Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010

Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010

Lääkärikirja Duodecim
1.6.2017
Infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Epidemian leviäminen pandemiaksi

Epidemia tarkoittaa kulkutautia, joka tarttuu suureen osaan jonkin alueen väestöstä, ja pandemia on yli maanosien ulottuva epidemia. Sikainfluenssana tunnetun pandemian virallinen nimi on pandeeminen A(H1N1)v 2009 -influenssa. Viruksesta on käytetty myös nimitystä H1N1pdm09-virus ja etenkin rokotteesta puhuttaessa nimitystä A/California/04/09.

Taudin aiheuttaja oli uusi influenssaviruksen muoto. Se löydettiin ihmisistä huhtikuussa 2009, jolloin sen leviäminen alkoi Meksikossa ja Pohjois-Amerikassa. Viruksen perimässä (geeneissä) on aineksia sian influenssaviruksesta, josta sen lempinimi. Viruksella on yhtäläisyyksiä myös vuosina 1918–1919 levinneen espanjantauti-viruksen kanssa. Tämä pandemia tappoi kolmessa toisiaan seuranneessa aallossa 40–50 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa.

Vakavammaksi taudin teki se, että virus kykeni lisääntymään keuhkoissa, kun kausi-influenssavirukset lisääntyvät vain ylähengitysteissä. Vallittuaan eteläisellä pallonpuoliskolla kesän 2009 aikana sikainfluenssaepidemia saavutti Suomen ja alkoi levitä saman vuoden lokakuussa.

Ennakkovaroitus muista maista

Jo Meksikosta ja Yhdysvalloista raportoitujen tartuntojen laajuuden ja taudin vakavuuden perusteella WHO julisti kesäkuussa 2009, että kyseessä on pandemia. WHO edellytti jäsenvaltioilta varautumissuunnitelmien tekemistä. Kesällä 2009 sikainfluenssavirus valtasi Australian, ja sieltä saadut tiedot vahvistivat pelkoja.

Taudinkuvaa hallitsi viruksen aiheuttama tai sen suoraan laukaisema keuhkokuume, ja kuolemantapauksia oli runsaasti huolimatta tehohoidosta hengityskoneineen. Nuoret aikuiset ja keski-ikäiset perusterveetkin sairastuivat vakavaan tautiin. Yli 60-vuotiaalla väestöllä oli viime vuosisadan epidemioiden jäljiltä jonkin verran suojaa sikainfluenssavirusta vastaan, ja tämä ikäluokka paljolti säästyi taudilta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuolleista 90 % oli alle 65-vuotiaita, mikä poikkesi jyrkästi kausi-influenssoista.

Raskaana olevilla oli muita suurempi riski sairastua vakavasti. Raskaana olevien riski joutua sairaalahoitoon tai kuolla oli Britanniassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa nelinkertainen ja riski joutua tehohoitoon seitsenkertainen verrattuna muihin sikainfluenssaan sairastuneisiin. Erityisen vakavasti sairastuivat ne, joiden raskaus oli viimeisellä kolmanneksella. Lasten kuolemia oli Australiassa nelinkertainen määrä aiempien vuosien kausi-influenssoihin verrattuna.

Sikainfluenssavirus oli herkkä influenssalääkkeille. Yhdysvalloissa varhainen, kahden vuorokauden sisällä taudin alusta aloitettu lääkehoito puolitti kuolemanriskin, vähensi Kiinassa keuhkokuumeiden määrän viidennekseen ja pienensi tautiin liittyvän aivohalvauksen riskiä kolmanneksella.

Epidemian kulku Suomessa

Toukokuussa 2009, heti WHO:n julistettua pandemiauhan, sosiaali- ja terveysministeriö perusti tiheästi kokoontuneen erityisen asiantuntijaryhmän, joka teki suunnitelman seurannasta, hoidosta, lääkkeistä, rokottamisesta ja terveydenhuollon henkilökunnan suojautumisesta. Pitkin kesää ja alkusyksystä 2009 Suomessa varauduttiin vastaanottamaan poikkeuksellista epidemiaa. Tämä tarkoitti erityisten influenssaosastojen ja vara-sairaaloiden suunnittelemista kuntiin. Influenssaviruslääkkeitä (Tamiflu®) tilattiin runsaasti Huoltovarmuuskeskuksen kautta. Sikainfluenssarokotteesta tehtiin kansallinen ennakkovaraus, ja siitä maksettiin 3,5 miljoonaa euroa. Varauduttiin nopeaan rokotuskampanjaan, kunhan useassa rokotetehtaassa kiireellä valmisteltu rokote saataisiin Suomeenkin.

Euroopan lääkevirasto myönsi myyntiluvan Pandemrix®-rokotteelle kiireellisellä aikataululla. Tällöin turvallisuustieto oli olemassa 11 000 rokotetusta. Suomi sai tilaamansa rokotteet 12.10.2009, samoihin aikoihin kun epidemia alkoi. Terveyskeskukset antoivat rokotukset sitä mukaa kun viikoittaiset toimitukset toteutuivat. Kaikkiaan 52 % suomalaisista otti influenssarokotuksen kautena 2009–2010. Alle 15-vuotiaista rokotettiin peräti 75 %. Suomessa käytettiin Pandemrix®-rokotetta, ja sitä kului 2,76 miljoonaa annosta. Väestölle varatuista ja saaduista rokotteista maksettiin 3,5 miljoonaa euroa.

Epidemia alkoi Suomessa vähän yllättäen Lapista, mutta odotettuun aikaan lokakuun alussa. Huippupäivät olivat välillä 2.–20.11.2009. Eniten virustestillä varmistettuja tapauksia todettiin Turun ympäristössä ja Lapissa. Enimmillään Suomen sairaaloissa oli 400 potilasta hoidossa. Tästä ei selvitty helpolla, sillä potilaiden tartuttavuus vaati erityisjärjestelyitä niin muiden potilaiden kuin henkilökunnan suojaamisen suhteen. Samat taudin piirteet kuin muissa maissa näkyivät Suomessa, mutta Suomi on pieni maa, ja luvut olivat yllättävän ja ilahduttavan pieniä. Sen on arveltu johtuneen suuresti siitä, että tauti tuli Suomeen myöhään, suuri osa (70 %) väestöstä ehdittiin rokottaa ja viruslääkettä oli varattu riittävästi. Erillisiä influenssasairaaloita ei jouduttu avaamaan, mutta teho-osastojen paikoista oli huippuviikoilla pulaa. Arviolta 10 % väestöstä sairastui. Sairaalahoitoon joutui lähes 1 600 potilasta, ja 44 heistä kuoli (taulukko «Sikainfluenssaepidemian aiheuttamiin infektioihin sairastuneet ja näiden hoito Suomessa 2009–2010. Taulukossa on tiedot niistä 7 669 potilaasta, joiden diagnoosi oli varmistettu virustestillä.»1). Sairaalahoitoon joutuneista 90 % oli alle 65-vuotiaita, ja vain 43 %:lla oli jokin krooninen perustauti, jonka perusteella he kuuluivat riskiryhmään.

Sama A(H1N1)v-virus aiheutti toisen aallon talvikautena 2010–2011. Silloin se esiintyi toisen A-viruksen ja yhden B-viruksen rinnalla ja aiheutti noin kolmanneksen influenssoista. Tänä kautena sikainfluenssaan sairastuivat lähinnä ne, jotka eivät olleet ottaneet rokotusta edellisellä influenssakaudella. Sairastuneista suurin osa oli jälleen nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä, ja puolella vakavasti sairastuneista ei ollut perustauteja. Kymmenen henkilöä kuoli. A(H1N1)v-virus kiertää edelleen maapallolla, ja se on huomioitu vielä Suomen 2015–2016 influenssakauden rokotteessakin.

Kauden 2015–2016 kausi-influenssaepidemiassa pandeeminen H1N1-virus oli, hieman muuntuneena, vielä hallitseva (92 % todetuista), mutta seuraavalla kaudella sitä ei enää löydetty influenssaan sairastuneilta.

Taulukko 1. Sikainfluenssaepidemian aiheuttamiin infektioihin sairastuneet ja näiden hoito Suomessa 2009–2010. Taulukossa on tiedot niistä 7 669 potilaasta, joiden diagnoosi oli varmistettu virustestillä.
Joutui sairaalahoitoon (% virustesteillä varmistetuista tapauksista)Tehohoitoon (% sairaalahoitoon joutuneista)Kuoli (% tehohoidossa olleista)
Potilaiden lukumäärä1560
(21)
132 (8)44 (33)
Keskimääräinen ikä, vuotta (ikähaarukka)32 (0–89)48 (0–88)56 (1–88)
Niiden osuus, joilla ei ollut mitään perustautia, %57417
Raskaana olevat, lukumäärä (%)35 (2)00

Rokotuksia seurannut narkolepsiaepidemia

Perustietoa narkolepsiasta

Narkolepsia, voimakas nukahtelutaipumus ja päiväväsymys «Nukahtelusairaus (narkolepsia)»1, ja siihen liittyvä katapleksia, tunnerektioihin liittyvä äkillinen lihasvoiman pettäminen, ovat harvinaisia sairauksia, joihin sairastuu Suomessa viitisenkymmentä henkilöä vuosittain. Kyseessä on niin sanottu autoimmuunitauti, jonka aiheuttaa ihmisen oma puolustusreaktio, joka suuntautuu erheellisesti omia hermokudoksen soluja vastaan. Sairastumisen edellytys on kudosten tietty perimän määräämä piirre (HLA DQB1*06:02-rakenne). Tämä rakenne on noin 28 %:lla suomalaisista. Sairaus alkaa, tai se ainakin todetaan, useimmiten 10. ja 70. ikävuoden välissä, erityisesti lapsuudessa. Taudin syntyyn tarvitaan tietyn perimän lisäksi ilmeisesti jokin laukaiseva tekijä. Esimerkiksi streptokokki-bakteeria ja useita virusinfektioita on epäilty laukaisijoiksi. Useimmiten laukaiseva tekijä jää kuitenkin tuntemattomaksi. Narkolepsian syntyä ei ole tähän mennessä yhdistetty yhteenkään rokotteeseen.

Narkolepsiaepidemia

Suurin osa Pandemrix®-rokotuksista tehtiin Suomessa helmikuun 2010 loppuun mennessä. Jälkikäteen on selvinnyt, että jo helmikuussa oli tehty lisääntynyt määrä lähetteitä erikoislääkärille lasten nukahtelutaipumuksen takia. Sama sairauksien lisääntyminen todettiin muissa Pandemrixiä® käyttäneissä maissa; Ruotsissa samaan aikaan Suomen kanssa ja myöhemmin Norjassa, Ranskassa ja Islannissa. Suomessa lastenneurologit ja unitutkijat alkoivat selvittää asiaa heti kevään 2009 kuluessa. Alkuun epäiltyjä syyllisiä oli kaksi; itse sikainfluenssavirus ja rokotukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) perusti asiantuntijaryhmän tutkimaan ongelmaa. Viiden THL:sta riippumattoman lastenneurologin ja unitutkijan ryhmä tunnisti tautitapaukset sairauskertomuksista. Selvitysten jälkeen rokotuksen ja narkolepsian yhteys tiedettiin ilmeiseksi jo kesällä 2010. Pandemrix®-rokotukset lopetettiin elokuussa 2010. Ongelman havaitsemisesta lähtien ilmiötä ja sen syytä on tutkittu, ja edelleen tutkitaan, tieteellisesti epidemiologian, genetiikan ja immunologian keinoin.

Valtaosa sairastuneista on ollut 4–19-vuotiaita (kuva « Narkolepsiaan sairastuneiden määrät Suomessa vuos»1). Muutaman vanhemmankin henkilön narkolepsia on kuitenkin tulkittu rokotuksen aiheuttamaksi. Puolella sairastuneista oire on alkanut 4 kuukauden kuluessa rokotuksesta, mutta joka kuudennella viive on ollut yli 8 kuukautta. Enimmillään se on ollut kaksi vuotta. Kesäkuuhun 2014 mennessä korvausta oli hakenut 219 henkilöä ja 150 oli saanut myönteisen päätöksen. Tuolloin myöntämisperusteita muutettiin siten, että korvauksen voi saada, jos oire on alkanut kahden vuoden (aiemmin 8 kuukauden) kuluessa rokottamisesta. Korvaukset haetaan ja maksetaan lain säätämästä ja lääkeyritysten ylläpitämästä Lääkevahinkopoolin korvausrahasta. Maaliskuuhun 2014 mennessä korvaussumma oli yhteensä 3,5 miljoonaa euroa. Uusien korvattavien tapausten ja terveyshaittojen pitkittymisen vuoksi se tulee tästä kasvamaan. On arvioitu, että lopullinen korvaussumma voi olla jopa 100 miljoonaa euroa.

Narkolepsiaepidemian syyt ja opetukset

Epidemia johtui kiistatta sikainfluenssarokotuksista. Kaikilla sairastuneilla on taudille altistava kudostyyppi. Näyttää ilmeiseltä, että autoimmuunireaktion käynnistymisessä keskeistä on ollut se, miten rokotteessa ollut influenssaviruksen rakenne (nukleoproteiini) on valmistettu. Muissa sikainfluenssarokotteissa se on ollut erilainen kuin Pandemrixissa®. Tehosteaine, skvaleeni, on voinut edelleen voimistaa reaktiota. Nykyisessä influenssarokotteessa on huomioitu kyllä edelleen A(H1N1)v-virus, mutta rokotteen virusosan rakenne on erilainen, eikä nykyisessä rokotteessa ole skaveleenia.

Narkolepsiaepidemia on ollut surullinen niille perheille, joita se on kohdannut. Toisessa vaakakupissa on se, mitä olisi tapahtunut, jos rokotuksia ei olisi tehty. Asiantuntija-arvion mukaan rokottaminen ehkäisi 800 000 influenssatartuntaa, sydän- ja aivoinfarkteja ja 50 kuolemaa. Teho muilla sikainfluenssarokotteilla olisi todennäköisesti ollut yhtä hyvä ja ilman narkolepsiariskiä. Haitta ei ollut kuitenkaan teoreettisin perustein ennakoitavissa. Vasta vuosien tutkimusten jälkeen on selvinnyt, mikä rokotteessa oli taudin laukaisija. Tapahtumat lähtivät liikkeelle kiireestä, jolla rokote oli saatava valmiiksi. Tavallista vakavamman influenssan yleismaailmallinen leviäminen todettiin väistämättömäksi vain puoli vuotta ennen kuin pandemia tuli Suomeen. Tämä oli liian lyhyt aika valmistaa uusi rokote ja testata sen turvallisuus.

Kuva 1. Narkolepsiaan sairastuneiden määrät Suomessa vuosina 2006–2013 (THL:n hoitoilmoitusrekisteri)

Kirjallisuutta

Lyytikäinen O, Kuusi M, Snellman M, ym. Influenssa A(H1N1)v-epidemian valtakunnalliset seurantatulokset. Suom Lääkäril 2010;65:1995-2001.

Lyytikäinen O, Kuusi M, Toikkanen S, ym. Influenssa A(H1N1) 2009 –pandemian toinen epidemia-aalto aiheutti vähemmän kuolemia ja tehohoidon tarvetta. Suom Lääkäril 2011;66:2925-30.

Partinen M, Saarenpää-Heikkilä O, Ilveskoski I, ym. Lasten narkolepsian ilmaantuvuuden lisääntyminen ja kliininen oirekuva vuoden 2009 Pandemrix-rokotekampanjan jälkeen. Suom Lääkäril 2012;66:1045-52.

Nohynek H, Jokinen J, Partinen M, ym. Pandemiarokotteen yhteys lasten narkolepsian esiintyvyyden äkilliseen lisääntymiseen Suomessa. Suom Lääkäril 2012;67:1035-44.

Jokinen J, Nohynek H, Vaarala O, Kilpi T. Pandemiarokotteen ja narkolepsian yhteys. Vuoden 2012 loppuun mennessä kertyneisiin rekisteritietoihin perustuva seurantaraportti. 23/2014 [www.thl.fi]