Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Lasten ja nuorten seksuaalikasvatus vanhemmuuden näkökulmasta

Lääkärikirja Duodecim
19.10.2012
kätilö Katriina Bildjuschkin ja kätilö Susanna Ruuhilahti

Lapsella on oikeus saada kasvatusta – lapsi on tärkeä aikuiselle ja aikuinen lapselle

Vanhemmilla on sekä oikeus että velvollisuus kasvattaa lapsiaan kaikilla elämän osa-alueilla. Seksuaalikasvatus ei poikkea lapsen muusta kasvatuksesta, eikä sitä voi jättää väliin, sillä jokainen ihminen on seksuaalinen syntymästään aina kuolemaansa asti.

Aikuinen kasvattaa lasta – lapsi kasvattaa aikuista

Kyetäkseen kasvattamaan lasta ja nuorta on aikuisen ensin kasvettava itse. Omasta seksuaalisuudestaan epävarma tai ahdistunut aikuinen ei kykene puhumaan siihen liittyvistä asioista lämmöllä ja avoimesti. Siksi aikuisen on pohdittava omaa seksuaalisuuttaan ja omaa suhtautumistaan seksuaalisuuteen yleensä. Itseään rakastava ja omat arvonsa tunteva aikuinen on turvallinen malli aikuisuudesta lapselle.

Meidän perheen seksuaalikulttuuri

Seksuaalikasvatuksen ilmapiiriä luodaan jo paljon ennen kuin lasta edes suunnitellaan. Aikuisten tulee yhdessä miettiä, miten seksuaalisuuteen, kehollisuuteen ja erilaisten tunteiden näyttämiseen suhtaudutaan. Parin tai lasta yksin odottavan naisen pitäisi myös miettiä, millaisia sanoja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyen käytetään ja miten hellyyttä osoitetaan omalle kumppanille ja lapselle unohtamatta mallia, jota tarjoaa pienin elein itsensä hoivaamisesta. Seksuaalisuudesta puhuminen ja arvojen pohtiminen perheen sisällä lisäävät perheenjäsenten välillä luottamusta, ymmärrystä, hyvää oloa ja parantavat vuorovaikutusta.

Osmo Kontulan mukaan seksuaalikulttuuriksi kutsutaan niitä seksuaaliseen kanssa-käymiseen liittyviä uskomuksia, tapoja ja arvoja, jotka ovat syntyneet aikojen kuluessa ihmisten välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Seksuaalikulttuurista ilmenee millaisia seksuaalisia aktiviteettejä ja pyrkimyksiä pidetään sopivina tai haitallisina lapsille ja nuorisolle. Nämä käsitykset muuttuvat vähitellen tieteellisen tutkimuksen edistymisen ja siitä saadun tiedon leviämisen myötä. Kulttuuri asettaa omat rajat ja ihanteet seksuaalisuuden ja siihen liittyvän mielenkiinnon ilmaisemiselle. Seksuaalikulttuurin mukana siirrämme tietoja, tapoja ja arvoja sukupolvelta toiselle.

Perheen arvot muotoutuvat perheen aikuisten mutta myös monen edeltävän sukupolven mielipiteistä. Kasvatukseen osallistuvat myös päiväkoti, koulu, sukulaiset, kaverit ja ympäröivä maailma kaikkineen. Nykyisin voidaan sanoa, että lapsen kasvatukseen tarvittaisiin koko kylä, mutta siihen osallistuu koko maailma, niin hyvässä kuin pahassakin. Myös lapsi itse vaikuttaa oman arvomaailmansa muodostumisen.

Tunteita saa tuntea ja ilmaista – hyväksy itsesi ja hyväksy lapsesi

Lapselle ja nuorelle tulee opettaa, että tunteita saa ilmaista. Lapsen tulee oppia nimet erilaisille tunteille ja häntä tulee tukea selviämään tunteissa, ei vaatia peittämään tai tukahduttamaan niitä. Tunnemaailmasta opitaan paljon rivien väleistä – arjen pienissä tilanteissa. Pettymystä, surua ja kiukkua tulee voida tuntea ja ilmaista ilman pelkoa rakkaudetta jäämisestä tai seuraamuksista. Lapsi saattaa rakastua palavasti omiin vanhempiinsa, ikätoveriin tai tuttuun aikuiseen. Aikuisen velvollisuus on selvittää, ketkä aikuiset ovat lapselle turvallisia.. Tunteet ovat todellisia eikä niitä pidä vähätellä. Lapsen pohdintoihin tai suuriin ahdistuksiin, pelkoihin tulee tarttua ja yhdessä lapsen kanssa selvittää, mistä esimerkiksi erilaiset pelot johtuvat. Nähdyt tai kuullut asiat ja tilanteet saattavat herättää tuntemuksia, joita lapsi yrittää käsitellä esimerkiksi leikeissään. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi vanhempien väliset jatkuvat, ratkaisemattomat ristiriidat ilman sovintoa, nähdyt seksiaktit tai koettu seksuaalinen häirintä. Myös median koteihin tuomat tragediat pelottavat lasta, ja niistä onkin muistettava lapsen kanssa puhua.

Lapsille onnellisimpia hetkiä ovat yhteiset hetket vanhempien kanssa. Tällöin ei tarvitse edes välttämättä tehdä mitään, vaan riittää, että aikuinen on lapsensa saatavilla. Kerro lapsellesi, että hän on tärkeä ja rakas.

Älä oleta – kuuntele ja anna aikaa lapselle – puhu lapsen kanssa kieltä, jota hän voi ymmärtää

Olettamukset toisen ihmisen puolesta ovat tavallisia. Oletamme poikien haluavan tietynlaisia asioita ja tyttöjen taas toisenlaisia. Lapsi tarvitsee tilaa omanlaiselleen ilmaisulle ja haluaa tehdä itselleen mieluisia asioita rajoittumatta esimerkiksi sukupuolelle tyypillisinä pidettyihin asioihin. Lapsen omaa kokemusta omasta sukupuolesta pitää arvostaa

Murrosikäisen oletetaan olevan kiinnostunut seurustelusta ja ehkä seksistäkin. Samoin arvellaan, että ihastus suuntautuu vastakkaiseen sukupuoleen. Kaikkia seurustelu tai seksi ei kuitenkaan kiinnosta, eivätkä nämä asiat ole suurimmalle osalle alle 17-vuotiaista edes ajankohtaisia. 5–10 % nuorista suuntautuu ei-heteroseksuaalisesti, eikä seksuaalisen suuntautumisen perusteella voida olettaa ihmisestä mitään. Jokainen on ainutlaatuinen ja erilainen. Olettamien vuoksi lapsi tai nuori saattaa ahdistua, masentua ja piilottaa osan identiteetistään läheisiltään.

Aikuinen on lapselle korvaamaton

Lapsi tarvitsee positiivista palautetta, joten aikuisen on tärkeää katsoa lastaan hyväksyvästi hymyillen ja kehua lapsensa päivittäin.

Lapsi oppii läheisissä ihmissuhteissaan, kuinka suhtautua muihin ihmisiin ja kuinka toisia tulisi kohdella. Näissä suhteissa rakentuu myös lapsen käsitys omasta itsestään – millaisena minut nähdään, miten minua kohdellaan, ovatko lähellä olevat ihmiset turvallisia vai pelottavia. Aikuinen on malli lapselle ja nuorelle kaikissa tilanteissa. Aikuisena on tärkeää muistaa myös se, että nuorikin on lapsi, eikä nuorella ole aikuisen kykyä ajatella tai kokemusta aikuisen maailmassa toimimisesta. Näitä taitoja nuoren on saatava harjoitella, ja hänellä on oikeus ohjaukseen ja opetukseen.

Seksuaalikasvatusta tulee tehdä arjessa siten, että vastaa lapselle rehellisesti ja vain siihen, mitä lapsi kysyy. Tällöin tietoa voidaan iän ja keskusteluiden myötä rakentaa jo opitun tiedon päälle. Seksuaalikasvatuksen tarkoitus on tyydyttää lapsen tiedonjano ikätasoon sopivalla tavalla, lapsen toiveet ja tarpeet huomioiden. Toisaalta tämän päivän suurimpia haasteita on selvittää, mitkä asiat nousevat esille lapsen omasta kehityksestä ja mitkä julkisen tilan kuvaston muuttumisesta. Aikuisen tehtävä on antaa asioille merkitys ja sanat, jotta lapsi voi niitä käsitellä. Aikuinen on myös vastuussa katukuvien mainonnasta ja niiden tarjoamista kuvista. Aikuinen voi ostovalinnoillaan ja kantaa ottamalla vaikuttaa julkiseen tilaan.

Seuraa lapsen maailmaa

Vanhemman on hyvä seurata oman nuoren pukeutumistyyliä, musiikkia, jota nuori kuuntelee, kirjoja, joita nuori lukee ja mitä nuori Internetissä tekee ja keiden kanssa hän liikkuu.  Television tai tietokoneen ei tarvitse olla lapsen omassa huoneessa, vaan paikassa, jossa aikuinen voi nähdä, mitä tämä katsoo. Lapsen ja nuoren maailmaa voi seurata myös tutustumalla oman lapsen kavereihin ja pysymällä selvillä, keiden kanssa lapsi liikkuu. Jos esimerkiksi seura, käytös tai muuttupukeutumistyyli muuttuvat kokonaan tai lapsi eristäytyy muista, on hyvä alkaa selvittää oman lapsen kanssa, mistä on kyse.

Opeta itsellesi ja nuorellesi mediakriittisyyttä – suojele lastasi

Mainonta on tulvillaan seksistisiä ja normatiivisia kuvia. Muutenkin aikamme on kyllästetty seksiin ja pornoon liittyvillä asioilla. Seksuaalikasvatuksesta ei voida oikeastaan edes puhua ilman puhetta mediasta. Mainosten musiikkivideoiden, elokuvien, tv-ohjelmien ihmiset; naiset ja miehet ovat melko kapea-alaisia ulkomuodoltaan, iältään ja rooleiltaan. Myös väkivalta on lisääntynyt mainoskuvastoissamme, ja se kytkeytyy yhä useammin seksuaalisuuteen ja seksiin. On tärkeää, että aikuinen oppii suojelemaan lastaan turhalta tiedolta, vaikuttaa asenteisiin ja vallitseviin arvoihin keskustelemalla lapsensa ja nuorensa kanssa. Arvoja ja asenteita voi tehokkaasti välittää myös tekemällä rohkeita ostovalintoja. Kuluttamalla eettisesti ja kantaa ottavasti voidaan muuttaa monia asioita.

Nuoren ja lapsen kanssa on hyvä katsoa esimerkiksi televisiota yhdessä. Niin aikuinen kuin nuorikin saattaa nähdä kuvaston, joka järkyttää ja ahdistaa mieltä. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että lapsi tai nuori saa tai voi kääntyä mieltä puristavassa asiassa vanhempiensa puoleen, vaikka nähty kuvasto olisikin ollut vanhempien kieltämää materiaalia. Muutoin kuvasto saattaa jäädä vaivaamaan nuorta ja joskus myös traumatisoida nuoren mielen.

Jotain tolkkua eli rajat ovat rakkautta – anna vapautta ja aseta rajoja

Uskalla asettaa lapsellesi rajat. Sopikaa kotiintuloajoista, yökyläilystä, Internetin käytöstä yhdessä lapsen tai nuoren kanssa keskustellen, omat näkemyksenne perustellen. Keskustella kannattaa myös lapsen kavereiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Kun oma lapsi on kasvamassa aikuiseksi, lisääntynyt itsenäisyys tuo nuoren lähelle myös haavoittumisen riskin. Jokainen vanhempi haluaisi säästää lastaan pettymyksiltä ja sydänsuruilta, mutta lapsella ja nuorella on oltava oikeus omiin valintoihinsa ja elämänpolkuihinsa, kunhan ei riko lakia tai satuta muita ihmisiä tai itseään valinnoillaan. Joskus vanhempaa tarvitaan sanomaan lapsen ja nuoren puolesta ei. Tällöin saattaa syntyä kapinaa, mutta lapsen pettymyksen kestää, kunhan valinnan on tehnyt perustellusti ja saa toisen aikuisen tukea.

Murrosikäinen nuori hakee kehitystehtävässään tilaa itsenäistymiselle tarviten edelleen aikuista tuekseen. Irtiottojen avulla nuorella tulee olla tilaa hakea omia seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja elämään liittyviä arvojaan ja identiteettiään. Nuori tarvitsee vanhempiensa tukea ja apua myös pohtiessaan seksuaalista suuntautumista ja parisuhteen muotoutumista. Nuori tarvitsee kieltoja, välillä tiukkoina rajoina. Perheen sisäisistä säännöistä on hyvä keskustella nuoren kanssa uudestaan ja uudestaan. Aikuisuus ja vanhemmuus ovat kestävyyslajeja.

Teoriasta käytäntöön

Kehon ja ajattelun muutoksista on hyvä puhua kotona lasten kanssa läpi varhaisnuoruusvuosien. Lapsi on utelias sekä oman kehonsa että sen tuntemusten suhteen. Lapsi koskettelee itseään, eikä aikuinen saa koskaan suhtautua siihen tuomitsevasti. Kehon tulevista muutoksista pitää puhua myönteiseen sävyyn. Kukapa haluaisi odottaa innolla tapahtumia, jotka sotkevat tai rajoittavat elämää tai ovat noloja? Nuori tarvitsee opastusta esimerkiksi kuukautissuojien käytössä tai parranajossa ja ihon hoidossa saaden vahvistusta sille, että hän on ainutkertainen ja upea muuttuvassa kehossaan.

Anatomiset ja fysiologiset muutokset

Aikuisen on hyvä kerrata ns. murrosiän muutokset, joita suurimmalle osalle nuorista ilmaantuu 10–16 vuoden iässä. Puhe tulevista muutoksista pitää aloittaa ennen kuin ne tapahtuvat. Nuori tarvitsee positiivista ja lämminhenkistä tukea muutosten keskellä. Suuri muutos kehossa on fyysisesti raskasta, ja muutosten hyväksyminen saattaa ainakin osalla nuorista kestää kauan. Oman kehon vaaliminen ja hoivaaminen on taito, joka tulisi välittää jokaiselle lapselle ja nuorelle. Oman kehonsa ja ulkomuotonsa hyväksyminen on tärkeä osa hyvinvointia– myös aikuiselle.

Nuoruuden tehtävät

Aikuinen ei saa unohtaa, että nuoren pitää itsenäistyä, ottaa oma keho ja seksuaalisuus haltuunsa. Nuoren kuuluu kasvaa erilleen vanhemmistaan voidakseen nuoruusiän loppupuolella taas lähestyä heitä tasa-arvoisena. Nuoruus ei ole katastrofi vaan suurten muutosten ja mahdollisuuksien aikaa. Nuorella on oikeus saada pohtia omaa seksuaalisuuttaan ja oikeus saada tietoa ja opetusta seksuaalisuudesta.

Nuoren reagointitavat

Suurien tunteiden keskellä kuka tahansa kokee haastetta selviytymisessä. Sen vuoksi nuori dramatisoi, ajattelee mustavalkoisesti, innostuu askeettisuudesta tai älyllistää kaiken. Ne ovat nuoren keinoja selvitä kasvamisen urakasta. Nuori reagoi erilaisissa tilanteissa eri tavoin. Tapaan reagoida vaikuttavat monet asiat, kuten vireystila, muut elämää kuormittavat tai tukevat asiat ja kotona opitut tavat toimia tietyissä tilanteissa.

Varhainen puuttuminen

Varhainen puuttuminen tarkoittaa sitä, että tarvittaessa nuoren asioihin, elämään ja tekemisiin puututaan jo ennen kuin suuria ongelmia syntyy. Kasvattaja, nuoren oma vanhempi tai lähipiirin aikuinen, puuttuu vasta syntymässä olevaan tilanteeseen.  Varhainen puuttuminen tarjoaa nuorelle tiedon siitä, että hänet ja hänen vaikeutensa on huomattu. Puuttuminen asioiden kulkuun luo turvallista oloa, ja nuori tietää saavansa apua, eikä häntä jätetä yksin ongelmansa kanssa.

Nuorten seksuaaliterveyspalvelut ja seksi

Nuori tarvitsee mahdollisesti aikuistuessaan uusia palveluja, joiden käytöstä hänellä ei ole aiempaa kokemusta. Onkin tärkeää, että nuorille neuvotaan seksuaaliterveyspalvelut, niiden saatavuus ja käyttö. On hyvä muistaa, että moni nuori ei tiedä esimerkiksi ehkäisyneuvolasta, ajan tilaamisesta tai seksitautien seulomisesta tai ylipäätään lääkärillä käymisestä mitään.

Erilaisista auttavista tahoista, seksuaaliterveyspalveluista, on hyvä puhua oman nuorensa kanssa ja opettaa tätä hoitamaan omaa terveyttään koskevia asioita pikkuhiljaa itse. Tietojen salaaminen tai tietoinen kertomatta jättäminen saattaa enemminkin tuhota seksuaaliterveyttä kuin edistää sitä. Jos nuori on esimerkiksi päättänyt harrastaa seksiä, johon tarvitaan ehkäisyvälineitä (esim. yhdyntä), on tärkeää, että hän osaa käyttää ehkäisyä. Noin puolella suomalaisnuorista ei ole yhdyntäkokemuksia kuin vasta täytettyään 18 vuotta. Seksiin ja ehkäisyyn liittyvissä asioissa on myös tärkeää muistaa, että ei-heteroseksuaalit nuoretkin tarvitsevat tietoa ja taitoa suojautuakseen seksitaudeilta ja muilta seksin ikäviltä puolilta.

Seksi-ikä ja seksikumppanin ikä

Nuoret ja heidän vanhempansa kysyvät usein, milloin on oikea ikä aloittaa seksi. Yhtä oikeaa ikää ei ole. Sopiva ikä lienee silloin, kun ihminen kykenee puhumaan seksistä asiallisesti, hoitamaan tarvittaessa ehkäisyn ja huolehtimaan siitä, että seksi on turvallista. Ainoa ikäraja, minkä voi antaa on laki. Alle 16- vuotiaan kanssa seksi on kiellettyä. Tärkeää on, ettei ketään painosteta tai pakoteta minkäänlaiseen seksiin vastentahtoisesti. Suotavaa olisi, että nuori käyttäisi ehkäisynä aina kondomia, mikäli seksi pitää sisällään limakalvokontaktin.

Tärkeää on, ettei omalla lapsella ole seurustelukumppania, joka on paljon vanhempi. Viiden vuoden ikäero on todennäköisesti liikaa. Suhde paljon vanhempaan ihmiseen tai varhaiset seksikokemukset ovat usein merkkejä siitä, että lapsella ei ole kaikki hyvin. Nuorella voi olla paha olla ja hän yrittää ratkaista haasteellista tilannettaan kuten parhaiten taitaa. Kyseessä ei ole nuoren välinpitämättömyys tai hällä väliä -asenne vaan pikemminkin useissa tilanteissa hätähuuto. Näissä tilanteissa nuori tarvitsee erityisesti aikuisen tukea, rajoja ja rakkautta voidakseen kasvaa ja kehittyä turvallisesti eteenpäin. Tarvitaan paljon rakkautta, aikaa, kärsivällisyyttä ja luottamusta.

Luota itseesi kasvattajana – aikuisena ihmisenä

Aikuisen on hyvä tutkailla omia asenteitaan ja arvojaan suhteessa seksuaalisuuteen, seksiin, rakkauteen ja parisuhteeseen. On uskallettava miettiä omaa parisuhdettaan ja toivettaan parisuhteesta ja millaisista asioista ajattelee tarvittavan puhua. Käytetyt sanat ja tilanteet kuvaavat paljon piilossa kulkevia asenteita ja arvoja. Seksuaalisuuden soisi olevan mahdollisuus, ei ahdistuksen aiheuttaja. Vanhemman on hyvä miettiä, mitä seksuaalisuus hänelle itselleen tarkoittaa. Voitaisiinko seksuaalisuudella tarkoittaa ihmisen kokemusta omasta ihmisyydestään sekä siihen liittyvää maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suhdetta toisiinsa. Seksuaalinen halu, motivaatio ja luovuus voisivat mahdollistaa eroottiset kokemukset mielessä ja kehossa itsen ja toisen kanssa. Hienoimmillaan nämä kokemukset voisivat yhtyä niin, että paikka ja aika menettävät merkityksensä. Uskallus heittäytyä seksuaaliseen haluun voisi tuottaa mielihyvää ja nautintoa. Seksuaalisuuden ydin, seksio, voisi siis olla ihmisen kokemusta omasta olemisesta erottamattomana osana kosmista olevaisuutta. Eikö jokainen aikuinen haluaisikin, että lapsen olisi aikuisenakin hyvä olla, myös seksuaalisesti?

Seksuaalikasvattajan tehtävä on nuoren oman arvontunteen ja itsetuntemuksen lisääminen, Nuoren tulee voida tarkastella maailmaa kriittisesti ja toisaalta oppia elämään todellisuudessa verkostoja luoden. Nuoren tulee myös saada tietää, mistä hän voi saada apua.

Luota itseesi aikuinen – olet riittävän hyvä! Anna hyvän seksuaalisen itsetunnon ja itsemääräämisoikeuden perinteen jatkua!

Käyttyjä lähteitä

Bildjuschkin, K ja Ruuhilahti, S. Seksiä vaatteet päällä. 2008. Tammi

Bildjuschkin, K ja Ruuhilahti, S. Puhutaan seksuaalisuudesta. 2010. Kirjapaja

Bildjuschkin, K ja Ruuhilahti, S. Mitä ihmettä? Seksuaalikasvatusta 3-9 vuotiaille. Opas ammattilaisille. Nektaria ry. 2012. Luettavissa: www.nektaria.fi

Kontula, O. Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. 2009. Väestöliitto.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi