Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Ohimovaltimon tulehdus (temporaaliarteriitti)

Lääkärikirja Duodecim
12.12.2013
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Ohimovaltimon tulehdus on hoitamattomana vakavasti näköä uhkaava sairaus. Ohimovaltimon tulehduksessa tyypillisiä oireita ovat voimakas ohimokipu ja yleiskunnon lasku samanaikaisesti. Jos samanaikaisesti esiintyy näön alenemista, on tärkeää hakeutua lääkäriin. Mikäli ohimovaltimon tulehdus etenee näköhermon alueelle, riittävän ajoissa aloitettu suuriannoksinen kortisonihoito parantaa merkittävästi näköennustetta.

Yleisyys

Uusia tautiin sairastuvia tulee noin 20 tapausta 100 000 ihmistä kohti vuodessa. Suomessa siis useita satoja vuosittain. Sairautta esiintyy lähes ainoastaan yli 50-vuotiailla ja yleisin se on 70-vuotiaiden keskuudessa. Kaksi kolmesta sairastuneesta on naisia.

Syyt

Ohimovaltimotulehduksen syynä on ohimon alueen valtimon seinämän reumaattistyyppinen tulehdus. Tulehdus haittaa näköhermon alueen verenkiertoa ja voi aiheuttaa hapen puutetta tällä alueella. Edetessään tulehdus voi vaurioittaa näköhermoa ja pahimmillaan johtaa toisen tai joskus molempien silmien sokeuteen.

Riskitekijät

Ikääntyminen lisää sairastumisriskiä, sairastamishuippu on 70 vuoden iässä. Ohimovaltimon tulehdusta esiintyy hyvin harvoin alle 50-vuotiailla. Sairaus on naisilla yleisempi. Polymyalgia rheumatica -potilailla esiintyy muita enemmän ohimovaltimotulehdusta (ks. «Polymyalgia rheumatica ("lihasreuma", "reumaattinen monilihassairaus")»1). Yli kuudesosalla polymyalgia rheumatica -potilaista esiintyy ohimovaltimon tulehdus.

Oireet

Ohimovaltimon tulehdukseen vahvasti viittaavia esioireita ovat yleiskunnon selkeä lasku viikkojen tai kuukausien aikana (voimattomuus, masennus, laihtuminen), voimakas ohimon alueen kipu sekä näkökyvyn lasku tavallisesti toisessa tai joskus molemmissa silmissä. Temporaaliarteriitin yhteydessä päänahka on usein arka. Leuan alueen kipu pureskeltaessa (ns. leukaklaudikaatio) edellä mainittujen oireiden lisänä on tyypillistä ohimovaltimon tulehdukselle. Ohimovaltimotulehduksen aikana voi esiintyä myös öisin pahenevaa päänsärkyä sekä yöhikoilua. Joskus voi esiintyä kaksoiskuvia, mikäli silmää liikuttelevien lihasten toiminnassa on häiriötä taudin aikana (tämä oire on harvinaisempi).

Taudin toteaminen

Ohimovaltimon tulehduksen diagnoosi tehdään edeltävien oireiden (ks. edellä), ja laboratoriotutkimusten sekä silmälääkärissä mikroskooppitutkimuksen perusteella.

Laboratoriokokeissa lasko eli "senkka" (ks. «Lasko (B-La)»2) ja veren tulehdusarvo CRP (ks. «CRP (P-CRP)»3) ovat usein koholla. AFOS-arvo voi myös olla suurentunut.

Silmälääkärin suorittamassa tutkimuksessa arvioidaan näkökyvyn laskua verrattuna aiemmin tiedossa olleeseen näkökykyyn. Lisäksi silmälääkäri tutkii mikroskoopilla silmänpohjan. Edetessään ohimovaltimotulehdus voi tehdä muutoksia näköhermon nystyyn (papilla), joka voi olla tavallista kalpeampi. Myös silmänpohjan verisuonissa saatetaan nähdä muutoksia verrattuna terveeseen silmään.

Mikäli ohimovaltimon tulehdusta epäillään, otetaan herkästi koepala ohimovaltimosta (temporaaliarteriabiopsia). Sen ottaa asiaan perehtynyt lääkäri paikallispuudutuksessa. Näyte pyritään ottamaan muutamien päivien sisällä mahdollisen kortisonihoidon aloituksesta.

Hoito

Ohimovaltimon tulehduksen hoitona käytetään suuriannoksista kortisonihoitoa (ns. jättikortisonihoito). Hoito annetaan suoneen sairaalaseurannassa. Suonensisäisen hoidon jälkeen käytetään usein kortisonia tabletteina pienenevin annoksin. Tablettihoitoa voidaan joutua jatkamaan joskus kuukausienkin ajan. Pitkäaikaiseen kortisonilääkitykseen yhdistetään myös usein vatsaa suojaava lääkitys sekä D-vitamiini ja kalsium-lääkitys. Hoitoon myös yhdistetään pieniannoksinen asetosalisyylihappo ehkäisemään verisuonitukoksia. Hoito ja hoidon tehon seuranta toteutetaan yleensä yhteistyössä silmälääkäreiden ja sisätautilääkäreiden kesken. Usein hoitoa jatketaan pitkään suun kautta otettavina kortisonilääkkeinä vähitellen laskevin annoksin. Lääkehoito voi kestää jopa 1,5 vuotta. Osa potilaista tarvitsee kortisonilääkityksen pysyvästi. Mikäli pitkäaikaista kortisonihoitoa tarvitaan aloitetaan iäkkäillä potilailla osteoporoosin ehkäisyhoito samanaikaisesti. Tällöin huolehdidtaan riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista ja lisäksi aloitetaan usein lääkehoito osteoporoosilääkkeillä (esim. Bisfosfonaatit).

Milloin hoitoon

Ohimovaltimotulehdus vaatii nopeaa hoitoa. Mikäli hoito viivästyy, näön huononemisen vaara on suuri. Mikäli oireet sopivat ohimovaltimontulehdukseen, on syytä hakeutua terveyskeskuslääkärin vastaanotolle päivystykseen. Terveyskeskuslääkäri voi tehdä alkututkimukset ja usein tällöin otetaan myös laboratoriokokeita. Jos tulehdusarvot ovat merkittävästi koholla ja oireet sopivat ohimovaltimon tulehdukseen, tekee terveyskeskuslääkäri päivystyslähetteen sisätautilääkärille tai silmälääkärille.

Käytettyjä lähteitä:

Yanoff & Duker, Ophthalmology, 3. ed 2008

Timothy L. Jackson, Moorfields Manual of Ophthalmology, 2008

Alastair K.O. Denniston, Oxford Handbook of Ophthalmology, 2006

Tapani Helve. Jättisolu- eli temporaaliarteriitti – miten diagnosoin, miten hoidan, Lääkärilehti 004; 59: 2253–2256

Lääkärin käsikirja: Temporaaliarteriitti eli jättisoluarteriitti, Tom Pettersson

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi