Etusivu » Näköhermotulehdus (optikusneuriitti)

Näköhermotulehdus (optikusneuriitti)

Lääkärikirja Duodecim
12.12.2013
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Näköhermotulehduksessa toisen silmän näkö voi sumentua päivien tai viikkojen aikana. Myös värinäkö voi heikentyä tilapäisesti. Oireilevassa silmässä erityisesti punaisen värin kirkkauden erottaminen voi olla alentunut.

Jos silmälääkärin tekemässä tutkimuksessa näköhermon pää (papilla) on turvonneen näköinen, puhutaan papilliitista. Jos näköhermon pää on normaalin näköinen mutta oireet ja löydökset sopivat näköhermon tulehdukseen, puhutaan retrobulbaarineuriitista.

Yleisyys

Uusia näköhermon tulehduksia arvioidaan tulevan noin 5 tapausta 100 000 ihmistä kohti vuodessa. Näköhermon tulehdusta esiintyy useammin nuorilla naisilla (keski-ikä 31 vuotta).

Syyt

Näköhermon tulehduksessa taustalla on useimmiten tulehdusreaktiosta johtuva hermon myeliinirakenteiden vaurio. Immunologiset tekijät vaikuttavat tulehduksen syntyyn. Syntymekanismi on samantyyppinen kuin MS-taudissa (ks. «MS-tauti (multippeliskleroosi)»1). Tästä syystä toistuvien näköhermon tulehdusten yhteydessä tutkitaan herkästi MS-taudin mahdollisuus. Näköhermon tulehdus voi esiintyä myös ilman MS-tautia. Ensimmäisen näköhermon tulehduksen taustalta ei välttämättä löydetä mitään erityistä syytä.

Jotkut lapsuusiässä sairastetut infektiot (esimerkiksi tuhkarokko, sikotauti ja vesirokko) voivat altistaa näköhermon tulehdukselle. Pitkäaikainen poskiontelotulehdus, silmän sisäinen tai silmäkuopan tulehdus voivat myös aiheuttaa näköhermon tulehdusta. Krooniset sairaudet kuten tuberkuloosi, sarkoidoosi (ks. «Sarkoidoosi»2), SLE (ks. «SLE (yleistynyt punahukka)»3) ja HIV (ks. «HIV-infektio ja AIDS (immuunikato)»4) voivat myös lisätä näköhermon tulehduksen riskiä. Borrelioosi (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»5) voi myös altistaa näköhermon tulehdukselle.

Oireet

Näköhermon tulehduksessa näkö heikkenee useimmiten muutamien päivien aikana. Joskus harvemmin näön heikentymisen voi havaita jopa muutamien tuntien aikana. Näkö voi tuntua tavallista sumeammalta ja kauas näkeminen vaikeutuu.

Värien näkeminen on usein poikkeavaa. Värinäön häiriön voi havaita parhaiten katsomalla lähietäisyydeltä hyvässä valaistuksessa jotain punaista kohdetta ensin terveellä silmällä ja tämän jälkeen oireilevalla silmällä. Silmän takana voi tuntua myös kipua, erityisesti silmää eri suuntiin liikuteltaessa. Oireiden paheneminen ruumiillisen rasituksen yhteydessä sopii myös näköhermon tulehduksen kuvaan.

Riskitekijät

MS-tautia sairastavilla on suurempi riski saada näköhermon tulehdus. Arviolta puolella MS-tautipotilaista esiintyy jossain vaiheessa näköhermon tulehdus. Pitkäaikaissairaudet ja pään alueen infektiot voivat altistaa näköhermon tulehdukselle, samoin myös lapsena sairastetut virusinfektiot.

Kertaalleen aiemmin sairastettu näköhermon tulehdus lisää riskiä sairastua näköhermon tulehdukseen. Neljäsosalla potilaista näköhermon tulehdus uusiutuu samassa tai toisessa silmässä.

Taudin toteaminen

Näköhermon tulehduksen yhteydessä diagnoosi tehdään yleensä oireiden perusteella. Yleislääkäri lähettää näköhermon tulehdusta epäiltäessä yleensä potilaan jatkohoitoon silmälääkärille, etenkin jos kyseessä on ensimmäinen näköhermon tulehdus. Usein alkuvaiheessa tehdään värinäkötesti sekä herkästi myös näkökenttätutkimus. Mikäli näköhermon tulehdus toistuu tai halutaan poissulkea muita samoin oirein ilmeneviä sairauksia, harkitaan usein pään magneetttitutkimusta.

Näköhermon tulehduksen erottaminen muista sairauksista

Myös muut silmän alueen sairaudet voivat esiintyä samantyyppisin oirein kuin näköhermon tulehdus. Iäkkäämmillä potilailla ohimovaltimon tulehdus ( temporaaliarteriitti) aiheuttaa näkökyvyn alenemaa, mutta samankaikaisesti voi esiintyä ohimon alueen kipua yleiskunnon laskua. NAION (non-arteriiittinen anteriorinen iskeeminen optikusneuropatia) on näköhermon sairaus, jonka taustalla on verenkiertohäiriöstä johtuva paikallinen hapenpuute. NAION voi muistuttaa oireiltaan näköhermon tulehdusta. Näköhermontulehduksen ja NAIONin erotusdiagnostiikassa voidaan harkita näköhermon magneettikuvausta. Ohimovaltimon tulehdusta epäiltäessä otetaan usein tulehdusverikokeet (erityisesti lasko eli senkka ja CRP).

Itsehoito

Mikäli lääkäri on todennut näköhermon tulehduksen, on alkuvaiheessa hyödyllistä välttää ruumiillista ja henkistä rasitusta. Usein hoitava lääkäri ehdottaa alkuvaiheessa sairauslomaa etenkin, jos työtehtävät ovat vaativia tai molempien silmien hyvää näkökykyä edellyttäviä. Ruumiillisen rasituksen lisäksi kuumuus voi joillakin pahentaa oireita. Siksi saunomista on hyvä välttää alkuvaiheessa.

Hoito

Näköhermon tulehduksella on suuri taipumus parantua itsestään ajan kanssa. Yleensä näköhermon tulehdus paranee itsestään 3–6 kuukauden kuluessa. Näkö palautuu usein lähelle alkuperäistä tilannetta. Jos näkö alenee merkittävästi alkuvaiheessa, voidaan näön palautumisen nopeuttamiseksi harkita suuriannoksista kortisonihoitoa (ns. jättikortisonihoito). Tällaisissa tapauksissa kortisoni annetaan suoneen sairaalaseurannassa. Jättikortisonihoito ei nykytiedon mukaan vaikuta lopputulokseen vaan ainoastaan paranemisnopeuteen.

Jos optikusneuriitin yhteydessä havaitaan korkea riski MS-tautiin (esimerkiksi magneettitutkimuksessa havaitut MS-tadin esiasteisiin viittaavat muutokset), voidaan joissakin tapauksissa harkita hoidoksi interferoni beeta1a-hoitoa.

Käytettyjä lähteitä

Taru Immonen ja Eeva Nikoskelainen. Näköhermotulehduksen tutkimus- ja hoitokäytännöt Suomen Lääkärilehti 2001; 56: 3933–3938.

Yanoff, Ophthalmology, 2nd. ed 2004

Deborah Pavan-Langston, Manual of Ocular Diagnosis and Therapy, 5th ed. 2002

Timothy L. Jackson, Moorfields Manual of Ophthalmology, 2008

Alastair K.O. Denniston, Oxford Handbook of Ophthalmology, 2006