Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Zika
 
 

Kilpirauhasen syöpä

Lääkärikirja Duodecim
30.8.2016
sisätautien ja syöpätautien erikoislääkäri Hanna Pelttari

Suomessa todetaan noin 400–450 kilpirauhasen syöpää vuodessa. Naisilla sitä esiintyy 2–4 kertaa enemmän kuin miehillä.

Kilpirauhassyövän tyypit

Kilpirauhasen syöpäkasvaimia on kolmea tyyppiä, jotka erotetaan toisistaan mikroskooppisen solukuvan perusteella. Ne käyttäytyvät muutenkin osittain eri tavoin.

Yleisin syöpätyyppi on papillaarinen kilpirauhassyöpä. Se on kilpirauhassyövän muodoista myös vaarattomin. Se kasvaa paikallisesti tai leviää kilpirauhasen imusuonia pitkin lähialueiden imusolmukkeisiin.

Toiseksi yleisin on follikulaarinen kilpirauhassyöpä. Se voi levitä verisuonien kautta ja lähettää etäpesäkkeitä keuhkoihin, luustoon tai muualle.

Harvinaisin on medullaarinen kilpirauhassyöpä. Se saa alkunsa niistä kilpirauhasen soluista, jotka tuottavat kalsitoniini-nimistä hormonia. Medullaarinen syöpä leviää imuteitse kaulan alueelle, mutta se voi myös levitä etäpesäkkeinä kauemmaksi.

Kilpirauhassyövän syyt

Ainoa tunnettu kilpirauhassyövän riskitekijä on vuosia aikaisemmin kaulan alueelle annettu sädehoito tai muu altistuminen voimakkaalle säteilylle. Se on syynä hyvin harvoin, joten useimmissa tapauksissa syövän alkuperää ei tiedetä. Kilpirauhasen liikatoiminnan radiojodihoito ei lisää syöpäriskiä.

Kilpirauhassyövän oireet

Kilpirauhassyöpä ilmenee lähes aina pelkkänä kilpirauhasen seudun kyhmynä. Kyhmy on yleensä hidaskasvuinen. Se ei yleensä arista eikä aiheuta muitakaan oireita.

Kilpirauhanen sijaitsee kaulan alaosassa heti ihon alla (ks. kuva «Kilpirauhanen»1). Kyhmy tuntuu ja näkyy aikaisessa vaiheessa, minkä ansiosta syöpä yleensä todetaan varsin varhain. Joskus syöpä todetaan suurentunutta kaulan alueen imusolmuketta tutkittaessa.

Kilpirauhassyövän toteaminen

Kun todetaan kilpirauhasen seudun kyhmy, tehdään kaulan alueen kaikututkimus (ultraääni), jonka yhteydessä kyhmystä otetaan ohuella neulalla solunäyte mikroskoopilla tutkittavaksi. Useimmiten solukuva erottaa syövän hyvänlaatuisesta muutoksesta. Jos tulos jää epävarmaksi, kyhmy yleensä poistetaan kokonaan, jolloin diagnoosi varmistuu kudosnäytteen tutkimuksessa.

Kilpirauhassyövän hoito

Kilpirauhassyövän perushoito on leikkaus, jossa koko kilpirauhanen poistetaan mahdollisimman tarkasti. Samassa leikkauksessa poistetaan sairaat imusolmukkeet, jos niitä on todettu kaulalla. Noin neljä viikkoa leikkauksen jälkeen annetaan papillaarisessa ja follikulaarisessa syövässä usein radiojodihoito, jossa käytetään huomattavasti suurempaa annosta kuin kilpirauhasen liikatoiminnassa (ks. «Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi, "myrkkystruuma")»1). Radiojodihoito toteutetaan aina yksilöllisen arvion ja harkinnan perusteella. Radiojodi annetaan suun kautta kapselina sairaalassa. Medullaarisessa syövässä radiojodia ei käytetä.

Radiojodihoidon onnistumisen edellytyksenä on riittävän korkea kilpirauhasta stimuloivan hormonin, tyreotropiinin (TSH) pitoisuus veressä. Jos potilas on leikkauksen ja radiojodihoidon välillä ilman kilpirauhashormonia, tyroksiinia, hänelle ehtii kehittyä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita (ks. «Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi)»2). Nykyisin tyroksiinilääkitys voidaan aloittaa heti leikkauksen jälkeen, jos radiojodihoitoa varten on mahdollisuus käyttää tätä varten kehitettyä pistoksena annettavaa TSH-valmistetta. Leikkauksen ja radiojodin jälkeen aloitetaan säännöllinen lääkitys kilpirauhashormonilla eli tyroksiinilla, jota potilas tarvitsee pysyvästi. Tyroksiinin annos säädetään yksilöllisesti.

Joskus papillaarinen kilpirauhasen syöpä todetaan sattumalta muusta syystä tehdyn kilpirauhasleikkauksen yhteydessä. Jos se on kooltaan alle senttimetrin ja solukuvaltaan sopiva, riittää hoidoksi pelkkä sairastuneen alueen poisto, eikä radiojodihoitoa tarvita.

Hoidon jälkeen potilas käy säännöllisesti seurantakäynneillä, jotta mahdollinen syövän uusiutuminen voitaisiin todeta ajoissa. Käynneillä seurataan verikokeilla kilpirauhasarvoja (ks. «Tyreotropiini ( P-TSH)»3) tyroksiiniannoksen säätämiseksi sopivaksi ja kilpirauhassyövän merkkiainetta tyreoglobuliinia.

Kilpirauhassyövän hoitotulokset

Kilpirauhassyövän hoitotulokset ovat hyvät. Papillaarisessa syövässä kahdenkymmenen vuoden kuluttua hoidosta vain viisi prosenttia on kuollut syöpään. Follikulaarisen syövän hoitotulokset ovat hieman huonommat, mutta siinäkin suurin osa potilaista on elossa kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Lisää tietoa kilpirauhassyövistä

Perusteellisempi artikkeli aiheesta on Suomen Endokrinologiyhdistyksen sivuilla, ks. Kilpirauhasen syöpä «http://endokrinologiyhdistys.yhdistysavain.fi/potilasohjeet/kilpirauhasen-syopa/»1 (Mera information på svenska, se «http://endokrinologiyhdistys.yhdistysavain.fi/pa-svenska/cancer-i-skoldkorteln/»2).

Käytettyjä lähteitä

Mäenpää H, Arola J, Schalin-Jäntti C, Välimäki M. Kilpirauhasen kasvaimet. Kirjassa Välimäki, Sane, Dunkel (toim.). Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim 2009, s.240–253.

Schalin-Jäntti C. Hoidetun kilpirauhassyövän seuranta perusterveydenhoidossa. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 17.8.2016.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi