Etusivu » Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö

Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö

Lääkärikirja Duodecim
1.8.2012
neurologian erikoislääkäri Markku Partinen

Ihminen on päiväeläin, ja elimistön biologisten rytmien säätely olettaa, että ihminen valvoo valoisana vuorokaudenaikana ja nukkuu öisin. Suomessa noin 25 prosenttia työllisistä tekee vuorotyötä tai noudattaa hyvin epäsäännöllisiä työaikoja. Epäsäännöllistä työaikaa tekevien suhteellinen osuus todennäköisesti lisääntyy työvoiman absoluuttisen lukumäärän pienentyessä.

Vuorotyöhön liittyviä sairauksia

Vuorotyöhön liittyviä terveydellisiä haittoja on tutkittu runsaasti, ja voidaan sanoa, että keskimäärin pitkään jatkuva vuorotyö on jossain määrin terveysriski. Ihmisten erot ovat suuria, ja joillekin vuorotyö soveltuu hyvin ilman merkittäviä terveyshaittoja. Heilläkin tosin yötyöhön liittyy lisääntynyt virheiden vaara väsymyksen ja tarkkaavuuden huononemisen takia.

Raskaana olevan naislääkärin ennenaikaisen synnytyksen riski on kaksinkertainen, ja raskausmyrkytyksen vaara (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu»1) on vuorotyötä tekevillä päivystävillä naislääkäreillä myös kaksinkertainen verrokkeihin verrattuna. Myös masennusoireet ovat yleisiä vuorotyöntekijöillä: tutkimusten mukaan vuoden aikana noin kolmannes vuorotyöntekijöistä on kärsinyt masennusoireista yli viiden kuukauden ajan.

Vatsavaivat ovat yleisiä, ja suomalaisten tutkimusten mukaan vuorotyöläisillä on tavallista suurempi vaara sairastua sepelvaltimotautiin «Sepelvaltimotauti»2. Myös rintasyövän esiintymisen ja vuorotyön välillä on esitetty olevan yhteys.

Muita vuorotyön haittoja

Yötyö on kaikkien tutkimusten mukaan haitallista, ja se on monen sairauden ja myös ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. Muun vuorotyön vaikutus on epäselvempi. Vaihtelevat löydökset selittynevät muun muassa yksilöllisillä eroilla. Toiset ihmiset sopeutuvat selvästi paremmin vuorotyöhön kuin toiset, jolloin myös haitat ovat erilaisia.

Yleisiä haittoja ovat väsymys, nukahtamisvaikeudet, katkonainen yöuni ja lyhyt vuorokautinen uni etenkin yövuorojen jälkeen. Vireystaso on kaikilla ihmisillä matalimmillaan aamuyön tunteina. Tähän liittyen myös työtapaturmien, liikenneonnettomuuksien ja erilaisten virhesuoritusten määrä on selvästi suurempi aamuyön tunteina verrattuna päivätyöhön. Yi 17 tunnin yhtämittainen valvominen heikentää älyllistä suorituskykyä yhtä paljon kuin noin 0,5 promillen humala. Vuorokauden (24 t) valvominen vastaa noin yhden promillen humalaa.

Vuorotyön haitalliset terveysvaikutukset voivat selittyä monella tavoin. Tärkeintä lienee unen ja vuorokausirytmien häiriintyminen. Kolmivuorotyötä tekevällä pääunijakson pituus lyhenee noin kahdella tunnilla yövuorojen jälkeen nukuttaessa ennen ensimmäisiä varhaisia aamuvuoroja. Pitkään jatkunut riittämätön ja huonolaatuinen uni on ilmeisesti tärkein syy masentuneisuuteen ja sairauksiin. Lisäksi vuorotyöhön liittyy monia muita tekijöitä, kuten ravitsemukselliset tekijät ja vaikutus sosiaaliseen elämään. Kaikki nämä liittyvät toisiinsa.

Miten yötyöhön ja vuorotyöhön liittyviä haittoja voidaan ehkäistä?

Työterveyslaitos on julkaissut oppaan terveistä työajoista, jossa vuorotyötä on käsitelty laajalti. Seuraavista toimenpiteistä on todettu olevan hyötyä:

  • Säännöllisen kolmivuorotyön tulisi kiertää myötäpäivään, eli aamut–illat–yöt–vapaat.
  • Vuorojaksojen tulisi olla lyhyitä, esimerkiksi aamu–aamu–ilta–ilta–yö–yö–vapaa–vapaa–vapaa–vapaa–aamu–aamu.
  • Varataan riittävästi aikaa nukkua vuorojen välillä ja riittävästi vapaa-aikaa palautumiseen.
  • Vältetään iltavuoroja seuraavia aikaisia aamuvuoroja (pätkäöitä).
  • Nukutaan enemmän vapaapäivinä ja iltavuorojen jälkeen.
  • Nukutaan lyhyet päiväunet iltapäivällä tai illalla ennen yövuoroa.
  • Vältetään raskaita aterioita ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja yövuorossa, koska ne väsyttävät.
  • Vältetään liiallista kahvin juontia yövuoron lopussa lähellä töistä pääsyä, koska se vaikeuttaa edelleen nukkumista aamupäivällä työn jälkeen.
  • Vältetään töiden alkamista liian aikaisin aamulla, mikäli työntekijä on selvästi iltatyyppinen.
  • Huolehditaan riittävästä liikunnasta.
  • Painonhallinta ja terveellinen ravitsemus
  • Vältetään omalla autolla ajamista yli 17–24 tunnin valvomisen jälkeen.
  • Hyvin toimiva työterveydenhuolto: muiden sairauksien tunnistaminen ja hoito

Ergonomisen vuorotyön kriteereitä

Seuraavassa taulukossa «Ergonomisen työn kriteerejä (Lähde: Härmä M, Sallinen M. Hyvä uni – hyvä työ. Helsinki: Työterveyslaitos; 2004.)»1 on ergonomisen työn kriteereitä.

Taulukko 1. Ergonomisen työn kriteerejä (Lähde: Härmä M, Sallinen M. Hyvä uni – hyvä työ. Helsinki: Työterveyslaitos; 2004.)
1.Peräkkäisiä yövuoroja on vain yksi tai kaksi kerrallaan.
2.Aamu- tai iltavuoroja on peräkkäin enintään kolme.
3.Kahden peräkkäisen työvuoron väli on yli 11 tuntia.
4.Kello 6 tai aiemmin alkavia aamuvuoroja on korkeintaan kerran viikossa.
5.Peräkkäisiä työpäiviä on enintään kuusi.
6.Jakson viimeisen yövuoron jälkeen on vähintään kaksi vapaapäivää. Jaksoa yövuoro – aamuvuoro tulee välttää.
7.Ei yksittäisiä vapaapäiviä (esim. yö–vapaa–yö).
8.Ei yksittäisiä työpäiviä (esim. aamu–vapaa–ilta–vapaa–yö).
9.Pitkiä työvuoroja (yli 8 tuntia) tulee harkita vain, jos pitkä vuoro sopii työn luonteeseen ja kuormittavuuteen, tauotus on riittävää ja vuorojen väliin jää tarpeeksi aikaa.
10.Pyritään välttämään jatkuvaa yötyötä. Jatkuva yötyö on vapaaehtoista.
11.Viikonlopputyötä on enintään kerran kuukaudessa.
12.Sovitaan etukäteen, miten mahdollisista muutoksista työvuoroissa ilmoitetaan ja miten muutokset korvataan.
13.Työntekijät voivat vaikuttaa omiin työaikoihinsa ja käytettäviin vuorotyöjärjestelmiin.

Lyhyiden nokosten nukkuminen

Väsynyt ihminen saattaa nukahtaa yllättäen ilman että on siitä itse tietoinen. Joissain työtehtävissä nukahtamisella voi olla vakavia seurauksia. Kun väsymys alkaa työssä tuntua voimakkaalle, on syytä pitää tauko ja jaloitella, tuulettaa työtila tai jutella työkaverin kanssa. Tauko ei kuitenkaan poista uneliaisuutta kuin hetkeksi ja siksi on tärkeää etsiä vireyden ylläpitämiseksi pitkävaikutteisempia keinoja.

Nokoset parantavat vireyttä ja suorituskykyä. Nokosten vaikutus riippuu ajoituksesta. Sekä ennen yövuoroa että yövuoron aikana otetut nokoset parantavat vireyttä, vaikka päivävuoron tasolle vireys ei niiden avulla nouse. Ennen ensimmäistä yövuoroa tulisi aina pyrkiä ottamaan 1–2 tunnin nokoset. Yövuorossa jo 10–20 minuutin nokoset parantavat työsuoritusta.

Yövuoron jälkeen nukkuminen

Yövuoron jälkeen nukkuminen on tärkeää. Päivällä nukkuminen edellyttää normaalia parempaa nukkumisympäristöä. Yötyöntekijän kannattaakin tarkistaa, että seuraavat asiat ovat kunnossa:

  • Perhe ymmärtää, että yövuoron jälkeen nukkuminen on tärkeää. Perheellisten kannattaa hankkia seinäkalenteri, johon on merkitty vanhempien yövuorot. Kalenterista lapset näkevät, milloin koulusta tullessa täytyy olla hiljaa, radiota ei saa soittaa eikä kavereita kutsua.
  • Nukkumisympäristö on rauhallinen, viileähkö ja pimeä.
  • Silmälaput ja korvatulpat ovat monille tärkeä apu.
  • Puhelimet ovat poissa päältä.
  • Ennen nukkumaanmenoa ei kannata juoda paljoa, sillä täysi rakko herättää helposti.
  • Unilääkkeitä tulee käyttää vain poikkeustapauksissa. Melatoniinia (pimeähormonia) ei tulisi käyttää aamulla, koska se sotkee elimistön normaalia melatoniinin eritystä. Mikäli melatoniinia halutaan käyttää vuorotyön tekijällä, tulisi se ajoittaa aina iltaan, jotta melatoniinin huippu asettuisi noin keskiyöhön.

Sopeutuminen vuorotyöhön on yksilöllistä

Iltatyyppiset (illanvirkut) sopeutuvat paremmin yövuoroihin kuin aamuvirkut ihmiset. Vastaavasti aamuvirkut sopeutuvat paremmin aikaisiin aamuvuoroihin. Teini-iässä suuri osa nuorista on iltatyyppisiä. Ikääntyessä ihmiset muuttuvat enemmän aamutyyppisiksi ja herääminen aikaisin aamulla on helpompaa. Toisaalta ikääntyessä kyky sopeutua epäsäännöllisiin työaikoihin ja etenkin yövuoroihin huononee. Myös nukkuminen yövuoron jälkeen on vanhemmilla ihmisillä vaikeampaa kuin nuorilla.

Näyttää siltä, että sopeutuminen vuorotyöhön ja etenkin yötyöhön alkaa heiketä useimmilla ihmisillä noin 45. ikävuoden jälkeen. Aamu-iltatyyppisyydestä samoin kuin luonnollisesta unen tarpeesta yli kolmasosa selittyy geneettisesti.