinämän sisäpinnan rauhasista alkunsa saavia syöpiä. Mahasyöpä oli vuonna 2009 miesten 12. yleisin ja naisten 15. yleisin syöpä. Vuosittain todetaan Suomessa vajaat 700 uutta tapausta, joista lähes 70 % yli 65-vuotiailla. Mahalaukunsyövät ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana rajusti. Arvellaan, että vähentyminen johtuu muun muassa ruoan säilöntämenetelmien ja hygieniatason parantumisesta. Vähenemiseen on myös vaikuttanut mahalaukun helikobakteeri-infektioiden väheneminen yleisen hygienian parantumisen myötä.

Oireet

Mahasyöpä on varhaisvaiheessa oireeton. Siksi se löytyy usein vasta, kun kasvain on levinnyt suolenseinämän läpi tai lähettänyt pesäkkeitä läheisiin imusolmukkeisiin tai muihin elimiin. Oireina saattaa esiintyä laihtumista, ylävatsakipua, ruokahalun heikentymistä, väsymystä ja verenvuotoa suolistoon, joka aiheuttaa anemiaa (ks. «Anemia (alhainen hemoglobiini)»1) tai verioksennuksia. Syövän limakalvonalainen muoto voi levitä mahalaukun seinämän alueella laajalle aiheuttaen lopulta mahanseinämän jäykistymisen, mikä ilmenee syömisvaikeutena.

Taudin toteaminen

Mahasyöpä todetaan mahalaukun tähystyksen ja sen yhteydessä limakalvolta otetun koepalan avulla. Jos kasvain on kokonaan limakalvopinnan alainen, on koepalan saaminen vaikeaa. Usein syöpää voidaan silloin epäillä seinämän ulkonäön ja jäykkyyden perusteella. Lisäksi mahalaukun seinämän poikkeavuuksia voidaan tarvittaessa arvioida varjoaineröntgentutkimuksen tai tähystysteitse tehtävän kaikututkimuksen avulla. Lopullinen varmistus diagnoosiin saadaan kuitenkin toisinaan vasta leikkauksen yhteydessä. Ennen leikkausta tehdään yleisesti myös vatsan tai koko vartalon tietokonekerroskuvaus tai muu levinneisyystutkimus.

Hoito

Paikallinen mahasyöpä pyritään aina leikkaamaan. Leikkaus voi olla kasvaimen laajuudesta ja sijainnista riippuen mahalaukun osan tai koko mahalaukun poisto. Leikkauksen yhteydessä poistetaan lähialueiden imusolmukkeita, minkä tarkoituksena on poistaa mahdollisesti imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Samalla saadaan tietoa syövän levinneisyysasteesta.

Mahasyöpä voi uusiutua paikallisesti tai etäpesäkkeinä, vaikka leikkaus olisi vaikuttanut täysin onnistuneelta eikä levinneisyyttä muualle ollut havaittavissa. Uusiutumisriskin suuruus riippuu siitä, onko kasvain kasvanut syvälle mahalaukun seinämään ja onko kasvainsoluja levinnyt imuteitä pitkin imusolmukkeisiin tai verenkierron kautta muihin elimiin. Jos uusiutumisriskin arvioidaan olevan merkittävän suuri, voidaan paranemistulosta pyrkiä varmistamaan leikkauksen jälkeen tai jo ennen leikkausta annettavalla solunsalpaajahoidolla tai leikkauksen jälkeen annettavalla säde- ja solunsalpaajahoidon yhdistelmällä.

Pienikokoisten, pinnallisten mahasyöpäkasvaimien uusiutumisriski on pieni, ja hoidoksi riittää leikkaus tai jopa paikallinen limakalvonpoisto.

Muihin elimiin levinneen mahasyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia. Her2 geeniä ilmentävissä syövissä yhdistetään täsmälääke trastutsumabi hoitoon. Mahasyöpä on melko usein herkkä solunsalpaajahoidolle, ja kasvaimet voivat pienentyä tai niiden kasvu pysähtyä hoidon vaikutuksesta vaihtelevan pituiseksi ajaksi. Viimeistä syöpäsolua ei yleensä saada tuhottua, joten paraneminen solunsalpaajahoidolla on hyvin epätodennäköistä. Jos kasvaimet reagoivat hoitoon hyvin, voi sillä olla kuitenkin merkittävän suuri vaikutus elinaikaan ja oireisiin.

Mahasyövän ennuste riippuu sen levinneisyysasteesta todettaessa. Pinnallisissa kasvaimissa paranemismahdollisuudet ovat yleensä hyvät, suurin osa potilaista paranee pelkällä leikkauksella. Pidemmälle edenneessä syövässä ennuste on huonompi.

Katso myös «Syöpäkasvaimet ja suun terveys»2.

Ehkäisy

Hedelmien ja vihannesten suuri määrä ravinnossa saattaa jossain määrin suojata mahasyövältä. Jatkuva pilaantuneiden, palaneiden tai savustettujen ruokien suosiminen saattaa kohottaa mahasyövän riskiä. Vaihteleva ja monipuolinen ravinto on terveellistä myös tässä mielessä.

Pitkään jatkuvat ylävatsavaivat ja "närästys" on syytä tutkia. Mitä iäkkäämmästä henkilöstä on kysymys, sitä herkemmin tulisi tehdä mahalaukun tähystystutkimus. Oireinen ja myös oireeton helikobakteeri-infektio (ks. «Helikobakteeri»3) on syytä hoitaa, jos sellainen todetaan. Jos bakteeri on saatu häädettyä eivätkä oireet silti väisty, ovat jatkotutkimukset tarpeen.