Bakteerivaginoosi ei ole vieraan bakteerin aiheuttama varsinainen tulehdus, joten se voi parantua itsestään tai itsehoidolla. Se ei ole sukupuolitauti, mutta sairastumisen riski lisääntyy useiden seksuaalikontaktien myötä. Kuparikierukan käyttäjillä tätä emätintulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän. Myös tupakointi lisää bakteerivaginoosia.

Bakteerivaginoosin oireet

Tavallisin oire on pahanhajuinen runsas valkovuoto, joka on tasaista, jopa maitomaista tai harmahtavaa. Oireisiin voi liittyä lievä kutina tai kirvely. Haju on tyypillisesti tympeä, kalamainen, ja se voi pahentua esimerkiksi yhdynnän jälkeen. Kuukautisvuodon jälkeen voi myös esiintyä enemmän oireita.

Bakteerivaginoosi voi löytyä oireettomalta naiselta sattumalta papakokeessa, jolloin sitä ei tarvitse hoitaa.

Bakteerivaginoosin itsehoito

Lievä tulehdus voi hoitua itselääkinnällä. Lievien oireiden hoitoon ja oireiden uusiutumisen ehkäisemiseksi on hyvä noudattaa seuraavia ohjeita:

  • Hyvää henkilökohtaista hygieniaa kannattaa noudattaa, mutta liian tiheitä pesuja, saippuan käyttämistä ja suihkuttamista suoraan emättimeen pitää välttää. Jos käytetään pesuaineita, niiden pH:n tulee olla alle 7.
  • Lievien oireiden yhteydessä bakteerivaginoosin hoitona voi käyttää apteekista ilman reseptiä saatavia emättimen happamuutta lisääviä aineita. Bakteerivaginoosin hoitoon tarkoitetut valmisteet sisältävät muun muassa maitohappoa tai maitohappobakteereja tai C-vitamiinia. Vaihtoehtoina ovat paikallisesti käytettävät emätingeelit, -tabletit sekä emätinpuikot. Niiden vaikutuksesta emättimen bakteerikanta ja pH-arvo normalisoituvat ja limakalvon vastustuskyky paranee. Hoitoja käytetään tyypillisesti noin viikon ajan.
  • Näistä valmisteista voi olla hyötyä naisille, joilla on toistuvia emätintulehduksia. Probioottien hyödystä bakteerivaginoosin hoidossa ei toistaiseksi ole vakuuttavaa näyttöä.

Bakteerivaginoosin lääkehoito

Yleensä oireellinen tulehdus hoidetaan lääkkeillä, jotka edellyttävät lääkärin reseptiä. Lääkehoidon onnistumiseksi kannattaa noudattaa seuraavia ohjeita:

  • Bakteerivaginoosi hoidetaan joko suun kautta annosteltavalla lääkkeellä tai paikallisesti voiteella tai emätinpuikolla.
  • Suun kautta hoitona käytetään metronidatsolia yleensä 5–7 vuorokauden kuurina. Paikallishoitona metronidatsolia käytetään emätintablettina tai -geelinä viikon ajan. Vaihtoehtona on klindamysiini emätintablettina 3 vuorokauden ajan tai emätinvoiteena 7 vuorokauden ajan.
  • Uusin lääkevaihtoehto on dekvaliniumkloridi, joka annostellaan emätintabletteina 6 vuorokauden ajan iltaisin. Hoito on keskeytettävä kuukautisten ajaksi ja sitä on jatkettava niiden jälkeen. Mikäli emätin on hyvin kuiva, on mahdollista, että emätinpuikko ei liukene, jolloin hoito ei ole tehokas.
  • On tärkeää käyttää lääkekuuri loppuun asti, vaikka oireet häviäisivätkin aiemmin.
  • Metronidatsoli-hoidon yhteydessä ei saa nauttia alkoholia, koska alkoholin ja hoitona käytetyn lääkkeen yhteisvaikutus saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Kyseessä on antabus-tyyppinen reaktio.
  • Seksipartnerin hoito ei ole tämän tulehduksen yhteydessä tarpeellista.
  • Raskaudenaikainen bakteerivaginoosi hoidetaan paikallishoidolla.
  • Bakteerivaginoosi paranee yleensä hyvin. Jälkitarkastusta ei tarvita, ellei siihen ole muita syitä.

Milloin hoitoon?

Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos

  • oireet esiintyvät ensimmäisen kerran tai jatkuvat pidempään, esimerkiksi toistuen lievinä aina kuukautisvuotojen jälkeen
  • lisääntyneen valkovuodon lisäksi esiintyy virtsaamisvaikeuksia, ylimääräistä veristä vuotoa, alavatsakipuja ja/tai kuumetta
  • on syytä epäillä, että oireet aiheutuvat sukupuolitaudista
  • myös kumppanilla on oireita
  • oireet esiintyvät raskauden aikana.

Kirjallisuutta

  1. Nieminen P. Vulvovaginiitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.8.2023