Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Sairaalainfektiot ja sairaalabakteerit

Lääkärikirja Duodecim
28.11.2012
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Mistä tässä puhutaan?

Sairaalainfektioksi kutsutaan sellaista bakteerin, (jotka aiheuttavat 90 % sairaalainfektioista) viruksen tai sienen aiheuttamaa infektiotautia, joka on saanut alkunsa potilaan hoidon aikana. Sairaalainfektion sijasta suositaan nykyään nimitystä "hoitoon liittyvä infektio". Samalla tavalla kuin sairaaloiden osastoilla syntyy infektioita, niitä voi kehittyä myös pitkäaikaista hoivaa ja hoitoa antavissa laitoksissa ja lääkärien vastaanotoillakin.

Valtaosa sairaalainfektioista on yksittäin syntyneitä. Vain joka kahdeskymmenes infektio syntyy tilanteessa, jossa osastolla on meneillään sairaalainfektioepidemia (saman mikrobin laajempaa leviämistä potilaasta toiseen). Epidemiat hankaloittavat suuresti osaston toimintaa, mutta toisaalta epidemioissa syntyviä infektioita on helpompi torjua kuin yksittäisiä sairaalainfektioita.

"Sairaalabakteeri"

"Sairaalabakteeri" ei ole asiantuntijoiden suosima termi. Tiedotusvälineissä sitä käytetään kuitenkin yleisesti. Sillä tarkoitetaan sellaisia bakteerikantoja, jotka ovat sairaalassa yleisempiä kuin esimerkiksi kodeissa. "Sairaalabakteerit" ovat saman lajin bakteereita kuin kotibakteerit (stafylokokkeja, kolibakteereita, Pseudomonaksia, jne.), mutta ne ovat usein vastustuskykyisempiä tavallisesti käytetyille antibiooteille. Eniten esillä ovat penisilliineille ja kefalosporiineille vastustuskykyinen stafylokokki, MRSA (ks. «MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus)»1), ja uudempana tulokkaana monille lääkkeille vastustuskykyinen kolibakteeri, ESBL.

Sairaalainfektioiden yleisyys

Noin joka kahdeskymmenes (5 %) sairaalaan osastohoitoon tuleva potilas saa sairaalainfektion. Tavallisilla vuodeosastoilla infektioriski on suurin kirurgiseen hoitoon tulevilla, keskimääräinen sisätautiosastoille tulevilla ja pienin lapsipotilailla. Teho-osastolla olevista potilaista ja vaikeasti sairaista syöpäpotilaista jopa 25–50 % saa sairaalainfektion. Sairaalainfektion saavien osastohoitojakso on keskimäärin viikon muita pitempi. Tämä johtuu infektion vaatimasta hoidosta. Siten joka kymmenennellä sairaalassa kunakin hetkenä hoidossa olevista potilaista on sairaalainfektio. Sairaalat ovat velvollisia itse seuraamaan sairaalainfektioiden määrää ja sen muutoksia.

Suomessa saa vuosittain 40 000–50 000 potilasta sairaalainfektion. Sairaalainfektioon on laskettu kuolevan Suomessa vuosittain 700–800 sellaista potilasta, jotka olisivat selvinneet hengissä, jos he eivät olisi hoidon aikana saaneet sairaalainfektiota. Sairaalainfektiot ovat siten suuri kansanterveydellinen ongelma. Toisaalta sairaalainfektio, yleensä sairaalakeuhkokuume, on myös yleisin välitön syy kuolemaan silloin kun perustautia, esimerkiksi syöpää tai vaikeaa tapaturmaa, ei kyetä hoitamaan onnistuneesti ja kuolema on väistämätön. Tällöin sairaalainfektiota on kutsuttu myös "vaikeasti sairaan tai vanhan ihmisen parhaaksi ystäväksi". Silloin se pelastaa pitkittyviltä kärsimyksiltä.

Epidemioita aiheuttavat yleisimmin ripulitaudit (kaikenikäisillä norovirus, lapsilla rotavirus, ks. «MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus)»1; Clostridium difficile, ks. «Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli (antibioottiripuli)»2). Myös influenssa, RS-virus ja muut hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset voivat aiheuttaa sairaalaepidemioita silloin, kun niitä on runsaasti muuallakin liikkeellä. MRSA, ESBL ja muut vastustuskykyiset bakteerit voiva aiheuttaa yhdellä osastolla muutamien potilaiden tartuntaketjuja.

Yleisimmät sairaalainfektiotyypit ovat leikkaushaavainfektiot ja leikkausten jälkeiset kudosten syvät infektiot, virtsatieinfektiot, keuhkokuume, ripulitaudit ja verenmyrkytys. Näistä keuhkokuumeet ja verenmyrkytykset ovat vakavimpia ja voivat johtaa kuolemaan.

Sairaalainfektioiden synty

Huolimatta infektioriskeistä sairaalat ovat puhtaita paikkoja. Sairaaloissa ja sairaalajätteissäkin on vähemmän taudinaiheuttamiskykyisiä mikrobeja kuin kotona ja kotijätteissä. Tämän turvaa sairaaloiden säännöllinen siivous. Suurimman osan sairaalainfektioista aiheuttaa bakteeri. Aiheuttajabakteeri on useimmiten (60–80 %) sellainen, jonka potilas on tuonut mukanaan sairaalaan tullessaan. Nämä ovat siis ihmisen tavallisia luontaisia bakteereita, kuten suoliston kolibakteereita ja ihon stafylokokkeja. Sairaalaan joutuminen luo edellytyksen sille, että nämä muuten viattomat bakteerit pääsevät tunkeutumaan elimistöön ja aiheuttamaan infektion.

Sairaalainfektion riski on suurin vakavasti sairailla ja niillä, joille tehdään vaativia leikkauksia tai annetaan tehohoitoa. Infektion syntyyn tarvitaan useimmiten tällainen potilaan omaa vastustuskykyä murtava sairaus tai hoito. Edellytyksiä sairaalainfektioille luovat esimerkiksi tapaturmien tuomat kudosvauriot (esim. tehohoitoa saavat kolaripotilaat), vaikea sydän- tai syöpäsairaus, kirurgin tekemä haava, suoneen laitetut nestehoitokatetrit tai sairauden vaatima raskas lääkehoito (esim. syöpälääkkeet).

Arviolta vain noin kolmannes sairaalainfektioista syntyy siten, että potilas saa tartunnan ulkopuolelta. Tällöin bakteerit ovat yleensä peräisin muista potilaista. Bakteerien siirtyminen potilaasta toiseen tapahtuu useimmiten hoitohenkilökunnan käsien välityksellä, kun sama työntekijä hoitaa peräkkäin eri potilaita. Vähäisemmässä määrin bakteerit voivat siirtyä uuteen potilaaseen huoneympäristön pinnoilta niitä kosketettaessa tai vierailijoiden käsien kautta. Näitä tartuntoja kutsutaan kosketustartunnoiksi. Ilman välityksellä, pisaratartuntana, tarttuu harva tauti. Näin tarttuvia ovat useat hengitysteiden virusinfektiot (esim. pieni osa influenssatartunnoista) ja tuberkuloosi. Tuberkuloosi on kuitenkin harvinainen sairaalainfektioriskinä. Aerosolina eli mikroskooppisten pienten hiukkasten levittämiä, pitkienkin matkojen päähän tarttuvia infektioita, on hyvin vähän. Sairaaloissa on kuitenkin varauduttu näihinkin rakentamalla alipaineisia eristyshuoneita. Niissä hoidetaan esimerkiksi tartuttavaa tuberkuloosia sairastavia, vesirokkopotilaita ja potilaita, joilla epäillään esimerkiksi trooppisia verenvuotokuumeita (kuten Ebolaa).

Sairaalainfektioiden torjunta

Panostamalla runsaasti sairaalainfektioiden ehkäisyyn niiden määrää voidaan vähentää. Tutkimuksissa tehokkaimmilla kampanjoilla ja keinoilla infektiot ovat vähentyneet neljänneksellä. Se on vaatinut kajoamista kaikkiin riskivaiheisiin yhtä aikaa. Asiaa on tutkittu eniten tilanteissa, missä sairaaloissa on ollut tavallista suurempi määrä sairaalainfektioita. Siksi tämä ei ole välttämättä totta sairaalassa, jossa torjunta on jatkuvasti hyvin hoidettu.

Koska kosketustartunta on yleisin tartuntatie, käsien puhdistaminen alkoholihuuhteella (käsidesinfektio) jokaisen potilaan koskettelun edellä ja sen jälkeen on infektioiden ehkäisyn tärkein yksittäinen toimi. Tehostettu sairaalasiivous (käyttäen klooripitoisia tai muita desinfektioaineita) tukee kosketustartunnan ehkäisyä epidemioiden yhteydessä. Täydentäviä ja tapauskohtaisesti käytettäviä toimia ovat esimerkiksi suojakäsineiden ja suojatakkien käyttö likaavissa toimissa, potilaan ihon desinfiointi leikkaustoimissa, antibioottiehkäisy ennen tiettyjä leikkauksia ja puhtaat tekniikat hoidettaessa virtsa- ja verisuoniletkuja. Pisara- ja aerosolitartunnalta henkilökunta suojaa itseään maskeilla (suu-nenäsuojuksilla).

Kenen syy sairaalainfektio on?

Vaikka toiminta sairaalassa olisi kuinka korkeatasoista hyvänsä ja infektioiden torjuntatoimet tehokkaasti käytössä, tietty osuus potilaista saa hoidon aikana infektion. Infektion perussyy löytyy potilaan omista riskitekijöistä, jotka johtuvat hänen taudistaan tai sen vaatimasta hoidosta. Hyvin harvoin on osoitettavissa selvää yksittäisen työntekijän laiminlyöntiä, jonka seurausta infektio olisi. Tässä suhteessa tilannetta voi verrata liikenteeseen ja liikenneonnettomuuksiin. Niitä on niin kauan kuin on liikennettäkin. Silti sekä sairaalan että liikenteen onnettomuuksien ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, ja se on kaikkien ihmisten ja kaikkien sairaaloiden lakiin kirjoitettu velvollisuus. Vaikka tämä väistämätön sairaalainfektiotaakka lasketaan mukaan, sairaalat tietysti tuottavat terveyttä ja hyvinvointia, eikä sairaalainfektion pelko saisi estää kenenkään hakeutumista hoitoon.

TartuntatyyppiEsimerkkejäTärkein ehkäisy
Potilaan oma bakteeristoSuurin osa kirurgisista haavainfektioista ja virtsatieinfektioistaHyvä kirurginen tekniikka ja leikkausalueen pitäminen puhtaana
Antibiootin anto ennen leikkausta (joissain leikkaustyypeissä)
KosketustartuntaYleisin tapa, jolla saadaan infektio sairaalassa siirtyneellä mikrobilla
Esimerkiksi MRSA ja muut antibiooteille vastustuskykyiset "sairaalabakteerit"
Hyvä käsihygienia
Puhtaat tekniikat toimenpiteissä ja hoidettaessa nestehoitoletkuja jne.
Suojavaatetus likaavissa lähitoimenpiteissä
Sairaalasiivous
Joskus oma potilashuone (esimerkiksi MRSA)
PisaratartuntaHengitystieinfektioita aiheuttavat virukset (ei yhtä tehokkaasti kuin käsien kautta)Käsihygienia
Potilaiden sijoittaminen riittävän etäälle toisistaan (ei vaadi omaa huonetta)
AerosolitartuntaHarvinaiset virustaudit (vesirokko, verenvuotokuumeet kuten Ebola jne)Potilaan sijoittaminen erilleen muista omaan huoneeseen
Joskus huoneen alipaineistaminen osaston muihin tiloihin nähden

Käytettyjä lähteitä

Vuopio-Varkila J ja Kotilainen P. Resistentit sairaalabakteerit. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, [päivitetty 25.6.2009]. Saatavilla Internetissä (vaatii käyttäjätunnuksen): <http://www.terveysportti.fi>.

Kanerva M ym. Sairaalainfektiot aiheuttavat huomattavan tautitaakan. Suom Lääkäril 2008; 63: 1697.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi