Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Kipeä olkapää - kiertäjäkalvosinoireyhtymä

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen

Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on yleisin olkapään sairaus. Sairaus on suunnilleen yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Sairaus on alle 40-vuotiailla harvinainen, mutta alkaa lisääntyä 40. ja erityisesti 50. ikävuoden jälkeen ja saavuttaa huippunsa 60–80 vuoden iässä. Se esiintyy vallitsevassa kädessä useammin kuin ei-vallitsevassa.

Olkanivelen anatomia ja tukirakenteet

Olkanivel on kehon liikkuvin nivel. Se muodostuu oikeastaan kolmesta nivelestä: varsinainen olkanivel, lapa-solisluunivel ja solisluu-rintalastanivel. Varsinainen olkanivel on pallonivel, ja se muodostuu olkaluun puolipallomaisesta nivelpinnasta (ks. kuva «Olkanivelen rakenne»1). Neljäs liukupinta on vielä lapaluun ja rintakehän väli, jossa ei kuitenkaan ole rustoista niveltä. Olkanivelen kapseli on niin väljä, että siihen mahtuisi tilavuudeltaan kaksinkertainen olkaluun pää. Nivelsiteiden tuki yksin ei riitä tukevoittamaan niveltä, vaan oleellinen osa tuesta tulee olkaseudun lihaksista, jotka huolehtivat sen vakaudesta.

Olkaniveltä tukevat lihakset jänteineen muodostavat kiertäjäkalvosimeksi kutsutun kokonaisuuden (ks. kuva «Olkapään kiertäjäkalvosimen rakenne»2). Kiertäjäkalvosimen muodostavat lavan aluslihas (sisäkiertäjä), ylempi lapalihas (loitontaja), alempi lapalihas (ulkokiertäjä) ja pieni lapalihas. Kiertäjäkalvosimen tärkein niveltä tukevoittava vaikutus perustuu siihen, että samalla kun sen lihakset osallistuvat nivelen liikkeisiin, ne painavat olkaluun päätä lapaluun nivelpintaa vasten varmistaen sen pysymisen nivelkuopassa. Kiertäjäkalvosimen lihakset keskittävät olkaluun pään nivelkuoppaan ja estävät sitä nousemasta ylös olkaluun loitonnuksessa.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän synty

Vaurio- ja tulehdusmuutos syntyy kohtaan, jossa kiertäjäkalvosinjänteet yhdistyvät ja kiinnittyvät olkaluuhun (ks. kuva 2). Alueen verenkierto on heikko. Vaurioitumista lisäävät yläraajan toistuvat nostot ja kohoasennot sekä olkaluun yläpuolinen ahtaus, jolloin kiertäjäkalvosin joutuu puristukseen olkaluun ja olkalisäkkeen väliin. Vaiva saattaa alkaa myös olkapään venähdyksestä tai kaatumisesta yläraajan tai olkapään päälle. Jännekudos tulehtuessaan turpoaa ja paksuntuu, jolloin ahtaus lisääntyy.

Oireet

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän tavallisin oire on liikekipu olkapään ja olkavarren ulkoreunassa. Olkavarren aktiiviset liikkeet varsinkin sivusuuntaan ovat kivuliaita ja rajoittuneita. Tällöin käsi ei nouse normaalisti sivulle esimerkiksi paitaa pukiessa, ja kevyenkin taakan, kuten astian, mapin tai kirjan, nosto sivusuuntaan on kivulias. Toistuvat yläraajan sivulle nostot koti- ja ansiotyössä, harrastuksissa, esimerkiksi kuntosalilla, lisäävät kipua ja aiheuttavat rasituksen jälkeistä särkyä. Yöllä varsinkin kyljellä nukkuessa olkapäässä on yöunta häiritsevää särkyä.

Oireyhtymän toteaminen

Olkavarren aktiivinen (itse toteutettu) liike erityisesti sivulle on kivulias 60–120 asteen välillä (ns. kipukaarioire). Passiivinen liikelaajuus (joku toinen liikuttaa olkavartta) on sen sijaan normaali ja selvästi aktiivista liikettä kivuttomampi. Olkapäätä tutkittaessa kipua pyritään aiheuttamaan venyttämällä jännettä passiivisesti eli vastustetaan loitonnusta ja kiertoliikettä, jolloin kipu paikantuu olkavarren yläosaan. Paikallinen painoarkuus on olkapään etu- ja ulkoreunalla. Jänteen kiinnityskohta voidaan puuduttaa, jolloin liikekipu häviää.

Erottaminen muista olkapääsairauksista

Kiertäjäkalvosimen repeämässä todetaan edellisten löydösten lisäksi olkavarren loitonnuksen tai ulkokierron heikkous, joka ei häviä jänteen seudun puudutuksen jälkeen.

Olkapään limapussitulehduksen oireet voivat olla samantapaisia kuin kiertäjäkalvosinoireyhtymässä. Taudinkuva on yleensä rajumpi olkapään kipeytyessä nopeasti siinä määrin, että kaikki liikuttelu on kivuliasta. Limapussin puristuminen saadaan aikaan painamalla olkaluuta olkalisäkettä vasten, ja tämä aiheuttaa kipua.

Kaikututkimuksen (ultraääni) tarkkuus on kiertäjäkalvosinoireyhtymän toteamisessa usein puutteellinen. Mikäli diagnoosi on epävarma, se voidaan varmistaa magneettikuvauksella.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän itsehoito

Alkuvaiheessa tärkeintä on oireita aiheuttaneiden olkapään liikkeiden lopettaminen tai ainakin merkittävä vähentäminen. Vähäinenkin vaiva haittaa työssä, joka vaatii yläraajojen kohoasentoa, erityisesti olkavarren loitonnusasentoa. Kivuliaita liikkeitä tulee vähentää sekä koti- ja ansiotyössä sekä harrastuksissa. Kylmähoito rauhoittaa kipua ja tulehdusta. Liikelaajuudet voi käydä läpi pari kertaa vuorokaudessa kivun sallimissa rajoissa. Tulehduskipulääkitys (ks. «Kipulääkkeet – turvallinen käyttö»1) on useimmiten tarpeen, jos sille ei ole vasta-aiheita. Kiertäjäkalvosimen sairaudet paranevat melko hyvin itsestään.

Kiertäjäkalvosinoireyhtymän hoito

Jos oireet ovat jatkuneet 3–4 viikkoa, lääkäri voi tehostaa tulehduskipulääkitystä. Hoitona voidaan käyttää myös olkapään ulkoreunalle kiertäjäkalvosimen päälle ruiskutettavaa paikallista puudute-kortisoniruisketta, jonka vaikutus alkaa noin kahden vuorokauden kuluttua. Ruiske voidaan tarvittaessa uusia 3–4 viikon kuluttua.

Fysioterapeutin ohjaamalla olkavarren kiertäjälihasten ja lapaluuhun kiinnittyvien lihasten voimistavalla harjoitteluohjelmalla on liikekipua voitu usein vähentää ja parantaa olkapään toimintakykyä. Repeämässä potilaan tulee opetella fysioterapeutin opastuksella eteen suuntaisia liikkeitä liikkuvuuden ylläpitämiseksi, oikean olkaluu-lapaluurytmin ylläpitoa ja lihasten vahvistamista.

Leikkaushoitoa voidaan harkita silloin, kun muut hoidot eivät ole tehonneet ja oireet ovat aiheuttaneet 3–6 kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden.

Ehkäisy

Olkapään ja kiertäjäkalvosimen vaivojen ehkäisemiseksi tulee välttää olkanivelen toistoliikkeitä. Erityisesti pitkäaikainen ja toistuva olkavarsien kohoasento altistaa kiertäjäkalvosimen tulehdukselle. Oikeat työasennot ja työ tauottaminen ovat tärkeitä.

Käytettyjä lähteitä

Paavola M, Remes V, Paavolainen P. Olkapään pinneoireyhtymä helpottaa yleensä konservatiivisella hoidolla. Suomen Lääkärilehti 2007; 62: 4633–7.

Viikari-Juntura E, Vasenius J, Björkenheim J-M. Olkapään sairaudet. Kirjassa: Arokoski J, Pohjolainen T, Salminen J, Viikari-Juntura E toim. Fysiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2009, s. 136–148.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi