Etusivu » Lääkärikirja Duodecim » Hikinäpyt

Hikinäpyt

Lääkärikirja Duodecim
25.3.2013
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Hikinäpyt (latinaksi miliaria) ovat hyvin yleisiä etenkin vauvoilla ja yleisiä myös aikuisilla kuumetautien yhteydessä sekä kuumassa ilmanalassa. Hikinäppyjä on kolmenlaisia, joista punaiset hikinäpyt ovat yleisimpiä, kirkkaat hikinäpyt toiseksi yleisimpiä ja syvät hikinäpyt harvinaisimpia.

Kuten oireen nimi kertoo, syynä on hikoilu, mutta näppyjen syntyyn tarvitaan tavallisesti myös ihoa hautova vaate, esimerkiksi vaipat pikkulapsilla ja hengittämätön lakana tai vaatetus aikuisella.

Hikinäppyjen oireita

Punaiset hikinäpyt (Miliaria rubra). Vartalolle ja hautuviin taipeisiin sekä vauvoilla myös pään alueelle ilmestyy joskus suuriakin määriä punaisia, kutiavia tai kirveleviä näppylöitä muutaman tunnin kuluessa (ks. kuva «Hikinäppyjä»1). Lapsilla ja sairaalapotilailla näppyjä tulee myös normaalilämpöisille, mutta muussa iässä tavallisesti vain kuumetautien yhteydessä tai helteellä tai työssä pitkään hikoillessa. Punaisiin hikinäppyihin tulee joskus pieni märkärakkula (lat. pustula). Märkärakkuloita voi olla laajoilla alueilla vieri vieressä. Sellaiset tunnetaan nimellä märkärakkulaiset hikinäpyt (miliaria pustulosa).

Kirkkaat hikinäpyt (Miliaria crystallina). Kuumetautien yhteydessä vartalolle voi tulla muutamassa tunnissa suuri määrä 1–2 mm:n läpimittaisia, kirkkaita nesterakkuloita, jotka puhkeavat pian ja parantuvat hilseilemällä.

Syvät hikinäpyt (Miliaria profunda). Syviä hikinäppyjä syntyy yleensä vain tropiikissa, mutta saattaa niitä esiintyä kuumina kesäpäivinä Suomessakin. Ne näkyvät 1–3 mm:n suuruisina kohoumina vartalolla tai raajoissa ja tuntuvat ihossa kohoumina, mutta ne eivät kutia tai kirvele. Niitä ei yleensä tunnisteta eikä välttämättä huomatakaan.

Mikä tahansa hikinäppy saattaa tulehtua, helpoimmin punainen muoto. Siitä kehittyy ihoinfektio, jopa märkäruven kaltainen tila.

Hikinäppyjen tunnistaminen

Diagnoosi tehdään oireiden ja taudinkulun perusteella. Vauvoilla ne on helppo tunnistaa, kun niitä tiedetään odottaa. Sen sijaan aikuisten hikinäppydiagnoosi saattaa olla vaikea, ellei tätä diagnoosivaihtoehtoa tule muistaneeksi. Myös ihoinfektioksi muuttuneita hikinäppyjä on enää vaikea tunnistaa. Usein tarvitaan bakteeriviljely.

Hikinäppyjen itsehoito

Ihon viilentäminen ja suihkutus sammuttaa kutinan ja kirvelyn nopeasti. Oireiden häviämistä voi nopeuttaa yksiprosenttisella hydrokortisonivoiteella. Infektoitumaan päässeen ihon hoitoon käytetään antibioottia tai antiseptista ainetta, esimerkiksi klooriheksidiiniä, sisältävää hydrokortisonivoidetta.

Milloin hoitoon

Lääkärissä käyntiä ei tarvita muuhun kuin epäselvien tapausten diagnoosin varmentamiseen. Märkärakkulaisten hikinäppyjen hoitoon tarvitaan usein antibioottikuuri, mutta siitä huolimatta oireitten nopea parantuminen on epävarmaa. Jos hikinäpyt liittyvät liikahikoiluun, on liikahikoilun syy selvitettävä ja hoidettava.

Ehkäisy

Vauvoilla hikinäppyjä ehkäistään parhaiten siten, ettei lasta nukuteta vaunuissa turhan kuumassa paikassa ja antamalla vauvalle ilmakylpyjä. Kuumepotilaiden patjan, peitteen ja lakanoiden hengittävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Sänkypotilaita on käännettävä tarpeeksi usein ja heidän ihonsa hygieniasta huolehdittava riittävän usein.

Käytettyjä lähteitä

Levin NA. Dermatologic manifestations of miliaria. www.emedicine.medscape.com/article/1070840