Etusivu » Lapsen puhehäiriö - puheen ja kielen kehittäminen

Lapsen puhehäiriö - puheen ja kielen kehittäminen

Lääkärikirja Duodecim
20.11.2012
puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri Marja-Leena Haapanen

Kotikonstein voidaan hyvin edistää lapsen puheilmaisua ja puheen ymmärtämistä sekä rikastaa kieltä.

Lapsen kehityksessä puheen ymmärtämisen taidot edeltävät puheen tuottamiseen liittyviä taitoja. Vaikka lapsen oma puheentuotto olisikin niukkaa, on arvokasta kartuttaa lapsen yleistä tietovarastoa, josta hän saa myöhemmin aineksia ja sisältöä puhumiseen. Puheen ymmärtäminen lisää keskittymisen taitoa ja tarkkaavaisuutta. Kun puheen ymmärtäminen kasvaa, erilaisten ohjeiden noudattaminen helpottuu.

Laaja-alainen lastenkulttuuri audiovisuaalisesta tarjonnasta perinteiseen lastenkirjallisuuteen, tarinoihin, lauluihin ja loruihin luo pohjaa kielellisten taitojen kehittymiselle. Yleistietouden karttuminen monipuolistaa puheen sisältöä ja lisää kielen käyttötaitoa. Luonto kiinnostaa yleisesti lapsia, ja kiinnostus puolestaan helpottaa omaksumista. Lasta kannattaa tutustuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Luontoaiheisiin liittyvä sanasto ja ymmärtäminen rikastuttavat lapsen kieltä ja luovat kestäviä ja yhteisiä arvoja.

Panostaminen lapsen kielellisten taitojen kohentamiseen kotioloissa on suotavaa eritoten silloin, kun nämä taidot tuntuvat niukoilta.

Lapsen kielen kehittyminen

Lapsi oppii kieliopin kuulemalla puhetta. Hän tulee vähitellen tietoiseksi kielen rakenteista, lauseenjäsenistä, sanojen taivutusmuodoista ja järjestyksestä. On hyödyllistä käyttää lauseita, jotka sisältävät tekijän ja tekemisen ja sen lisäksi jonkin määreen, esimerkiksi "Prinssi (tekijä) voittaa (tekeminen) lohikäärmeen (kohde)".

Ajan (esim. eilen), paikan (ylhäällä), tavan (suuresti), suunnan (tuonne) ja määrän (runsaasti) käsitteiden hallitseminen on usein kielihäiriöisille lapsille vaikeaa. Niiden tuntemista ja käyttöä voidaan hyvin harjoitella kotona. Monien puhe- ja kielihäiriöisten lasten on vaikeaa nimetä esineitä ja asioita, esimerkiksi värejä. Värien nimeäminen voi olla vaikeaa, mutta niiden tunnistamisen opettelu auttaa myöhemmin nimeämistä. Lapsille on tuotettu hauskasti kuvitettuja sanakirjoja, joista voidaan opetella nimeämistä. Sanojen mieleen palauttamista voidaan harjoitella muistelemalla vaikkapa kauppareissujen ostoksia, päiväkotipäivän tapahtumia, kyläilyjen, yhteisten retkien tai muiden menojen aikana nähtyjä ja kuultuja asioita.

Sadut puheen kehittäjänä

Lapset nauttivat kuvitetuista saduista, mutta satujen kieli voi joskus olla liian vaikeaa lapsen seurata. Voit itse ensin lukea sadun ja kertoa juonen yksinkertaistetusti, lyhyin lausein. Joskus tämä on tarpeen jopa 3–4-vuotiaille lapsille, joiden puheen ymmärtäminen on vahvasti viivästynyttä. Vähitellen voit lisätä joukkoon enenevässä määrin lauseita tekstistä. Tärkeää on, että sadun juoni tulee tutuksi. Nykysatujen ohella vanhat kansansadut, esimerkiksi Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo ja Lumikki kääpiöineen, kiinnostavat yhtä lailla pieniä poikia kuin tyttöjäkin. Juonet ovat jännittäviä, sankareihin samaistutaan.

Kerrottuja, luettuja ja kuvitettuja satuja lapsen on rauhallisempi ja helpompi seurata kuin nykyaikaisen lapsiviihteen räiskeen ja metelin pauhuista puhetta. Lapset voivat vanhempien kanssa ja omassa mielessään pohtia, ketkä ovat sadun hyviksiä, ketkä pahiksia ja miksi. Pohtiminen kehittää lapsen ajattelua ja opastaa häntä yleisinhimillisten eettisten kysymysten äärelle.

Lasta voidaan myös pyytää kertomaan tuttu satu itse tai kannustaa luomaan omia satuja. On arvokasta, jos lapsi voi tutustua eri kulttuureiden satuihin ja tarinoihin. Maahanmuuttajaperheiden ja valtaväestön kieltä kakkoskielenä puhuvien lasten kielellisten taitojen kohentumisen kannalta olisi arvokasta, että vanhemmat kartuttaisivat omaa valtakielen taitoansa ja harrastaisivat sitä yhdessä lapsen kanssa. Vieraan kielen oppimisen ohella oman äidinkielen säilyttäminen ja kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Oppiminen leikkiessä

Leikkimällä lapsen kanssa voit suoda hänelle onnellisen ja luovan oppimistilanteen. Autoleikeissä voidaan keskustella auton osista, huollosta ja korjauksista, liikennesäännöistä, automatkoista ja maisemista. Kolaritilanteitakin autoleikeissä syntyy. Niistä päästään luontevasti keskustelemaan esimerkiksi kolarin seurauksista, uhreista, vammoista, sairaankuljetuksista ja hoidosta.

Nukkeleikeissä opitaan hoivasanastoa, hoitotarvikkeita, vaatekappaleiden nimiä ja käyttötarkoitusta. Kauppa- ja kyläilyleikit ja moninaiset roolileikit houkuttavat lasta puheen tuottoon. Leikeissä ei välttämättä tarvita edes aina leluja, vaan ne voidaan kuvitella eläviksi sanoin ja elein ja kuvin. Kaikki leikit kasvattavat sosiaalisen kielenkäytön ja vuorovaikutuksen taitoja. Nykyajan lapsiviihteen hahmojen ympärille voidaan myös rakentaa lapsen kieltä rikastuttavia leikkejä.

Tärkeätä on tietää, että lapset oppivat kieltä myös sivusta seuraamalla. Kaikkea liikenevää aikaa ei välttämättä tarvitse antaa yhdelle tukea tarvitsevalle perheenjäsenelle, sillä kielellinen vuorovaikutus perheen muiden lasten kanssa kehittää kielihäiriöistäkin lasta.

Tietokoneen ohjelmat apuna

Tietotekniikkaa voidaan hyödyntää lapsen kielen kehittämiseksi. Verkosta on saatavissa ilmaisia ohjelmia tähän tarkoitukseen, esimerkiksi osoitteesta www.papunet.net, jossa on saatavana harjoitus- ja opetusohjelmia sekä pelejä.

Puhetta korvaavia keinoja

Oleellista on, että kommunikointi sujuu. Jos lapsella on hyvin niukasti tuottavaa puhetta tai puhe on hyvin epäselvää, ota avuksi puhetta korvaavat keinot. Eleiden ja ilmeiden lisäksi voit opetella tukiviittomia ja käyttää kuvia hahmottamaan päiväjärjestystä ja tapahtumien kulkua, saamaan selville, mitä lapsi tarvitsee tai mitä hän haluaa tehdä. Puhetta korvaavista kommunikointikeinoista saa tietoja osoitteesta www.papunet.net.

Äännevirheiden korjaaminen

Erilaiset äänteet opitaan eri ikävaiheissa. Viimeisinä opitaan yleensä S ja R. Äännevirheitä ovat poikkeamat iänmukaisista äänneasuista. Kaikki poikkeamat normaaleista puheäänteistä eivät siis ole äännevirheitä. Esimerkiksi S:n korvaaminen T:llä tai R:n L:llä voi olla normaalia 5–6-vuotiaalla lapsella. R:n sorahtaminen kurkusta on poikkeavaa, samoin L:n korvaaminen U:lla tai V:llä.

Yksittäisen äännevirheen korjaaminen on monivaiheista ja usein hidasta. Lasta ei kannata pyytää toistamaan sellaisia sanoja, joissa on äänteitä, joita hän ei osaa sanoa. Voit itse toistaa sanan oikeassa muodossa, mutta ei virheitä korostaen. Äännevirheet ja epäselvä puhe johtuvat monesta eri syystä ja siksi on oltava hienotunteinen lasta kohtaan. Lapselle ei pidä tuottaa häpeän ja epäonnistumisen tunnetta, koska se haittaa vapaata ja luovaa puheilmaisua ja saattaa joskus johtaa jopa valikoivaan puhumattomuuteen. Jos lapsella on ongelmana korvata äänteitä toisilla, esimerkiksi peppi/keppi tai vaiva/laiva, sekoittaa sanojen äänteiden tai tavujen paikkoja (paukka/kauppa, paivana/painava) tai jos sanat muuttuvat hahmoltaan tunnistamattomiksi (ingeniavoita/ liikennevaloja), voit selkiyttää omaa puhettasi ja antaa lapselle aikaa havaita sanan äännerakenne tavuttamalla sanoja, esimerkiksi HE-LI-KOP-TE-RI. Monet lapset oppivat esimerkin myötä myös itse tavuttamaan sanoja ja siten selventämään omaa puhettaan.

Äännevirheiden arviointi ja korjaaminen vaatii asiantuntemusta ja kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi. Kolmivuotiaan odotetaan puhuvan pääsääntöisesti ymmärrettävästi. Jos olet epävarma lapsen puheen kehityksestä, voit ottaa ammattilaiseen (puheterapeutti tai foniatri) yhteyttä jo ennen lapsesi kolmea ikävuotta.

Puhelihasten harjoittelu

Puheliikkeet poikkeavat pureskelu- ja nielemisliikkeistä, vaikka elimet ovat samat. Asiantuntijan ohjauksessa voidaan harjoittaa tarpeen mukaan laaja-alaisesti suun alueen lihastoimintoja. Liian pitkään jatkuva ja päivittäinen liian runsas tutin käyttö voi aiheuttaa joillekin lapsille purennan ja ääntämisen ongelmia. Tutti jää usein omaehtoisesti lapselta pois noin parin vuoden iässä.

Kotioloissakin voidaan tehdä monenlaisia puhelihasten harjoituksia, jotka edistävät normaalin ääntämisen oppimista. Ne ovat yleensä lapsesta hauskoja. Pillien ja pumpulipallojen puhaltelu harjaannuttaa huulten, suulaen ja keuhkojen yhteistyötä. Pesualtaassa tai -vadissa voidaan pillillä puhaltelemalla kuljettaa pieniä paperilaivoja.

Puhuessa kieli liikkuu ja vaihtelee eri asentoihin hyvin nopeasti. Useimpien äänteiden tuotossa tarvitaan sellaisia kielenliikkeitä, joita voidaan harjaannuttaa tunnustelemalla kielen kärjellä yläleuan etuhampaiden takana olevaa kohoumaa eli hammasvallia ja kuljettamalla kielen kärkeä suulakea pitkin taaksepäin. Lasta voidaan houkutella näihin harjoituksiin esimerkiksi kuvittelemalla, että suun katto pestään suunsisäinen pesukone laitetaan käyntiin tai, että auto on suussa huollossa.

R:n oppimista voi kotona leikinomaisesti harjoitella hauskoilla DE-DE-DE tai DEN-DEN-DEN kaltaisilla hokemilla.

Käytettyjä lähteitä

Iivonen A, Lieko A, Korpilahti P (toim.) Lapsen normaali ja poikkeava kielen kehitys. SKS 1993

Savinainen-Makkonen T, Kunnari S (toim.): Mistä on pienten sanat tehty. Lasten äänteellinen kehitys. WSOY 2003

Lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus (SLI, aiemmin dysfasia). Käypä hoito -suositus ks. «Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret)»1.