Etusivu » Sädehoito

Sädehoito

Lääkärikirja Duodecim
26.10.2015
syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Risto Johansson

Ionisoivaa säteilyä on käytetty syöpäkasvainten hoitoon menestyksellisesti yli sata vuotta. Sädehoito on edelleen tärkeä menetelmä syövänhoidossa. Sillä voidaan parantaa osa syöpäpotilaista. Lähes joka toinen syöpäpotilas saa sädehoitoa syöpäkasvaimen tai syövän etäpesäkkeiden pienentämiseksi ja oireiden vähentämiseksi. Sädettämällä voidaan hoitaa monia sellaisiakin kasvaimia ja -alueita, joita ei voida leikata tai joihin syöpälääkkeet eivät pääse tai tehoa.

Sädehoito vaurioittaa syöpäsoluja. Korkeaenerginen säteily aiheuttaa kudoksessa veden ja muiden molekyylien ionisoitumista ja kemiallisesti aktiivisia radikaaleja, jotka puolestaan reagoivat voimakkaasti ja vaurioittavat solujen lisääntymiselle tärkeitä suuria molekyylejä. Kun solussa tapahtuu riittävä määrä sädevaurioita, se ei pysty korjaamaan niitä ja solu kuolee.

Sädehoitolaitteet ja käyttö

Yleisimmin sädehoito annetaan suurilla lineaarikiihdyttimillä. Niiden korkeaenerginen, syvälle tunkeutuva säteily keskitetään kasvaimeen elimistön ulkopuolelta eri suunnista. Täten syöpäkasvaimeen saadaan korkea annos samalla kun ympäröiviin kudoksiin kohdistuu selvästi pienempi säteilymäärä, joka ei aiheuta niihin haitallista määrää vaurioita.

Sädehoito annetaan yleensä kerran päivässä arkipäivisin toistuvasti samaan kohtaan 2 – 7 viikon kuluessa. Hoidon jaksotus riippuu hoidettavasta syövästä, ympäröivien kudosten herkkyydestä sekä päivittäin annettavan annoksen suuruudesta. Fraktioimalla eli antamalla sädetys päivittäisinä annoksina annetaan lähellä oleville terveille kudoksille aikaa toipua, jolloin haitat merkittävästi vähenevät. Hyvin tarkasti suunnatuilla säteillä voidaan pienen kohteen sädehoito toteuttaa myös yksittäisenä, suurena kerta-annoksena.

Sädehoitolaite sijaitsee paksuseinäisessä huoneessa, josta ei pääse säteilyä ulkopuolelle. Lineaarikiihdyttimestä tulee säteilyä vain silloin, kun sen kiihdytysvirta on kytketty, joten muulloin huoneessa on täysin turvallista oleskella. Hoitotapahtuman aikana potilas on yksin huoneessa ja häntä valvotaan videokameroilla. Itse hoito kestää kerrallaan pari minuuttia. Sädehoito on kivutonta eikä säteilyä tunne, mutta koneen säätäminen aiheuttaa jonkin verran ääntä. Potilas ei säteile ulkoisen sädehoidon jälkeen, joten esimerkiksi oleskelua pikkulasten läheisyydessä ei tarvitse välttää.

Sädehoidon suunnittelu

Sädehoidon vaikutusten kannalta päivittäisen ja kokonaisannoksen suuruuden tulee olla hyvin tarkasti oikein ja säteilyn tulee kohdistua joka kerta täsmälleen samaan kohtaan. Sädehoito suunnitellaan sairaudesta saatujen tietojen, röntgen- ja magneettikuvausten sekä hoitokonetietojen perusteella. Pohjana käytetään magneetti- ja tietokonekerroskuvauksia, joihin hoidettava alue merkitään. Tietokoneella suunniteltava säteilykeilojen suuntaus ja annoslaskenta tehdään niin tarkasti, että hoito osuu joka päivä muutaman millimetrin ja prosentin tarkkuudella syvälläkin sijaitsevaan kohteeseen.

Hoidon tarkka kohdennus varmistetaan ennakkoon simulaatiokuvauksella, riippumattomalla tietokoneohjelmalla tai hoitokoneella otetuilla tarkistuskuvilla. Hoidon päivittäisessä asettelussa käytetään iholle tehtyjä merkintöjä, tietokoneohjattuja valvontaohjelmia sekä kasvaimen lähellä olevia luisia rakenteita tai metallimerkkejä, koska syvällä olevaa syöpäkasvainta ei voi nähdä. Potilaan ja kohteen liikkumattomuus hoidon aikana varmistetaan potilaskohtaisin tukivälinein.

Yhä useammin sädehoidon suunnittelussa ja toteutuksessa käytetään erityistekniikoita. Intensiteettimuokattu (IMRT) ja stereotaktinen kohdennettu sädehoito ovat näistä yleisimmät. Näillä voidaan säädellä säteilymääriä kasvaimen eri osissa sekä suojata lähellä olevia erityisen herkkiä kudoksia. Tyypillisiä erityistekniikoiden kohteita ovat pään, kaulan, lantion ja vatsaontelon takaisten elinten sädehoidot. Haittavaikutukset ovat merkittävästi pienemmät, kun hoito sekä suunnitellaan että toteutetaan hyvin tarkasti.

Sädehoidon kohteet

Ionisoivalla säteilyllä voidaan hoitaa hyvin erityyppisiä kasvaimia. Joskus sädehoito on syöpäkasvaimen ainoa hoitomuoto, mutta useimmiten sädetys on osa leikkausten, lääkehoidon ja sädehoidon kokonaisuutta. Sädehoidolla voidaan pienentää suuria kasvainmassoja sekä tuhota mm. leikkausalueen ympäristöön levinneitä, näkymättömän pieniä syöpäpesäkkeitä, joiden laaja poistaminen aiheuttaisi toiminnallisia tai kosmeettisia haittoja.

Sädehoito tehoaa useimpiin syöpäkasvaimiin. Jos syövän solutyyppi on säteilylle erityisen herkkä, suurikin kasvainmassa voidaan tuhota. Valitettavasti suurin osa syövistä on vain kohtalaisen herkkiä säteilylle, jolloin niitä pystytään kyllä pienentämään, mutta ei kokonaan hävittämään. Tällaisissakin syövissä sädehoidolla voidaan vähentää kasvaimen ja etäpesäkkeiden, erityisesti luustopesäkkeiden aiheuttamia oireita.

Sädehoito on paikallista hoitoa, joten sädetettävän alueen ulkopuolella oleviin syöpäpesäkkeisiin se ei tehoa. Laajalle levinneissä syövissä sädehoitoa annetaan tarvittaessa eri puolille elimistöä. Oireita lievittävä etäpesäkkeiden sädehoito annetaan yhden päivän tai viikon aikana.

Hoitoyhdistelmät

Leikkauksen jälkeisellä sädehoidolla tuhotaan lähiympäristöön mahdollisesti päässeitä syöpäpesäkkeitä ja siten vähennetään taudin uusimia. Sädehoito voidaan yhdistää solunsalpaajahoitoihin joko antamalla niitä peräkkäin tai samanaikaisesti. Jos säde- ja lääkehoito annetaan yhtäaikaisesti samoina päivinä, se on kemosädehoitoa. Siinä solunsalpaaja ja sädetys tehostavat toistensa vaikutuksia. Tällaisella yhdistelmällä on saatu joissakin syövissä hyviä tuloksia, mutta samalla myös haittavaikutukset lisääntyvät.

Sädehoito ja varsinkin sen yhdistäminen muihin syövän hoitomuotoihin vaatii korkeatasoisia laitteita, kokemusta, osaamista ja tarkkuutta. Leikkausten, sädehoidon ja lääkehoitojen yhdistelmällä saavutetaan usein parhaat syövän hoitotulokset.

Sisäinen sädehoito

Sädehoitoa voidaan antaa myös paikallisesti suoraan kasvaimeen tai sen välittömästä läheisyydestä. Tässä käytetään hyväksi elimistön onteloita tai asetetaan radioaktiivinen lähde itse syöpäkasvaimen sisään katetreilla, jyväsillä tai neuloilla.

Ontelonsisäisessä sädehoidossa radioaktiivinen, säteilevä lähde viedään katetrissa tai muussa suojakuoressa kehon onteloon lähelle syöpäkasvainta. Ontelonsisäisiä sädehoitoja annetaan erityislaitteilla mm. kohtuonteloon, emättimeen, keuhkoputkiin tai sappiteihin. Myös kasvaimen sisälle voidaan viedä katetreja, joihin radioaktiivinen lähde asetetaan hoidon ajaksi. Radioaktiivinen lähde on paikallaan vain muutamia minuutteja, joskus tunteja, ja se poistetaan hoidon jälkeen. Tällainen potilas ei säteile ympäristöönsä hoidon jälkeen.

Joissakin tilanteissa potilaalle annetaan radioaktiivista lääkettä, joka hakeutuu syöpäkasvaimeen. Kilpirauhassyövissä käytetään radioaktiivista jodia ja luuston etäpesäkkeissä strontiumia tai samariumia. Radioisotooppeja on onnistuttu kohdentamaan kasvaimiin myös vasta-aineiden avulla.

Eturauhasen syöpiä voidaan hoitaa asettamalla lyhyen kantaman radioaktiivista isotooppia sisältäviä metallijyväsiä eturauhaseen. Nämä säteilevät kudoksessa muutaman viikon ajan, eikä niitä poisteta myöhemminkään. Säteilystä pääsee elimistön ulkopuolelle vain hyvin vähäinen osa, mutta silti näitä potilaita kehotetaan välttämään pikkulasten sylissä pitämistä tai pitkäaikaista samassa huoneessa oleskelua muutamien ensimmäisten viikkojen ajan. Erityisen herkät radioaktiivisuuden mittarit esimerkiksi valtioiden rajoilla pystyvät havaitsemaan tällaisen säteilyn, joten potilaille annetaan erillinen todistus mahdollisia tarkastuksia varten.

Sädehoidon haittavaikutukset

Sädehoidosta voi olla sekä välittömiä, hoidon aikana ilmaantuvia että myöhäisiä haittavaikutuksia. Koska myös normaalikudoksissa on jakautuvia soluja, sädetys voi aiheuttaa vaurioita varsinkin aivan hoidettavan kasvaimen läheisyydessä. Sädehoito on kohdennettua paikallishoitoa, joten suurin osa haittavaikutuksistakin on paikallisia.

Nykyisillä hoitotekniikoilla ihovauriot ovat vähäisiä: punoitusta ja ihon kuivumista, harvoin ihorikkoja. Ihoa ei saa raapia, iho tulee pitää puhtaana ja sitä kannattaa erillisten ohjeiden mukaan hoitaa hyvätasoisilla ihovoiteilla.

Kasvaimen läheisyydessä olevat limakalvot voivat vaurioitua, jolloin suun, ruokatorven, mahalaukun, suoliston tai virtsarakon seinämiin voi tulla haavaumia ja tulehdusta. Oireina voi olla ripulia, kipuja ja kirvelyä, joita hoidetaan oireenmukaisin lääkkein ja usein myös antibiooteilla ja jopa sienilääkkeillä. Iho ja limakalvot korjaantuvat yleensä muutamassa viikossa sädehoidon jälkeen, mutta ne ovat myöhemminkin ohuita ja tavallista herkempiä.

Monet potilaat kärsivät esimerkiksi suun kuivuudesta tai virtsarakon tai peräaukon oireista vuosiakin myöhemmin, mikäli sädetys on kohdistunut näille alueille.

Ennen suun ja nielun alueelle annettavaa sädehoitoa tulee hampaat hoitaa kuntoon. Sädehoidon aikana ja sen jälkeenkin hampaiden hoito ja suun puhtaudesta huolehtiminen ovat tärkeitä tulehdusten ja kipujen välttämiseksi.

Itse syöpäsairaus ja siihen liittyvät asiat voivat väsyttää, mutta sädehoitokin väsyttää varsinkin, jos sädehoidettava alue on laaja. Oman jaksamisen mukaan voi silti vaikka käydä työssä, koska päivittäinen hoitoaika on vain muutamia minuutteja. Riittävä lepo on elimistölle tarpeen.

Sädehoidon myöhäishaittoja

Sädehoidon myöhäishaittoja voi ilmetä kuukausien tai vuosienkin kuluttua mm. keuhkoissa, sydämessä ja sydänpussissa, muissa sisäelimissä sekä keskus- ja ääreishermostossa. Sädehoidetulle alueelle muodostuu tavallista enemmän sidekudosta, fibrotisoitumista, joka voi tuntua kovempana alueena ja aiheuttaa toiminnan rajoituksia ja jopa ahtauttaa alueen läpi kulkevia elimiä. Yksi pelätyimmistä sädehoidon haittavaikutuksista on säteilyn aiheuttama uusi syöpä. Nykyisillä tarkoilla sädehoitotekniikoilla ja annostuksilla tämä riski on vähäinen, vain 1 – 3 % potilaista saa säteilyn aiheuttaman sekundaarisyövän seuraavien 20 – 30 vuoden aikana.

Sädehoito lapsilla

Sädehoito aiheuttaa lapsilla paikallisia kasvuhäiriöitä, pään alueen hoito keskushermostovaurioita ja sisäeritysrauhasten sädetys hormonituotannon häiriöitä. Suuri osa näistä osataan välttää tai korjata, mutta silti lasten ja nuorten sädehoitoa pyritään välttämään tai siirtämään myöhemmäksi sekä hoitamaan lasten syövät ensisijaisesti leikkauksilla ja lääkehoidoilla.