Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Luomirakkula (chalazion)

Lääkärikirja Duodecim
12.12.2013
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Silmäluomeen vähitellen kehittyvä patti voi olla luomirakkula eli chalazion. Usein luomirakkula häviää itsekseen muutamassa kuukaudessa. Jos luomirakkula tai ympäröivä alue tulehtuu, saatetaan hoidoksi tarvita kortisoni-antibioottivoidetta. Jos tila pitkittyy, on silmälääkärin syytä arvioida tilanne. Kortisonipistos alueelle voi nopeuttaa paranemista. Joskus pitkään vaivannut luomirakkula joudutaan avaamaan kirurgisella toimenpiteellä.

Yleisyys

Luomirakkula esiintyy useimmiten lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Jos luomirakkulamainen muutos tulee vanhemmalla iällä, otetaan siitä usein kudosnäyte. Näin pyritään varmistamaan, että kyseessä on hyvänlaatuinen muutos.

Syyt

Silmäluomissa on useita talia tuottavia pieniä rauhasia. Jos rauhanen tukkeutuu, voi se tulehtua. Pienen erittävän rauhasen tulehdusta sanotaan näärännäpyksi (hordeolum). Tulehtunut talirauhanen voi edelleen kerätä eritettä ja tulehdusmateriaalia ja turvota suureksi, herneen kokoiseksi paukamaksi. Tällaista märkäeritettä sisältävää muutosta kutsutaan luomirakkulaksi eli chalazioniksi. Luomirakkula voi myös ajan myötä muuttua kiinteäksi nystyrämäiseksi muutokseksi.

Riskitekijät

Pitkäaikainen luomen reunan tulehdus (blefariitti), tali-ihottuma «Tali-ihottuma (seborrooinen ekseema)»1 ja ruusufinni «Ruusufinni (Acne rosacea)»2 lisäävät riskiä saada luomirakkula.

Oireet

Yleensä oireilun alussa luomella on pieni punoittava ja aristava näppy. Luomi on myös usein turvonnut näpyn ympäristössä. Näpyn alueelta voi myös tulla märkäeritettä. Tällöin kyseessä on äkillinen luomen alueen rauhasen tulehdus, ns. näärännäppy. Tämä vaihe kestää usein 1–2 viikkoa. Tämän jälkeen alueelle saattaa jäädä kova, aristamaton patti. Tällöin kyseessä on rauhallisessa vaiheessa oleva luomirakkula eli chalazion.

Jos luomirakkula edelleen kasvaa, voi se aiheuttaa tulehduksen ympäröivään luomen kudokseen. Pahimmillaan luomirakkulan kasvettua suureksi silmää voi olla hankala avata. Painaessaan silmää luomirakkula voi jopa aiheuttaa kahtena näkemistä.

Taudin toteaminen

Luomirakkula tuntuu usein sormilla kosketellen kiinteänä muutoksena luomen ihon alla. Jos alue aristaa ja punoittaa, voi silloin mukana olla myös tulehdusta. Silmälääkärin tutkii usein alueen erityisen biomikroskoopin avulla. Luomirakkula sijaitsee usein luomen syvemmissä osissa ja tulee paremmin näkyviin tutkimuksissa silmäluomen kääntämisen jälkeen.

Itsehoito

Jos lääkäri on todennut luomirakkulan ilman muuta silmän alueen tulehdusta, annetaan ohjeeksi yleensä lämpöhaudehoito. Lämpimän hauteen voi tehdä esimerkiksi lämpimään veteen kastetusta froteepyyhkeestä tai puhtaasta pienestä Minigrip-pussista, jonne on laitettu lämmintä vettä. Lämmintä haudetta pidetään noin 15 minuutin ajan suljetun silmäluomen päällä 1–2 kertaa vuorokaudessa. Hoitoa annetaan viikon ajan.

Toisen hoitoviikon aikana lämpöhoitoon voi yhdistää luomen reunan kevyen painelun vanupuikolla. Vanupuikolla painellaan kevyesti kohti luomen reunaa. Lääkäri voi myös antaa ohjeeksi puhdistaa luomen reunaa miedolla, erillisen ohjeen mukaan laimennetulla vauvashampoolla. Jos luomien iho on erityisen kuiva, on miedoista kosteusvoiteista usein apua. Silmälääkärit suosittelevat myös joskus erityistä vauvojen hiusöljyä käytettäväksi luomien alueen iholle joitakin kertoja viikossa.

Hoito

Jos luomirakkula ei parane itsestään tai lämpöhaudehoidon ja luomen puhdistuksen avulla, voi lääkäri harkita hoidoksi antibioottivoidetta tai antibioottisilmätippoja. Silmälääkäri voi myös harkita hoidoksi antibiootin ja kortisonin yhdistämistä paikallishoitoina. Useimmiten luomirakkula paranee näiden hoitojen avulla tai itsestään kolmen kuukauden aikana.

Mikäli luomirakkula ei parane kolmessa kuukaudessa, harkitaan tässä vaiheessa sen kirurgista avausta tai vaihtoehtoisesti kortisoni-injektiota luomirakkulaan. Kirurginen avaus tehdään aikuisille paikallispuudutuksessa. Lapsille toimenpide tehdään humautuksessa (ns. maskianestesia). Toimenpiteen tekee yleensä silmälääkäri. Myös tähän toimenpiteeseen kouluttautuneet yleislääkärit sekä muiden erikoisalojen lääkärit suorittavat luomirakkulan avauksia. Jos luomirakkula esiintyy keski-iän jälkeen ja uusii samassa kohdassa tai on poikkeavan näköinen, otetaan tällaisista tapauksissa herkästi kudosnäyte lisätutkimuksia varten.

Lapsille toimenpide tehdään pääsääntöisesti kevyessä nukutuksessa. Nukutus ei ole riskitön toimenpide ja tästä syystä luomirakkulaa hoidetaan aluksi paikallishoidoin. Usein myös lasten luomirakkula paranee ilman leikkaushoitoa.

Hoitona voidaan käyttää myös kortisoni-injektiota luomirakkulan alueelle. Injektiohoitoa käytetään usein myös silloin kun potilas tulee luomirakkulan leikkaukseen, mutta luomirakkula on jo alkanut itsestään pienetä.

Ehkäisy

Luomirakkulan syntymistä voi ehkäistä huolellisella kasvojen ja luomien alueen ihon hygienialla ja edellä mainittujen lämpöhauteiden avulla.

Käytettyjä lähteitä:

Sarmela, Leivo, Uusitalo. Silmäluomien kirurgisesti hoidettavat sairaudet Lääkärilehti 2006; 61, 1851–6.

Yanoff, Ophthalmology, 2nd. ed 2004.

Deborah Pavan-Langston, Manual of Ocular Diagnosis and Therapy, 5th ed. 2002.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi