Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Hedelmöityshoidon hyperstimulaatio-oireyhtymä

Hedelmöityshoidon hyperstimulaatio-oireyhtymä

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Hedelmöityshoitojen vakavin komplikaatio on munasarjojen (ovarioiden) hyperstimulaatio-oireyhtymä (ovarian hyperstimulation syndrome, OHSS). Hyperstimulaatio-oireyhtymässä munasarjojen vaste hedelmättömyyden hoidossa käytetyille hormonilääkityksille on liiallinen. Lievänä OHSS on melko yleinen koeputkihedelmöityksen yhteydessä, vaikeana onneksi varsin harvinainen (alle 1 % hoitokierroista).

Oireet

Hyperstimulaatio-oireyhtymässä munarakkulapunktion jälkeen munasarjat täyttyvät uudelleen nesteellä ja kasvavat: ne ovat usein yli 8 cm:n läpimittaiset ultraäänitutkimuksessa. Oireina esiintyy vatsakipua, turvotusta, pahoinvointia, oksentelua ja joskus hengitysvaikeuksia. Oireilu alkaa tyypillisesti 3–10 päivän kuluttua lapsettomuuden hormonihoidon (hCG-hormonin) annosta. Vakavampiin hyperstimulaatiotilanteisiin liittyy nesteen kertyminen erityisesti vatsaonteloon. Tällöin paino voi nousta nopeasti useamman kilon.

OHSS-epäilyssä perustutkimuksena on munasarjojen kaikututkimus.

Hoito

Lievissä tapauksissa hoidoksi riittää lepo ja sairausloma sekä runsas nesteen juonti. Hankalammissa tilanteissa potilasta hoidetaan sairaalassa, jolloin otetaan jopa päivittäin verikokeita, joiden avulla seurataan verenkuvaa, munuaisten toimintaa, maksa-arvoja ja veren hyytymisarvoja. Koska vaikeaan oireyhtymään voi liittyä verisuonitukoksia, hengitysvaikeuksia tai munuaisten toiminnan häiriöitä, hoito tapahtuu lapsettomuuden hoitoon perehtyneessä sairaalassa. Sairaalahoitoon kuuluu riittävä kipulääkitys, suonen sisäinen nesteytys ja laskimotukoksen ehkäisyyn annettava hepariinihoito (ks. «Laskimotukos (laskimoveritulppa)»1).

Ehkäisy

Nainen ei voi itse estää hyperstimulaatio-oireyhtymän kehittymistä. Kaikki munarakkulakypsytyshoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa oireyhtymän, mutta tablettimuotoiset lääkkeet (letrotsoli, klomifeeni) varsin harvoin. Yleisimmin OHSS liittyy koeputkihedelmöityshoitoon, erityisesti jos yhdessä aivolisäkehormonin (gonadotropiini-hormonin) kanssa on käytetty toista hormonitoimintaan vaikuttaavaa hormonia, GnRH-analogia (ks. «Koeputkihedelmöitys»2). Lapsettomuuslääkäri pyrkii kunkin naisen kohdalla etukäteen arvioimaan hyperstimulaation riskiä ja valitsemaan sopivimman lääkeyhdistelmän.

Hyperstimulaation ennakoiminen on hankalaa, koska se ei aina liity käytetyn lääkeannoksen suuruuteen tai hoidon kestoon. Riskiryhmän potilaita ovat kuitenkin nuoret, hoikat naiset sekä munasarjojen monirakkulaoireyhtymää (PCOS) sairastavat potilaat (ks. «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»3). Hedelmöityshoidon yhteydessä oikean lääkeannoksen valinta, tarkka ultraääniseuranta ja veren hormonipitoisuuksien seuranta vähentävät riskiä. Hoidosta alkava raskaus voi laukaista OHSS:n tai pahentaa ja pidentää sitä. Jos riski OHSS:n suhteen arvioidaan suureksi, ei alkiota siirretä siinä kierrossa, jossa munasolut on kerätty, vaan kaikki alkiot pakastetaan myöhempää siirtoa varten (ks. «Alkion pakastus»4). Näin vältetään vaikein OHSS, joka liittyy alkavaan raskauteen.

Käytettyjä lähteitä

Tiitinen A, Unkila-Kallio L. Lapsettomuus. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 190.

Jokimaa V. Koeputkihedelmöityshoitojen välittömät komplikaatiot. Duodecim 2006;122(4):434–40 «/xmedia/duo/duo95544.pdf»1.