Etusivu » Unissakävely (somnambulismi)

Unissakävely (somnambulismi)

Lääkärikirja Duodecim
10.9.2017
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Unissakävelyn oireet ja syyt

Unissakävely (ICD-10-diagnoosikoodi F51.3) tapahtuu NREM-unen aikana iltayöstä yleensä 1–2 tunnin kuluttua nukahtamisesta. Unissakävelijä kuljeskelee usein silmät auki kömpelösti huoneessa, mutta hän ei kuitenkaan ole helposti herätettävissä. Hän saattaa unissaan avata tai sulkea ovia tai ikkunoita, puhua sekavia, joskus pukeutua, käydä virtsaamassa WC:ssä tai muualla, lähteä ulos tai jopa ajaa autoa. Joskus unissakävely tapahtuu yhdessä yöllisen kauhukohtauksen kanssa (ks. «Yöllinen kauhukohtaus»1), jolloin kävelijä voi huutaa, kirkua tai potkia. Herättyään kävelijä ei muista kävelystään mitään.

Unissakävely on suhteellisen tavallista 4–8 vuoden ikäisillä lapsilla ja selvästi harvinaisempaa nuorilla tai aikuisilla, kun syvän unen määrä vähenee. Unissakävelyä voi kuitenkin esiintyä kaikenikäisillä. Unissakävelyä ei yleensä ilmene lyhyiden päiväunien aikana. Yleensä kyseessä on satunnainen tapahtuma, mutta sitä voi joskus harvoin ilmetä sarjoina joko useita kertoja saman yön aikana tai peräkkäisinä öinä.

Stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly voivat lisätä unissakävelyä. Migreeniin, aivovammoihin, apneaan ja levottomien jalkojen oireyhtymään voi liittyä tavallista useammin unissakävelyä. Unilääkkeet, väsyttävät allergialääkkeet ja alkoholin käyttö voivat lisätä unissakävelyä. Unissakävelijän vanhemmat tai lähisukulaiset ovat usein itse kävelleet unissaan.

Itsehoito ja hoito

Unissakävely on yleensä vaaratonta ja yksittäisinä tapahtumina ei edellytä mitään hoitoa. Paras tapa on ohjata kävelijä rauhallisesti ja häntä herättämättä vuoteeseen. Herätetty kävelijä voi olla sekava, ja aikuinen kävelijä voi olla jopa aggressiivinen. Tiheästi toistuvana unissakävely altistaa kuitenkin loukkaantumisille ja häiritsee lapsen tai perheen muiden jäsenten unta ja aiheuttaa päiväväsymystä.

Unissakävelyn toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen. Kannattaa esimerkiksi sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut. Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein ja samaan aikaan, kohtausten ajankohdasta kannattaa pitää kirjaa ja herättää hänet noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tärkeintä on olla rauhallinen ja myönteinen.

Lääkäriä on syytä konsultoida aina, jos unissakävely on usein toistuvaa, jatkuu murrosikään, aiheuttaa loukkaantumisia tai jos siihen liittyy joku muu sairaus. Tiheästi toistuvaa unissakävelyä voidaan joskus hoitaa bentsodiatsepiineilla tai masennuslääkkeillä. Aikuisten unissakävelyä on joskus hoidettu hypnoosilla.

Käytettyjä lähteitä

Partonen T, Lauerma H. Unihäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 423-443.