Etusivu » Raskaus ja anemia

Raskaus ja anemia

Lääkärikirja Duodecim
12.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Veren hemoglobiinipitoisuus laskee normaalisti alkuraskauden aikana. Raskauden aikana kiertävän veren määrä lisääntyy noin 40 %. Veriplasman määrä lisääntyy enemmän kuin punasolujen määrä, mistä seuraa veren laimeneminen. Lisääntyvä punasolutuotanto vaatii rautaa, jota kuluu erityisesti loppuraskaudessa myös sikiön punasolutuotantoon.

Raskausajan anemiasta puhutaan, jos veren hemoglobiini (Hb) on alle 110 g/l. Jopa 10–20 %:lla odottajista Hb-arvo on raskauden lopulla alle 110 g/l. Äidin lievä anemia ei yleensä aiheuta ongelmia sikiölle. Sikiön ja äidin kannalta haitallinen Hb-taso on alle 80 g/l.

Raskausanemian syyt

Raudan puute on yleisin syy raskaudenaikaiseen anemiaan. Siihen viittaavat verenkuvassa matala hemoglobiini (ks. «Hemoglobiini (B-Hb)»1), punasolujen pieni koko (MCV alle 80; ks. «Punasoluindeksit»2) ja pienentynyt plasman ferritiinipitoisuus (alle 30 µg/l). Raudan ja muiden ravintoaineiden puutteiden taustalta saattaa löytyä hoidettavia imeytymishäiriöitä, erityisesti keliakiaa.

Foolihapon (eräs ravinnon vitamiini) puute on yksi mahdollinen anemian aiheuttaja erityisesti raskauden aikana (ks. «B12-vitamiinin tai foolihapon puutos»3). Tälle ovat alttiita hyvin yksipuolista ruokavaliota noudattavat ja eräitä lääkkeitä (epilepsialääkkeet, suolistosairauksien lääkkeet) käyttävät odottajat.

Toisaalta esimerkiksi B12-vitamiinin puute raskauden aikana on harvinainen, koska merkittävä puute huonontaa hedelmällisyyttä. Puutostila on mahdollinen pelkästään kasvisravintoa noudattavilla. Diagnosoimattomaan tai huonosti hoidettuun keliakiaan voi liittyä anemia.

Muut anemiat ovat erittäin harvinaisia.

Anemian tutkiminen

Aluksi tehdään hoitokokeilu, jos perusverenkuva (ks. «Perusverenkuva (B-PVKT, PVK+T)»4) viittaa raudanpuutteeseen (ks. «Raudanpuuteanemia»5). Rautahoitokokeilu 4–6 viikon ajan on aiheellinen, jos hemoglobiiniarvo on vähemmän kuin 110 g/l. Rauta-annos on 100 mg/vrk, ja tavoitteena on nostaa hemoglobiiniarvo tasolle 110–120 g/l. Rautalääkitystä voi yksilöllisesti harkita annettavaksi, vaikka hemoglobiiniarvo olisi korkeampikin (kuitenkin alle 120 g/l), jos raskaana olevalla on oireita, kuten voimattomuus ja väsyneisyys. Tällöin tulee kuitenkin muistaa miettiä, voiko oireiden aiheuttajana olla muu syy, kuten masentuneisuus, kivut ja univaikeudet.

Jos hemoglobiinipitoisuus on alle 95–100 g/l, mutta verenkuva ei viittaa raudanpuutokseen, tutkitaan laboratorioarvoja laajemmin. Jos rautalääkityksestä huolimatta Hb on alle 100 g/l tai Hb laskee koko ajan tai potilas kärsii anemiaan sopivista oireista, äiti voidaan lähettää erikoissairaanhoitoon anemian harvinaisempien syiden selvittelyä ja mahdollisia erityistoimenpiteitä varten.

Hoito

Raudanpuuteanemian hoito on ensisijaisesti suun kautta otettava rauta (100–200 mg päivässä). Foolihapon puute korjataan antamalla 1–5 mg foolihappoa päivittäin.

Jos anemia on vaikea eikä odottaja pysty käyttämään suun kautta otettavia rautavalmisteita, voidaan rautaa antaa injektiona suoneen 1–2 kertaa viikossa. Jos Hb on alle 80 g/l, voidaan harkita punasolusiirtoa.

Ehkäisy

Rutiininomaisen rautalääkityksen asema raskauden aikana on epäselvä. Raudan lisäys niille äideille, joilla ei ole raudanpuutetta ja joiden ruokavalio on monipuolinen, ei näytä parantavan äidin eikä lapsen ennustetta. Koska rautavarastot kuitenkin vähenevät raskauden aikana, rautalääkitystä suositellaan monille odottajille. Raudasta ei ole mitään haittaa.

Kaikkien raskautta suunnittelevien kannattaisi aloittaa raskauden ajaksi foolihapon käyttö annoksella 0.4 mg/vrk (ks. «Foolihapon käyttö raskauden aikana»6). Joillekin suositellaan suurempia foolihappoannoksia; erityisesti epilepsialääkkeitä käyttävillä ja diabetesta sairastavilla annoksen tulee olla vähintään 1 mg/vrk. Kasvisruokavaliota käyttävien on syytä käyttää myös B12-vitamiinia säännöllisesti.

Käytettyjä lähteitä

Uotila J. Äitiysneuvolatarkastukset ja neuvolassa annettu hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 15.4.2016.