Etusivu » Esidiabetes

Esidiabetes

Lääkärikirja Duodecim
3.11.2017
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Esidiabeteksella tarkoitetaan aikuistyypin diabeteksen (tyypin 2 diabeteksen) esivaihetta, joka vuosien kuluessa kehittyy varsinaiseksi diabetekseksi.

Esidiabetes on tärkeä tunnistaa ajoissa, koska silloin on mahdollista kokonaan estää diabeteksen puhkeaminen.

Miten esidiabetes syntyy

Lihavuus ja vähäinen liikunta johtavat diabeteksen syntyyn niillä, joilla on perinnöllistä taipumusta sairauteen. Etenkin vyötärölihavuus eli rasvakudoksen kertyminen vatsaonteloon ja maksaan johtaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöön ja sen kautta diabetekseen (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»1). Perinnöllinen taipumus on yleinen, joten hyvin monella ylipainoisella vaarana on diabeteksen puhkeaminen.

Tyypin 2 diabetes kehittyy hyvin hitaasti. Vuosien tai vuosikymmenten aikana sokeriaineenvaihduntaan syntyy häiriöitä, esidiabetes, joka voidaan todeta laboratoriokokeiden avulla.

Esidiabetes on hyödyllistä tunnistaa. Kun siinä vaiheessa laihduttaa kohtuullisesti ja lisää liikkumista, diabetes jää puhkeamatta tai sen puhkeaminen siirtyy vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin.

Miten esidiabetes todetaan

Esidiabeteksen seulontaan on käytettävissä hyvä riskitesti, jonka jokainen voi tehdä verkossa (ks. «Tyypin 2 diabetes – riskitesti»2). Koska lihavuus lisää suuresti diabeteksen vaaraa, jokaisen ylipainoisen aikuisen kannattaa tehdä testi.

Jos riskitestissä saa 12 riskipistettä tai enemmän, diabeteksen vaara tulevina vuosina on selvästi suurentunut. Mitä enemmän pisteitä, sitä suurempi vaara.

Esidiabetes voidaan varmistaa sokerirasituskokeella, jossa laboratoriossa mitataan verensokeri paastotilassa ja kaksi tuntia sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen.

Kaksi tuntia sokerirasituskokeen jälkeen verensokeri on normaalisti korkeintaan 7,7 millimoolia litrassa. Diabeteksessa arvo on yli 11. Jos arvo jää näiden väliin eli on 7,8 – 11, tilaa nimitetään "heikentyneeksi sokerinsiedoksi" (heikentynyt glukoosinsieto, IGT =impaired glucose tolerance).

Normaalin verensokerin yläraja paastotilassa on 6,0 millimoolia litrassa. Diabeteksessa arvo on 7,0 tai enemmän. Jos arvo osuu näiden väliin eli on 6,1 – 6,9, tilasta käytetään nimitystä "kohonnut paastoverensokeri" (ammattikielellä kohonnut paastoglukoosi, impaired fasting glucose IFG).

Usein esidiabeteksessa todetaan molemmat häiriöt, kohonnut paastosokeri ja heikentynyt sokerinsieto. Monilla henkilöillä todetaan vain toinen. Sekin merkitsee, että sokeriaineenvaihdunta ei enää ole normaali.

Esidiabeteksen varmistamisessa voidaan käyttää myös veren sokerihemoglobiinin mittausta (ks. «Hemoglobiini HbA1c (B-HbA1c)»3).

Milloin kannattaa ryhtyä ehkäisemään diabeteksen syntyä?

Jos diabeteksen riskitestissä pisteitä kertyy yli 12, ehkäisytoimiin voi ruveta ilman laboratoriokokeita.

Suuremman varmuuden diabeteksen vaarasta saa, jos tehdään sokerirasituskoe ja mitataan verestä sokerihemoglobiini (HbA1c). Jos esidiabetes varmistuu testeissä, kannattaa ehdottomasti ryhtyä ehkäisemään diabeteksen puhkeamista.

Yksi merkki diabeteksen vaarasta on raskausdiabetes (ks. «Raskausdiabetes»4). Raskauden aikana äidin aineenvaihdunta muuttuu siten, että piilossa oleva diabetes tulee usein esille. Vaikka raskauden jälkeen sokeritasot yleensä normaalistuvat, se ei merkitse lopullista parantumista. Tulevina vuosina tilanne tavallisesti etenee diabetekseksi. Kerran todettu raskausdiabetes on merkki siitä, että diabeteksen ehkäisyyn kannattaa ryhtyä.

Miten diabeteksen syntyä ehkäistään?

Jo muutaman kilon laihduttaminen vähentää huomattavasti diabeteksen vaaraa. Tehokas vaikutus perustuu siihen, että laihduttaessa liikarasva häviää vatsaontelosta ja maksasta nopeammin kuin ihon alta.

Toinen keino vähentää sisäelinten rasvaa on liikunta (ks. «Liikunta ja painonhallinta»5). Se vaikuttaa vaikka paino ei samaan aikaan vähenisi.

Tehokkainta on laihduttaa kohtuullisesti ruokatottumuksia muuttamalla (ks. «Miten vähennän kaloreita ilman dieettiä»6) ja samalla lisätä liikuntaa kohtuullisesti.

Esidiabeteksessa on kokeiltu myös lääkkeitä, esimerkiksi diabeteslääke metformiinia. Tulokset ovat olleet selvästi huonompia kuin laihduttamalla ja liikunnan lisäämisellä saavutetut. Siksi esidiabeteksessa ei yleensä käytetä lääkkeitä.

Diabeteksen ehkäisytutkimus näyttää tehon

Vuonna 2001 julkaistu suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus osoitti ensimmäisenä maailmassa, miten esidiabetes-vaiheessa diabeteksen syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä.

Tutkimukseen osallistui yli 500 lihavaa henkilöä, joilla oli todettu esidiabetes. Puolet heistä sai ohjausta ruoka- ja liikuntatottumusten muuttamiseksi, toinen puoli toimi vertailujoukkona.

Koeryhmän ohjauksessa oli viisi tavoitetta:

  1. Paino putoaa vähintään 5 prosenttia. Viisi prosenttia on satakiloisella viisi kiloa, 80-kiloisella neljä kiloa.
  2. Ruuan rasvan vähentäminen siten, että päivittäisistä kaloreista korkeintaan 30 prosenttia tuli rasvasta.
  3. Kovan rasvan vähentäminen: vähärasvaisia maitotuotteita, kevytlevitettä leivälle sekä makkaroiden ja muiden rasvaisten liharuokien kohtuullista käyttöä.
  4. Ravinnon kuitujen lisääminen. Käytännössä se merkitsi täysjyväviljaa sisältävien tuotteiden sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäämistä.
  5. Kohtuullista liikuntaa, esimerkiksi kävelyä, vähintään puoli tuntia päivässä.

Vuoden kohdalla koeryhmä oli laihtunut 4 kiloa enemmän kuin vertailujoukko. Neljän vuoden seurannan jälkeen diabetes todettiin koeryhmässä 11:lla ja vertailujoukossa 23:lla sadasta (11 ja 23 prosenttia). Vertailujoukon koehenkilöt sairastuivat siis diabetekseen yli kaksi kertaa useammin kuin laihtuneet koeryhmän jäsenet.

Edellä mainitut luvut ovat kaikkien mukana olleiden keskiarvotuloksia. Niissä ovat mukana myös ne koehenkilöt, jotka asetetuissa tavoitteissa onnistuivat vain yhdessä tai kahdessa tai eivät onnistuneet laisinkaan. Tutkijat selvittivät diabetesriskin myös niillä koehenkilöillä, jotka onnistuivat toteuttamaan viidestä tavoitteesta vähintään neljä. Heistä yksikään ei sairastunut diabetekseen.

Suomalainen tutkimus on esimerkki siitä, miten esidiabeteksen vaiheessa toteutetut muutamat elintottumusten muutokset tehokkaasti estävät diabeteksen puhkeamisen.

Käytettyjä lähteitä

Virkamäki A, Niskanen L. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden diagnostiset kriteerit ja diabeteksen luokittelu. Kirjassa Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.) Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim 2009, s. 720–725.

Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson J ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001; 344: 1343–1350.