Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Silmän kovakalvon pintaosan tulehdus (episkleriitti)

Silmän kovakalvon pintaosan tulehdus (episkleriitti)

Lääkärikirja Duodecim
25.2.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Silmämunan valkoinen osa on kovakalvo eli skleera. Skleeran ulommaista osaa sanotaan episkleeraksi. Se on löyhää sidekudosta. Tämän osan tulehdus on episkleriitti. Mikäli tulehdus etenee syvempiin osiin, on kyseessä skleriitti. Episkleriitti paranee usein 1–2 viikossa ilman lääkehoitoa. Lääkehoidon avulla oireet rauhoittuvat usein viikossa. Mikäli oireet jatkuvat pitkään, saatetaan tarvita lääkitystä.

Syyt

Episkleriitti on yleisin 30–40-vuotiailla. Se voi liittyä monielinsairauteen (systeemisairauteen), esimerkiksi reumaan (ks. «Nivelreuma»1), SLE-tautiin eli yleistyneeseen punahukkaan (systeeminen lupus erythematosus; ks. «SLE (yleistynyt punahukka)»2) tai kihtiin (ks. «Kihti»3). Myös infektiosairaudet, kuten Herpes simplex -infektio (ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»4), vyöruusu (ks. «Vyöruusu»5) ja borrelioosi (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»6), voivat altistaa episkleriitille.

Oireet

Silmän valkoisen osan punoitus ja lievä painoarkuus voivat viitata episkleriittiin. Episkleriitin yhteydessä voi esiintyä myös roskan tunnetta, vetistystä ja vähäistä valonarkuutta. Punoitus voi olla sektorimaista tai ilmetä koko valkoisen osan alueella (ks. kuva «Silmän kovakalvon pintaosan tulehdus (episkleriitti)»1). Silmää kevyesti suljetun silmäluomen päältä painettaessa voi tuntea usein kipua verrattuna terveeseen silmään. Vedolle (voimakas ilmavirta) altistuminen pahentaa usein oireita.

Taudin toteaminen

Terveyskeskuslääkäri voi yleensä oireiden ja silmän tutkimisen perusteella määrittää episkleriitin. Hän ottaa huomioon muut mahdolliset silmäsairaudet, esimerkiksi kovakalvon syvemmän osan tulehduksen, värikalvon tulehduksen ja sidekalvon tulehduksen (ks. «Silmätulehdus»7).

Hoito

Episkleriitin oireet menevät usein ohitse muutamassa viikossa ilman lääkehoitoa. Tarvittaessa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä silmätippoina.

Jos episkleriitti pitkittyy tai toistuu usein, yleislääkäri voi tehdä lähetteen silmälääkärille. Silmälääkäri varmistaa biomikroskooppitutkimuksessa, ettei kyseessä ole värikalvon tulehdus (iriitti). Samoin tarkennetaan diagnoosi ja pyritään selvittämään, onko kyseessä pintaosan tulehdus (episkleriitti) vai harvinaisempi syvemmän osan tulehdus (skleriitti). Silmälääkäri voi harkita hoitoon lisäksi kortikosteroidi-silmätippoja.

Itsehoito

Jos lääkäri on todennut episkleriitin, on paranemiseen asti hyvä välttää voimakasta saunomista. Myös vedolle (kylmä ilmavirta) altistuminen saattaa pidentää taudin kestoa.

Ehkäisy

Mikäli episkleriitin taustalla epäillään jotain samanaikaista muuta sairautta, on oleellista pyrkiä siinä mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon.

Käytettyjä lähteitä

Uusitalo H. Kovakalvon pintatulehdus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen J, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018; s. 84-85.