Etusivu » Keisarileikkaus

Keisarileikkaus

Lääkärikirja Duodecim
2.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Keisarileikkausten osuus on pysynyt melko tasaisena kymmenen viimeisen vuoden aikana. Keisarileikkaus on kuitenkin tavallisin leikkaustoimenpide Suomessa: vuonna 2013 leikattiin yli 9 400 äitiä eli noin 16 % kaikista synnyttäjistä. Vaikeita ongelmia (komplikaatioita) esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin niitä liittyy enemmän kuin alatiesynnytykseen. Suomessa keisarileikkauksen jälkeisiä komplikaatioita esiintyy 27 %:lla ja vakavia komplikaatioita noin 10 %:lla.

Keisarileikkaus on monessa tilanteessa lapsen hengen ja terveyden pelastava toimenpide, ja myös äidin sairauksien perusteella joskus aiheellinen. Lapselle keisarileikkaus ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti helpompi ja turvallisempi tapa syntyä silloin, kun normaalille synnytykselle ei ole estettä. Jopa päinvastaista on joissakin tutkimuksissa esitetty.

Keisarileikkauksen aiheet

Noin puolet leikkauksista tehdään etukäteisuunnitelman mukaan, puolessa tapauksissa leikkaukseen joudutaan jonkun synnytyksen aikana todettavan ongelman vuoksi. Käynnistynyt synnytys päätyy keisarileikkaukseen useimmiten kohdun supistusheikkouden, sikiön asento- eli tarjontavirheen tai sikiön hapenpuutteen vuoksi. Yleisimmät syyt etukäteen suunnitellulle keisarileikkaukselle ovat sikiön perätarjonta (ks. «Perätarjontasynnytys»1) tai muut tarjontapoikkeavuudet (esim. sikiön poikkitila kohdussa), liian ahdas lantio sikiöön kokoon nähden, varhainen pre-eklampsia (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu»2) tai nykyisin lisääntyvästi äidin voimakkaan synnytyspelon (ks. «Synnytyspelko»3) vuoksi.

Leikkaus

Keisarileikkaus tehdään yleensä puudutuksessa (selkäydintilaan tehty spinaalipuudutus tai epiduraalipuudutus). Vatsanpeitteet avataan, kohdun seinämään matalalle tehdään poikkiviilto, jota laajennetaan sivuille, kalvot puhkaistaan. Sikiö autetaan kohtuhaavasta ulos ja napanuora katkaistaan välittömästi. Vauva syntyy yleensä noin 10 minuutin sisällä leikkauksen alkamisesta. Leikkaava lääkäri tai kätilö näyttää vauvaa vanhemmille, jonka jälkeen kätilö tarkastaa vastasyntyneen terveyden ja voinnin. Lääkäri jatkaa leikkausta, istukka painetaan kohdusta ulos ja tarkastaa että kohtuun ei jää vuotoa. Kohtuhaava suljetaan ommellen.

Keisarileikkauksen riskit

Yleisimmät keisarileikkauksen haitat ovat tulehdukset ja verenvuoto. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan (ks. «Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia)»4) on alatiesynnytykeen nähden 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen ennaltaehkäisevästä antibioottihoidosta huolimatta. Näistä luvuista huolimatta keisarileikkaus on keskimäärin varsin turvallinen.

Keisarileikkaus lisää seuraavan raskauden riskejä varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Keisarileikkaus voi lisätä ongelmia seuraavan raskauden alkamisen suhteen (raskaus ei ala yhtä nopeasti), ja joidenkin tutkimusten mukaan myös keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden riski voi lisääntyä. Istukan kiinnittymishäiriöt (ks. «Etinen istukka»5 ja «Istukan ennenaikainen irtoaminen»6) lisääntyvät seuraavissa raskauksissa.

Suunnitellulla keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Leikkauksella syntyneellä lapsella voi olla enemmän hengitysvaikeuksia ja alttiutta allergiaan ja astmaan.

Normaali raskaus:

«Raskaus (normaali kulku)»15

Käytettyjä lähteitä

Uotila J, Tuimala R. Synnytysoperaatiot. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 472–73.

Saisto T, Halmesmäki E. Keisarileikkauksen riskit. Duodecim 2003;119(7):593–98 «/xmedia/duo/duo93493.pdf»1.