Vireys

Mitä pitempään ihminen valvoo, sitä suuremmaksi unipaine kasvaa ja sitä todennäköisemmin hän pian nukahtaa. Nukahtamisalttius on suurimmillaan aamuyöllä. Myös iltapäivällä ihmisen vireystaso on matalampi kuin aamulla tai illalla.

Mieltymys ajoittaa päivittäiset toiminnot kellonajan suhteen aikaisemmaksi tai myöhemmäksi on käyttäytymisessämme ilmenevä ominaisuus (vuorokausityyppi, kronotyyppi). Tämän mieltymyksen perusteella ihmiset kokevat olevansa aamuvirkkuja, iltavirkkuja tai vuorokausityypiltään näiden ääripäiden väliltä. Taulukossa Kronotyypin määritys kyselylomakkeen ja uni-valvepäiväkirjan on tästä esitetty suuntaa-antava ryhmittely.

Kronotyyppiä voidaan arvioida kysymällä nukkumaanmenoajat ja heräämisajat ja laskemalla niiden perusteella yöunen keskikohtaa vastaava kellonlyömä, pitämällä uni-valvepäiväkirjaa tai aktigrafian avulla mittaamalla. Luotettavin keino kronotyypin määrittämiseksi on mitata ruumiinlämmön vuorokausirytmin huipun (akrofaasin) tai alhon (nadiirin) kellonaika. Vireystilamme muuttuu ruumiinlämmön muutosten seurauksena.

Täten ihmisellä on vireystilassaan ennakoitavaa vaihtelua päivän ja yön kuluessa. Väsymys kasvaa motivaation heikentyessä, pitkään paikallaan istuessamme ja aterian syömisen jälkeen. Vireys puolestaan kasvaa motivaation vahvistuessa, liikkuessamme ja toisten kanssa seurusteltaessa.

Taulukko 1. Kronotyypin määritys kyselylomakkeen ja uni-valvepäiväkirjan perusteella
Kronotyyppi Kyselylomake 1 Uni-valvepäiväkirja 2
1. Horne JA, Östberg O. A self-assessment questionnaire to determine morningness-eveningness in human circadian rhythms. Int J Chronobiol 1976;4(2):97–110. PMID: 1027738. Linkki kyselylomakkeeseen (Horne-Östberg MEQ_FI):
2. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 27.3.2020). Saatavilla internetissä: . Linkki uni-valvepäiväkirjaan: .
Summa (pistemäärä) Nukahtamisaika (kellonaika) Heräämisaika (kellonaika)
Ehdottomasti aamuihminen 70–86 21.00–21.30 4.00–5.00
Enemmän aamu- kuin iltaihminen 59–69 21.30–22.45 5.00–6.30
Ei enempää aamu- kuin iltaihminen 42–58 22.45–0.45 6.30–8.30
Enemmän ilta- kuin aamuihminen 31–41 0.45–2.00 8.30–10.00
Ehdottomasti iltaihminen 16–30 2.00–3.00 10.00–11.30

Väsymys

Väsyneenä tarkkaavaisuutemme on tavallista niukempi, keskittymiskykymme on heikompi, muistimme toimii huonommin, huomiokykymme on kapeampi, reaktiomme ovat hitaammat ja mielialamme on ärtyneempi, jolloin riitaannumme herkemmin. Väsymyksen takia emme välttämättä pysty realistisesti arvioimaan omaa ja toisten toimintaa, tarkkaavaisuutemme herpaantuu ja riskinoton kynnys laskee. Tämä altistaa meidät tekemään virheitä.

Väsymys voi johtua esimerkiksi pitkästä valvomisesta, stressistä, liiallisesta lihasrasituksesta, mielialasta, unihäiriöstä, muusta sairaudesta tai väsyttävien lääkkeiden tai päihteiden käytöstä.

Poikkeava väsymys

Väestötasolla 28–33 % ihmisistä kärsii ohimenevästi poikkeavasta väsymyksestä. Se tarkoittaa sitä, että henkilö nukahtaa helposti tilanteissa, joissa ihmiset eivät nukahtele. Siihen liittyy lisäksi usein myös univajeen tai huonolaatuisen yöunen aiheuttamaa toimintakyvyn heikentymistä. Selvästi tavallisin syy poikkeavaan väsymykseen on riittämätön unen määrä. Noin 5 prosenttia ihmisistä kärsii pitkäkestoisesta (vähintään 3 päivänä viikossa vähintään 3 kuukauden ajan) poikkeavasta väsymyksestä.

Poikkeava väsymys on yleinen hoitoon hakeutumisen aihe. Kertomalla olevansa väsyneitä ihmiset voivat tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita kyllästymisen tunteesta toimintatarmottomaan olotilaan, loppuunpalamisen (burnout) tunteesta lyijynraskaisiin jalkoihin ja käsiin tai uupumuksen tunteesta vastustamattomaan nukahteluun. Tämän takia on käytännössä hyvä aloittaa selvittämällä, liittyykö potilaan väsymykseen suurentunut nukahtamisen todennäköisyys eli onko hän unelias.

Mikäli nukahtamisen todennäköisyys ei ole suurentunut vaan päinvastoin se on pienentynyt eli potilas ei ole unelias, väsymyksen taustalla on usein unettomuutta tai mielialahäiriöihin liittyvää uupumuksen tunnetta, johon ei liity nukahtelua päivän aikana.

Mikäli nukahtamisen todennäköisyys on suurentunut eli potilas on unelias, väsymyksen taustalla on usein pieni mutta jatkuva univaje. Syynä voi kuitenkin olla myös päihteiden käyttö tai elimellinen unihäiriö ja niistä yleisimmin unenaikainen hengityshäiriö (obstruktiivinen uniapnea), harvemmin liikaunisuus tai narkolepsia.

Huolellinen anamneesi on keskeinen lähtökohta poikkeavaan väsymykseen liittyvien ongelmien selvittämiseksi. Päiväunien nukkuminen, iltavirkkuus, viivästynyt unijakso tai epäsäännöllinen nukkumisrytmi voivat vähentää unipainetta illalla, vaikeuttaa nukahtamista ja aiheuttaa univajetta sekä siitä johtuvaa väsymystä. Vuorotyö, stressi ja kipua aiheuttavat sairaudet altistavat univaikeuksille ja verottavat yöunta.

Nukahtamisen voi myös nähdä vastaanotolla. Silmäluomien liukuessa kiinni, pään nyökähtäessä tai kuorsauksen alkaessa istualtaan, jolloin potilas on ollut unessa jo useamman sekunnin ajan.

Unikyselylomakkeet ja uni-valvepäiväkirja antavat poikkeavan väsymyksen arviointia varten tarvittavaa lisätietoa.

Suorituskyky

Suoritustaso ajosimulaattorissa 20–21 tunnin valvomisen jälkeen vastaa tilannetta, jolloin veressä on 0,8 promillea alkoholia. Univajeen jatkuessa oireet kasautuvat. Mikäli henkilöllä on uniapnea tai muu elimellinen unihäiriö, voi väsymys ilmetä moninkertaisesti vahvempana.

Valvominen ja alkoholinkäyttö ovat huono yhdistelmä älylliselle suorituskyvylle. Unenpuute voimistaa alkoholin vaikutusta, eivätkä ihmiset itse huomaa alkoholin aiheuttamaa lisäväsymystä lyhyen yöunensa jälkeen.

Kirjallisuutta

  1. Pérez-Carbonell L, Mignot E, Leschziner G, ym. Understanding and approaching excessive daytime sleepiness. Lancet 2022;400:1033–46. PMID: 36115367
  2. Partonen T. Sisäinen kello säätää terveyttä. Suom Lääkäril 2019;74:2221–5.
  3. Himanen S-L, Alakuijala A. ”Onko minulla narkolepsia?”: päiväväsymysoireen tutkiminen. Suom Lääkäril 2013;68:53–61.
  4. Ohayon MM, Dauvilliers Y, Reynolds CF 3rd. Operational definitions and algorithms for excessive sleepiness in the general population: implications for DSM-5 nosology. Arch Gen Psychiatry 2012;69(1):71–9. PMID: 22213791
  5. Mathis J, Hess CW. Sleepiness and vigilance tests. Swiss Med Wkly 2009;139(15–16):214–9. PMID: 19418304
  6. Alhola P, Polo-Kantola P. Sleep deprivation: Impact on cognitive performance. Neuropsychiatr Dis Treat 2007;3(5):553–67. PMID: 19300585
  7. Arnedt JT, Wilde GJ, Munt PW, ym. How do prolonged wakefulness and alcohol compare in the decrements they produce on a simulated driving task? Accid Anal Prev 2001;33(3):337–44. PMID: 11235795
  8. Arnedt JT, Wilde GJ, Munt PW, ym. Simulated driving performance following prolonged wakefulness and alcohol consumption: separate and combined contributions to impairment. J Sleep Res 2000;9(3):233–41. PMID: 11012861