Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Sylkikivet

Lääkärikirja Duodecim
31.8.2012
korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Karin Blomgren

Sylkikivien muodostumisen syy on tuntematon. Epäillään, että jos syljen kulkeutuminen sylkirauhasista suuhun hidastuu, sylki muuttuu hyytelömäiseksi, jolloin syljen mineraalit alkavat muodostaa pieniä kiteitä. Sylkikivet koostuvat pääasiassa kalsiumista. Ruuan tai veden kalsiumin (ns. veden kovuus) määrä ei kuitenkaan ole yhteydessä sylkikivitautiin. Kihti, munuaiskivitauti ja lisäkilpirauhasten liikatoiminta altistavat sylkikivien muodostumiselle.

Sylkikivien esiintyminen

Jopa joka sadannella ihmisellä esiintyy sylkikiviä, mutta ne ovat useimmiten oireettomia. Tauti on yleisempi miehillä. Vaikka sylkikiviä voi esiintyvä minkä ikäisillä tahansa, valtaosa todetaan 20–50-vuotiailla. Lasten sylkikivet ovat erittäin harvinaisia. Kivien koko vaihtelee hiekan kaltaisista murusista usean senttimetrin läpimittaisiin lohkareisiin.

Lähes kaikki sylkikivet esiintyvät joko leuanalussylkirauhasessa (jopa 80 %) tai korvasylkirauhasessa (ks. kuva «Sylkirauhaset»1). Muiden sylkirauhasten kivet ovat hyvin harvinaisia. Leuanalussylkirauhasten kivet ovat tavallisimpia, koska niiden erittämä sylki sisältää enemmän kalkkia ja on muita sylkirauhasia paksumpaa ja emäksisempää. Lisäksi sylki joutuu suuhun päästäkseen kulkemaan painovoimaa vastaan.

Sylkikivien oireet

Sylkikivitauti aiheuttaa oireita, kun kivi tukkii sylkitiehyen, eikä sylki pääse valumaan suuhun. Tällöin ylimääräinen sylki pakkautuu sylkirauhaseen, joka turpoaa ja usein myös kipeytyy. Koska syöminen lisää syljen eritystä, oireet liittyvät useimmiten ruokailuun. Kiven sijainnista riippuen kipu ja turvotus esiintyy joko leukakulman alla (leuanalussylkirauhanen) tai poskella korvan edessä tai leukakulman yläpuolella (korvasylkirauhanen). Turvotus laskee ruokailujen välillä. Joskus rauhaseen pakkautuva sylki tulehtuu, jolloin suuhun voi tulla mädän makua. Oireet saattavat olla ajoittaisia, mikä viittaa siihen, että kivi pääsee liikkumaan tiehyessä ja estää syljen virtausta vain ajoittain.

Sylkikivien toteaminen

Lääkäri osaa epäillä sylkikivitautia, kun potilas kertoo ruokailuun liittyvästä leuan tai posken turvotuksesta. Sylkirauhasia tunnustellaan niin, että toinen käsi on suussa ja toinen iholla sylkirauhasen päällä. Terve sylkirauhanen on kivuton, eikä ole useinkaan lainkaan tunnettavissa. Ärtynyt sylkirauhanen on arka ja turvonnut. Kivi voi tuntua kovana möykkynä tai murusina suunpohjan tai posken limakalvon alla.

Aivan sylkitiehyen tyvessä, lähellä rauhasta olevat kivet eivät ole tunnettavissa. Nämä kivet saadaan useimmiten näkyviin röntgenlääkärin tekemässä sylkirauhasten kaikukuvauksessa eli ultraäänitutkimuksessa. Suurin osa etenkin leuanalussylkirauhasen kivistä näkyy myös tavallisessa röntgenkuvassa. Osa oireettomista kivistä havaitaankin sattumalta hampaista otetuissa röntgenkuvissa.

Sylkikivien hoito

Joskus sylkikivien aiheuttama oireilu loppuu itsestään ilman toimenpiteitä. Mikäli sylkikivet aiheuttavat häiritseviä oireita, poistetaan kivi tai kivet. Potilas voi yrittää lisätä syljen virtausta lypsämällä eli painamalla rauhasta ihon päältä suuhun päin suuntautuvilla napakoilla painalluksilla. Sitruuna tai muu hapan ruoka lisää myös syljeneritystä ja auttaa siten kivien poistumista. Tulehduskipulääkkeet (esim aspiriini, ibuprofeeni, ketoprofeeni) helpottavat paitsi kipua myös turvotusta.

Jos tämä ei riitä ja kivet ovat tunnettavissa limakalvon alla melko lähellä tiehyeen suuaukkoa, lääkäri voi yrittää poistaa kiven vastaanotolla. Paikallispuudutuksessa tehtävässä toimenpiteessä lääkäri työntää sylkitiehyeeseen pienen, tylpän puikon. Jos kivi tuntuu puikon kärjessä, tiehyeen limakalvo voidaan halkaista veitsellä kiveen saakka, jolloin kivi saadaan poistettua. Auki jäänyttä tiehyttä ei ommella kiinni. Sylkitiehyt on hyvin kapea, eikä puikon työntäminen tiehyeeseen aina onnistu. Tiehyttä ei myöskään voida avata koko matkaa sylkirauhaseen saakka. Antibioottikuuri on aiheellinen, mikäli tiehyeestä tulee märkää tai rauhasen alue kuumottaa tai punoittaa.

Jos kivi sijaitsee rauhasessa sylkitiehyeen tyvessä tai muualla olevan kiven poisto ei onnistu vastaanotolla, korvalääkäri voi poistaa kiven sylkitiehyeen kautta tehtävässä tähystystoimenpiteessä. Lääkäri työntää kapean, taipuisan tähystimen suun kautta sylkitiehyeeseen, jolloin hän pystyy näkemään monitorin kautta sylkitiehyeen sisään. Kun kivi löytyy, lääkäri voi yrittää pyydystää sen tähystimen kautta työnnettävään pikkuruiseen koriin Jos tämä ei onnistu, kiven voi poistaa myös tiehyeen seinämän läpi tehtävästä reiästä joko ihon tai limakalvon kautta. Toimenpide edellyttää erinomaisia välineitä ja suurta tarkkuutta, eikä sitä toistaiseksi tehdä kaikissa Suomen korvayksiköissä. Sylkirauhasen tähystys voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa tai yleisanestesiassa, eikä sen takia tarvitse olla yötä sairaalassa.

Aina kiven poisto ei onnistu joko kiven sijainnin, koon tai sylkitiehyeen kaventumien vuoksi. Joskus tähystystoimenpide on kuitenkin laajentanut tiehyttä niin, että kivi poistuu itsestään aiemmin kuvatulla lypsämismenetelmällä. Joskus ainut keino saada kivi pois on poistaa koko sylkirauhanen yleisanestesiassa tehtävässä leikkauksessa.

Sylkikivien ehkäisy

Sylkikiviä ei osata tällä hetkellä ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

Oded Nahlieli ym: Sialendoscopy – A new approach to salivary gland obstructive pathology. Journal of American Dental Association 2006: 137; 1394–400.

M Koch ym: Combined endoscopic and transcutaneous approach for parotid gland sialolithiasis: Indications, technique, and results: Otolaryngology – Head and Neck Surgery 2010; 142:98-103

Riitta Saarinen: Sylkiven hoito. Suomen Lääkärilehti 2011:66;351-6.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi