Etusivu » Kohtukuolema (sikiökuolema)

Kohtukuolema (sikiökuolema)

Lääkärikirja Duodecim
8.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Sikiön kohtukuolema (fetus mortus) on aina suuri tragedia. Kohtukuolemalla tarkoitetaan sikiön menehtymistä kohtuun 22. raskausviikon jälkeen tai kun sikiö on saavuttanut 500 gramman painon. Sikiökuolemia tapahtuu Suomessa keskimäärin 170 vuodessa. Useimmat naiset toivovat synnytyksen pikaista käynnistämistä ikävän uutisen kuultuaan.

Kuolleen lapsen synnyttäneen henkinen tukihoito on tärkeätä. Syy sikiön menehtymiseen saadaan selvitettyä yli 90 %:ssa tapauksista. Täsmädiagnoosi parantaa neuvontaa ja ohjausta erityisesti seuraavan raskauden kannalta.

Oireet ja tilanteen toteaminen

Synnyttäjät ottavat yleensä yhteyttä äitiysneuvolaan tai synnytyssairaalaan, jos raskauden kulussa ilmenee ongelmia: sikiö ei ole liikkunut kunnolla tai sen liikkeet ovat vähentyneet. Kohdun kasvu voi olla hidastunut. Synnyttäjällä voi esiintyä myös ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Epäiltäessä kohdunsisäistä sikiökuolemaa synnyttäjä tulee lähettää päivystyspotilaana äitiysneuvolasta synnytyssairaalaan. Sairaalassa diagnoosi varmistuu, jos kaikukuvauslaitteella ei nähdä sikiön sydämen sykettä.

Hoito

Lähes poikkeuksetta pyritään kuollut sikiö synnyttämään alateitse. Äidin kivunhoidon on oltava tehokasta. Keisarileikkauksen aiheena voi olla vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaava tila. Vanhempien olisi hyvä nähdä syntynyt lapsi, vaikka hän olisi epämuodostunutkin. Näin toimien voidaan välttää myöhempää ahdistusta. Kuolleen lapsen synnyttäneelle ja hänen perheelleen on syytä järjestää tukihoito. Maidontulo voidaan estää lääkehoidolla.

Syyn selvittely, tutkimukset

Syntynyt lapsi ja istukka tutkitaan tarkkaan. Istukasta otetaan koepala patologin tutkimusta varten, samoin napanuorasta. Napanuora tarkistetaan; siinä voi olla solmuja. Lapsesta otetaan infektionäytteet (bakteeriviljelyt, virusvasta-aineet), ja hänen kromosominsa tutkitaan (verinäyte tai ihobiopsia).

Äidille tehdään verikokeet, joista tärkeimmät ovat kahden tunnin sokerirasitus, maksa-arvot, fosfolipidivasta-aineet, lupusantikoagulantti ja perinnöllistä tukostaipumusta mittaavat hyytymistekijät, sekä otetaan infektionäytteet.

Jälkitarkastuksessa käydään läpi tutkimustulokset ja annetaan tietoa seuraavan raskauden kulusta, seurannasta ja ennusteesta. Ennuste on yleensä aina hyvä. Kohtukuolemille altistavia riskitekijöitä ovat aiemmat kohtukuolemat, diabetes, äidin iäkkyys ja ylipaino sekä afroamerikkalaisuus. Nämä tekijät selittävät vain pienen osan tapauksista. Tupakointi lisää kohtukuoleman riskiä. Pääsääntöisesti kohtukuoleman riskiin on kuitenkin vaikea vaikuttaa itse.

Psyykkistä tukea ja tarvittaessa terapiaa tarvitaan aina. Vertaistukea löytyy Kohtukuolema-verkkosivuilta.

Normaali raskaus:

«Raskaus (normaali kulku)»14

Normaali synnytys:

«Normaali synnytys»15

Käytettyjä lähteitä

Kurki T, Nuutila M. Kuolleen sikiön synnyttäminen. Duodecim 1999;115(9):1042–1944 «/xmedia/duo/duo90254.pdf»1.

Lehtonen T, Tikkanen M, Laine J. Tupakointi raskauden aikana voi johtaa sikiökuolemaan ja istukan ennenaikaiseen irtoamiseen. Duodecim 2017;133(6):524-6 «/xmedia/duo/duo13622.pdf»2