Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Mitä terveys on?

Mitä terveys on?

Lääkärikirja Duodecim
26.1.2018
professori, sisätautien erikoislääkäri, Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja Jussi Huttunen

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. WHO:n määritelmää on arvosteltu voimakkaastikin siksi, että tällaista tilaa ei kenenkään ole mahdollista saavuttaa. Määritelmää on myöhemmin kehitetty korostamalla terveyden dynaamisuutta ja "spirituaalisuutta". Terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa.

Terveys koetaan eri tavoin

Jokainen ihminen määrittää terveytensä omalla tavallaan, ja tämä määritelmä on lopulta se tärkein. Oma koettu terveys saattaa poiketa paljonkin lääkärin arviosta ja muiden ihmisten käsityksestä. Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä on vaikeitakin vammoja tai sairauksia, joihin hän saa hoitoa. Omakohtaiseen arvioon vaikuttavat voimakkaasti hänen tavoitteensa ja se, millaisessa ympäristössä ‒ fyysisessä ja sosiaalisessa ‒ hän elää.

Esimerkkejä terveyden suhteellisuudesta on helppo löytää. Vähäinen sormivamma ei suurestikaan vaikuta historianopettajan elämään, mutta on katastrofi konserttiviulistille. Vaikeasti liikuntavammaisen ihmisen koettu terveys voi olla hyvä, jos hän elää ympäristössä, joka helpottaa hänen liikkumistaan ja jos hänen läheisensä tukevat ja auttavat häntä. Tärkeä koetun terveyden osa onkin riippumattomuus, autonomia, kyky ja mahdollisuus itse päättää teoistaan ja toimistaan ja itse huolehtia itsestään. Mitä paremmin ihminen on oman elämänsä ohjaksissa, sen paremmaksi hän kokee terveytensä ja päinvastoin.

Mikä on sairaus

Entä mitä sitten on sairaus? Sairaus kuvataan usein poikkeavuudeksi normaalista, tunnistettavaksi häiriöksi elimistön toiminnassa, mutta yksiselitteinen ei tämäkään määritelmä ole. Mitä tarkoittaa normaali? Milloin veren kolesteroli- tai verensokeripitoisuus on normaali ja milloin kohonnut arvo on poikkeava ja viittaa sairauteen? Onko lihavuus sairautta ja jos on niin milloin? Onko koko ajan liikkeessä olevalla ja pikku kepposia tekevällä pojalla lääkehoitoa vaativa tarkkaavuushäiriö vai onko kyseessä vain reipas pojanviikari, josta aikanaan tulee ministeri tai professori?

Normaali vai epänormaali

"Normaalin" ja "epänormaalin" erottaminen toisistaan on yksi lääketieteen suurista haasteista. Ihmisten ominaisuudet eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi laboratoriotutkimusten tulokset ovat toisilla hieman korkeampia ja toisilla matalampia, vaikka kaikki ovat terveitä. Normaalin ja epänormaalin välinen raja on ani harvoin terävä ja jokaiselta löydetään vuorenvarmasti joku "epänormaali" arvo, jos häntä tutkitaan riittävän paljon. Joskus on puoliksi leikillään ja puoliksi vakavasti sanottu, että terveitä ovat vain ne, jota ei ole riittävästi tutkittu.

Normaalin ja epänormaalin välistä rajaa hämärtää myös se, että sairaudet syntyvät monien syiden yhteisvaikutuksesta. Hyvä esimerkki on sepelvaltimotauti. Se on lähes aina usean tekijän aiheuttama ja mitä enemmän riskitekijöitä on, sen suurempi on vaara (ks. «Sepelvaltimotauti»1). Lopputulos ei ole yksittäisten vaikutusten summa vaan niiden kerrannainen – tekijät lisäävät toinen toistensa vaikutusta. Lievästi kohonneen kolesteroliarvon vaikutus on yksin pieni, mutta yhdessä muiden tekijöiden kanssa se voi olla suuri (ks. «Kolesteroli»2). Vaikka se ensi kuulemalta tuntuukin kummalliselta, parasta kolesterolin hoitoa voi olla tupakoinnin lopettaminen.

Ammattihenkilöt eivät aina löydä tunnistettavaa sairautta potilaan vaivoista huolimatta. Lääketieteen historia on täynnä esimerkkejä, joissa selittämättömälle oireelle on myöhemmin löydetty yksinkertainen selitys. Laktoosi-intoleranssin oireet tulkittiin "psyykkisiksi", kunnes oireiden syy löydettiin: maitosokeri ei näillä ihmisillä imeydy ja tämä aiheuttaa osalle vaikeita vatsavaivoja (ks. «Laktoosi-intoleranssi»3). Sairauden syyn selviäminen voi perusteellisesti muuttaa hoidon. Mahahaavaa pidettiin stressistä johtuvana sairautena, kunnes keksittiin, että sen aiheuttaakin bakteeritulehdus ja nykyisin sairaus hoidetaan menestyksellisesti antibiooteilla.

Terveystiedon kääntöpuoli

Lääketiede tuottaa jatkuvasti uutta tietoa sairauksista ja niiden syistä. Arkisille ilmiöille löytyy koko ajan "lääketieteellisiä" selityksiä. Myönteisellä kehityksellä on kääntöpuolensa. Ihmiset odottavat tänään lääketieteeltä apua kaikkiin elämän ongelmiin. Menetyksen aiheuttamaa surua hoidetaan masennuslääkkeellä, ja liikunta ja terveellinen ruokavalio korvataan kolesteroli- ja verenpainelääkkeillä. Yhä vähäisempiä poikkeamia keskiarvosta pidetään sairautena ja hoidetaan lääkkeillä ja muilla huippulääketieteen menetelmillä. Elämä ja yhteiskunta medikalisoituvat eli lääketieteellistyvät, kaikki muuttuu lääketieteeksi.

Jokainen voi vaikuttaa terveyteensä

Terveyttä on usein sanottu elämän voimavaraksi, jota voidaan sekä kasvattaa että kuluttaa. Terveyspääomaa kerätään ja menetetään äidin kohdusta hamaan vanhuuteen. Ikääntymisen tutkijat sanovat, että pääoma on suurimmillaan noin 30-vuotiaana. Siihen asti se kasvaa ja sen jälkeen sitä kuluu enemmän kuin kertyy. Tämän päivän terveys perustuu kaikkeen siihen, mitä ennen tätä on tapahtunut, ja tämän päivän päätöksillä ja teoilla vaikutamme tulevaan terveyteen. Mitä enemmän terveyspääomaa on, sen pitemmälle myös lykkääntyy se hetki, jolloin emme enää ole itse elämämme ohjaksissa vaan toisten ihmisten armoilla.