Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Alkion pakastus

Alkion pakastus

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Koeputkihedelmöityshoidon tuloksena saadaan noin 60–70 %:ssa kierroista useita alkioita, joista vain yksi siirretään kohtuun. Jäljelle jääneet hyvälaatuiset alkiot voidaan pakastaa tulevaa käyttöä varten. Alkioiden pakastus on tärkeä osa koeputkihedelmöitystä, sillä sen avulla hoito on saatu turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi.

Pakastuksen merkitys

Kun siirretään vain yksi alkio kerrallaan, voidaan välttää monisikiöraskautta (ks. «Monisikiöisyys»1). Monisikiöraskaus on aiemmin ollut merkittävä hedelmöityshoitojen haitta. Alkionsiirtoa ei aina voi tehdä välittömästi hedelmöityshoidon aikana, jos hoitoon liittyy haittavaikutuksia, kuten hyperstimulaatio-oireyhtymä (ks. «Hedelmöityshoidon hyperstimulaatio-oireyhtymä»2). Kun yhdellä lääkehoitokierrolla saadaan useampia alkioita, voidaan pakastuksen avulla päästä useampiin alkionsiirtokertoihin ja näin raskauden todennäköisyys kasvaa. Kolmen alkionsiirron jälkeen jo yli puolet pareista on saanut ainakin yhden lapsen.

Pakastus ja sulatus

Alkioiden jäädyttäminen tapahtuu asteittain tarkoitusta varten suunnitellussa laitteessa, kunnes säilytyslämpötila on saavutettu. Uudempi menetelmä on nopea alkion pakastus, ns. vitrifikaatio, joka on nykyisin korvannut vanhemman ns. hitaan pakastusmenetelmän. Vitrifikaatio soveltuu sekä munasolujen että alkion pakastukseen riippumatta alkion jakautumisvaiheesta. Alkioita säilytetään syväjäädytettynä nestetypessä –196 °C:n lämpötilassa. Noin 60–80 % alkioista on siirtokelpoisia sulatuksen jälkeen. Alkioiden säilytysaika ei vaikuta niiden laatuun sulatuksen jälkeen. Alkion kannalta ratkaisevat vaiheet ovat itse pakastus ja sulatus.

Pakastetun alkion siirto

Alkiot voidaan siirtää omassa normaalissa kuukautiskierrossa ilman hormonivalmisteita, jos kierto on säännöllinen. Tarvittaessa voidaan käyttää munarakkulakypsytyshoitoa, esim. letrotsolia (ks. «Lapsettomuushoito»3). Oikea ajankohta määritetään virtsakokeen (LH-testi) avulla. Alkion sulatuksen ajankohta määräytyy alkion iän mukaan; tavallisesti siirto on noin 3–5 vrk ovulaation (munasolun irtoamisajankohta) jälkeen. Kierron jälkipuolella käytetään yleensä emättimen kautta annosteltavaa keltarauhashormonia kahden viikon ajan.

Jos oma kierto ei ole säännöllinen eikä munarakkulan kypsytys lääkehoidolla onnistu, käytetään korvaavaa hormonihoitoa. Hoito alkaa estrogeenitableteilla (joskus käytetään myös estrogeenilaastaria), joiden avulla kohdun limakalvo paksuuntuu. Emättimen kautta käytettävä keltarauhashormonhoito alkaa 2–5 vrk ennen alkion sulatusta. Jos lääkityskierrossa alkaa raskaus, hormonihoito voidaan lopettaa vasta 8.–9. raskausviikon jälkeen.

Alkioiden siirto on lyhyt toimenpide; ks. «Koeputkihedelmöitys»4.

Pakastetut alkiot ovat pariskunnan yhteistä omaisuutta, ja niiden säilytys ja myöhempi käyttö edellyttää allekirjoitettuja sopimuksia parin ja hoitopaikan välillä. Toimintaa säätelevät hedelmöityshoitolaki «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061237»1 ja kudoslaki «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010101»2.

Käytettyjä lähteitä

Tiitinen A, Unkila-Kallio L. Lapsettomuus. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 191.