Etusivu » Silmän sidekalvotulehdus (konjunktiviitti)

Silmän sidekalvotulehdus (konjunktiviitti)

Lääkärikirja Duodecim
10.3.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Silmän sidekalvo on kelmumainen rakenne silmän pinnalla. Sidekalvo peittää silmämunan valkoista osaa (kovakalvoa eli skleeraa) ja jatkuu pussimaisena rakenteena silmäluomen sisäpinnalle silmäluomen sisäreunaan saakka. Lievä sidekalvotulehdus voi parantua ilman erityistä hoitoa, mutta pitkittyessään se vaatii usein käyntiä yleislääkärillä tai silmälääkärillä. Silmälääkärin tutkimuksissa otetaan usein bakteeri- ja virusnäytteet aiheuttajan selvittämiseksi ja tehokkaan hoidon räätälöimiseksi. Sidekalvon bakteeritulehduksessa silmästä erittyy lähes aina kellertävää eritettä, rähmää. Sidekalvon virustulehduksessa (viruskonjunktiviitissa) silmästä erittyy usein vetistä vuotoa.

Syyt

Sidekalvotulehdus voi olla bakteerin, viruksen tai sienen aiheuttama. Allerginen reaktio, mekaaninen ärsytys (roska silmässä, liiallinen hierominen) ja kuivasilmäisyys voivat myös olla sidekalvotulehduksen taustalla. Silmää ärsyttävä paikallislääkitys voi myös aiheuttaa sidekalvotulehduksen.

Riskitekijät

Muut sairaudet altistavat sidekalvon tulehduksille vastustuskyvyn alentuessa. Yleisiä tällaisia syitä ovat ylähengitystieinfektiot, atopia (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»1) ja allergiataipumus tai samanaikainen virustauti (lapsilla esim. tuhkarokko, sikotauti, influenssa). Myös silmäluomen tulehdus (blefariitti) voi johtaa sidekalvon tulehtumiseen. Samoin sarveiskalvon tulehdus (esim. herpes-viruksen aiheuttama) voi edetä myös sidekalvolle. Sukupuolitaudeista klamydia voi aiheuttaa rajusti oireilevan sidekalvotulehduksen. Silmään joutuneet epäpuhtaudet (esim. likainen uimavesi tai huonosti puhdistetut piilolasit) lisäävät myös riskiä tulehdukselle.

Oireet

Sidekalvotulehdus aiheuttaa silmän punoitusta ja silmän kirvelyä. Sitkeä, venyvä ja märkäinen erite viittaa usein bakteerin aiheuttamaan sidekalvotulehdukseen. Silmät voivat olla aamulla liimautuneet yhteen rähmän takia ja tämä voi viitata myös bakteeritulehdukseen. Silmän vetistys ja valonarkuus voi viitata virustulehdukseen. Jos samanaikaisesti esiintyy alapään vaivoja (kirvely virtsatessa, epätyypilliset eritteet) ja lähihistoriassa on suojaamattomia yhdyntöjä, voi syynä olla klamydiatartunta. Rajun silmätulehduksen yhteydessä kannattaa lääkärin vastaanotolla ottaa tämä asia esiin, jos tartunta on mahdollinen; näin silmää suojaava hoito päästään aloittamaan riittävän ajoissa.

Lievä silmänpainekohtaus tai äkillisen vakavamman silmänpainekohtauksen alku voi aiheuttaa silmän punoitusta ja kipua. Samoin värikalvon tulehdus ja sarveiskalvon tulehdus voivat aiheuttaa silmän punoitusta ja kipua.

Taudin toteaminen

Sidekalvotulehdus on usein helposti todettavissa ja hoidettavissa terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Silmän tutkimisessa tarkistetaan näön tarkkuus, tehdään silmän pinnan fluoreseiinivärjäys (keltainen väriaine) ja usein mitataan myös silmänpaine. Näillä tutkimuksilla pyritään poissulkemaan punaisen ja kipeän silmän muita syitä, kuten sarveiskalvon tulehdus ja koholla oleva silmänpaine.

Alkuvaiheessa ei välttämättä oteta bakteeri- tai virusnäytteitä vaan diagnoosi tehdään oireiden ja löydösten perusteella. Jos vaiva pitkittyy, otetaan silmän sidekalvolta usein näytteet vanupuikolla. Näytteistä etsitään tulehduksen aiheuttajaa.

Itsehoito

Lievä sidekalvotulehdus voi asettua muutamassa päivässä ilman antibioottihoitoa. Tulehduksen paranemista voi edistää poistamalla mahdollisen märkäeritteen silmästä. Märkäeritteen poistaminen vähentää bakteerin kasvua ja leviämistä.

Jos tulehdus ei lähde paranemaan muutaman päivän kuluessa, samanaikaisesti on voimakasta kipua tai silmän alueen turvotusta tai näkö alkaa heikentyä, on syytä hakeutua lääkäriin.

Hoito

Ylähengitystieinfektion yhteydessä esiintyvä sidekalvotulehdus paranee usein ilman antibioottihoitoa. Jos tulehdus on vähäoireinen, yleislääkäri voi kirjoittaa antibioottitipat varalle, ja niiden käyttö saatetaan aloittaa vasta sitten, jos oireet eivät lievity ilman hoitoa 2–3 päivässä.

Jos sidekalvotulehdus pitkittyy, otetaan usein silmän sidekalvolta bakteeri- ja virusnäytteet ja aloitetaan lääkitys. Lääkkeet annostellaan silmätippoina tai silmävoiteena useita kertoja päivässä. Jos oireet viittaavat bakteeritulehdukseen, käytetään hoitona usein antibiootteja (kloramfenikolia tai fusidiinihappoa) sisältäviä lääkkeitä. Jos vaiva pitkittyy, voi yleislääkäri tarvittaessa lähettää silmälääkärin lisätutkimuksiin.

Eristäminen

Lapsilla sidekalvotulehduksen aiheuttajat ovat yleensä samoja kuin ylähengitystieinfektioissa. Tästä syystä eristäminen päivähoidosta ei yleensä ole tarpeellista lieväoireisessa sidekalvotulehduksessa.

Käytettyjä lähteitä

Setälä N. Sidekalvon bakteeritulehdus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen J, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018; s. 54-55.

Setälä N. Sidekalvon virustulehdus (viruskonjunktiviitti). Kirjassa: Seppänen M, Holopainen J, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018; s. 56-57.

Sidekalvotulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 14.11.2017.