Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Verenpainelääkkeet

Lääkärikirja Duodecim
25.2.2013
lääkealan asiantuntijalääkäri Pirkko Paakkari

Kohonneeseen verenpaineeseen liittyy lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien vaara. Tehokkaalla verenpainetaudin hoidolla vaaraa voidaan pienentää (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»1).

Verenpainelääkkeiden vaikutus perustuu pääasiassa kolmeen seikkaan: ne poistavat elimistöstä suolaa ja nestettä, vähentävät tahdosta riippumattoman sympaattisen hermoston toimintaa ja laajentavat verisuonia. Nämä tekijät johtavat kiertävän verimäärän vähenemiseen, sydämen kuormituksen ja syketiheyden alenemiseen ja ääreisverenkierron vastuksen vähenemiseen. Näiden vaikutusten seurauksena verenpaine alenee.

Diureetit (nesteenpoistolääkkeet)

Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet lisäävät virtsan eritystä poistamalla elimistöstä natriumia ja sen mukana vettä. Ne saattavat aiheuttaa kaliumkatoa, mitä vältetään yhdistämällä kaliumia säästävä diureetti lääkitykseen. Diureetit saattavat kohottaa veren virtsahapon pitoisuutta. Tästä voi seurata virtsahapon kiteytyminen niveliin, mikä aiheuttaa kihtioireita (ks. «Kihti»2).

Nykyisin käytetyillä pienillä annoksilla diureettien aiheuttamat haitat ovat harvinaisia. Tiatsididiureetit vähentävät kalsiumin erittymistä, millä on osteoporoosilta suojaavaa vaikutusta. Diureetit sopivat myös vanhuksille ja niiden käytön on osoitettu pienentävän sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskiä.

Beetasalpaajat

Beetasalpaajat (mm. betaksololi, pindololi ja propranololi) vähentävät sympaattisen hermoston aiheuttamaa sydämen toiminnan kiihtymistä. Ne alentavat sydämen syketiheyttä myös levossa ja erityisesti rasituksen aikana. Sydämen syketiheyttä alentava vaikutus näkyy tunneissa lääkkeen ottamisen jälkeen, mutta verenpainetta alentavan vaikutuksen saavuttamiseen voi kulua viikkoja hoidon aloittamisesta.

Beetasalpaajat salpaavat myös keuhkoputkia laajentavia beeta2-reseptoreita, mistä syystä ne voivat aiheuttaa keuhkoputkien supistumista ja astmakohtauksen. Ns. 'sydänselektiiviset' beetasalpaajat (asebutololi, atenololi, betaksololi, bisoprololi, esmololi, metoprololi) nebiivololi ja seliprololivaikuttavat ensisijaisesti sydämeen ja vasta suurempina annoksina keuhkoputkien beeta2-reseptoreihin. Silti kaikkia beetasalpaajia olisi hyvä välttää astmaatikoilla. Jopa silmätippoina annettu beetasalpaaja (timololi) voi aiheuttaa astmakohtauksen tai heikentää astmalääkityksen tehoa.

Beetasalpaajien haittavaikutuksia ovat väsymys ja heikotus (etenkin hoidon alussa) sekä käsien ja jalkojen paleleminen. Esimerkiksi juoksemista harrastaneet voivat havaita huippusuorituksen heikkenevän, ja kaikkiaan olo voi tuntua siltä että ’käsijarru on päällä’. Tämä johtuu siitä, että beetasalpaaja estää sympaattisen hermoston aiheuttaman ’piiskauksen’ vaikutuksia elimistössä; beetasalpaus estää esimerkiksi syketiheyttä kiihtymästä niin kuin se on aikaisemmin tehnyt rasituksen aikana. Unihäiriöt, huimaus, suolen toiminnan häiriöt, sydämen harvalyöntisyys ja hengenahdistus rasituksessa ovat myös mahdollisia. Jos beetasalpaajan aiheuttavat haittavaikutukset häiritsevät selvästi elämää, kannattaa keskustella lääkärin kanssa toisen lääkkeen tai lääkeyhdistelmän kokeilemisesta. Haitat ovat suhteessa annokseen, joten annoksen pienentäminen voi helpottaa tilannetta.

Kalsiuminsalpaajat

Kalsiuminsalpaajat, esim. nifedipiini ja felodipiini, laajentavat verisuonia ja näin vähentävät ääreisverenkierron vastusta ja sitä kautta verenpainetta (laajassa putkessa neste pääsee eteenpäin vähemmällä paineella kuin ohuessa putkessa). Kalsiuminsalpaajien tyypillisiä, yleensä lieviä ja ohimeneviä haittavaikutuksia ovat päänsärky, huimaus ja ihon punoitus ja kuumotus. Vaaratonta nilkkojen turvotusta esiintyy myös, samoin ummetusta. Kalsiuminsalpaajista verapamiili ja diltiatseeemi alentavat myös syketiheyttä.

ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat

Angiotensiinikonvertaasi eli ACE tuottaa elimistössä angiotensiini-nimistä ainetta, joka supistaa voimakkaasti verisuonia ja aiheuttaa suolan ja nesteen kertymistä elimistöön. ACE:n estäjät (enalapriili, kaptopriili, kinapriili, perindopriili, ramipriili trandolapriili jatsofenopriili) estävät tämän verenpainetta kohottavan angiotensiinin syntyä. Ne ovat eduksi myös sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

ACE:n estäjien tavallisin haitta on kuiva yskä. Muut haitat, kuten ihottumat ja huimaus, ovat harvinaisia. Jos yskä ei laannu vaan estää lääkkeen käyttöä, voidaan käyttää angiotensiinireseptorin salpaajia (eprosartaani, irbesartaani, kandesartaani, losartaani, olmesartaani,telmisartaani ja valsartaani).

Useita lääkkeitä yhtä aikaa

Hoito aloitetaan yleensä tiatsididiureetilla, beetasalpaajalla tai ACE:n estäjällä. Verenpainetaudin hoidossa käytetään usein vähintään kahta lääkettä samanaikaisesti. Yhdistelmät lisäävät hoidon tehoa ja vähentävät haittavaikutuksia, koska kunkin lääkkeen annos jää pienemmäksi kuin niitä yksinään käytettäessä.

Myös muut sairaudet vaikuttavat verenpainelääkkeiden valintaan. Esimerkiksi sydämen vaajatoiminnan yhteydessä ACE:n estäjä ja diureetti ovat ensisijaisia vaihtoehtoja, kun taas beetasalpaajat voivat olla ensisijainen valinta sepelvaltimotautipotilaille.

Tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö kivun hoidossa käytettyinä annoksina voi heikentää useimpien verenpainelääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi