Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Luuydinnäyte

Luuydinnäyte

Lääkärikirja Duodecim
20.11.2017
veritautien erikoislääkäri Jonna Salonen

Luuytimessä syntyy verisoluja: punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita. Lapsilla verta muodostavaa luuydintä on kaikkien luiden sisällä, aikuisilla lähinnä kylkiluissa, lantiossa ja rintalastassa.

Luuydinnäyte otetaan, jos halutaan selvittää poikkeavien verisoluarvojen syytä tai epäillään veritautia. Tutkimus tehdään myös, kun arvioidaan imusolmukesyövän (ks. «Imusolmukesyöpä (lymfooma)»1) levinneisyyttä tai veritautien hoidon tehoa tai kun selvitetään pitkittyneen kuumeilun aiheuttajaa.

Sternaalipunktio eli näytteenotto rintalastasta

Sternaalipunktiossa potilas makaa selällään. Iho puhdistetaan rintalastan kohdalta ja näytteenottokohta puudutetaan. Toimenpiteen suorittava lääkäri vie näytteenottoneulan ihon ja luun kuorikerroksen läpi luuytimeen, josta imetään ruiskulla luuydintä näytteeksi. Imuvaiheessa luun sisällä tuntuu usein alipaineen aiheuttama vihlaisu.

Laboratoriohoitaja käsittelee näytteen ennen sen viemistä laboratorioon. Luuydinnäytteen lisäksi otetaan verinäyte. Näytteet lähetetään tarvittavan jatkokäsittelyn, kuten värjäyksen, jälkeen laboratoriolääkärin tutkittaviksi.

Sternaalipunktio on lyhyt toimenpide ja kestää yleensä vain 5–10 minuuttia. Näytteenoton jälkeen pistokohta peitetään puhtaalla laastarilla tai sidoksella. Alue on hyvä pitää kuivana ja puhtaana vähintään vuorokauden ajan.

Luuydinbiopsia eli koepalan otto luuytimestä

Luuydinbiopsianäytettä tarvitaan, ellei luuytimestä saada imunäytettä tai jos pelkkä imunäyte ei ole riittävä. Koepala otetaan lantion alueelta suoliluun takaharjanteesta eli "kristasta". Tämän vuoksi toimenpidettä kutsutaan myös kristabiopsiaksi. Luuydinbiopsian oton yhteydessä otetaan usein samalla myös ns. imunäyte ruiskulla samaan tapaan kuin sternaalipunktiossa (ks. kuva «Luuydinnäytteen otto suoliluun harjanteesta»1).

Potilaalle voidaan antaa ennen toimenpidettä esilääkettä, joka lievittää kipua ja vähentää jännitystä. Tutkimuksessa potilas makaa kyljellään tai vatsallaan. Näytteenottokohta puudutetaan ihon puhdistamisen jälkeen. Ihoon tehdään pieni viilto, jonka läpi näytteenottoneula viedään lantion luun sisään. Neulalla otetaan ohut, n. 2 cm pitkä lieriömäinen pala luuydintä näytteeksi. Luuydinpala viedään patologian laboratorioon käsiteltäväksi ja toimitetaan sitten tutkittavaksi patologille.

Luuydinbiopsian ottaminen kestää puudutuksineen noin 10–15 minuuttia. Toimenpiteen jälkeen näytteenottokohtaa painetaan vähän aikaa, minkä jälkeen se peitetään sidoksella. Aluetta ei saa kastella 1–2 vuorokauteen.

Luuydinnäytteestä tehtäviä tutkimuksia

Luuydinnäytteestä tehdään morfologinen tutkimus, jossa veritauteihin perehtynyt laboratoriolääkäri tarkastelee mikroskoopilla lasille levitettyjä ja värjättyjä luuytimen soluja. Mikäli tutkimusvastauksella on kiire, voi sen saada jopa saman päivän aikana. Muulloin vastauksen saaminen kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon.

Muita luuytimen imunäytteestä tehtäviä tutkimuksia ovat esimerkiksi virtaussytometria-, kromosomi- ja molekyyligeneettiset tutkimukset. Virtaussytometriatutkimuksen vastaus on valmis päivässä tai parissa, ja muiden tutkimusten tulokset valmistuvat muutaman viikon kuluessa.

Luuydinbiopsian eli -koepalan tutkii patologi. Hän arvioi luuytimen solujen rakennetta, ulkonäköä, määrää ja suhdetta muihin luuytimen rakenteisiin. Näytteiden perusvärjäysten lisäksi tarvitaan usein immunohistokemiallisia värjäyksiä, joissa käytetyt värit tarttuvat luuytimen solujen tiettyihin pintarakenteisiin. Patologi antaa lausuntonsa luuydinnäytteestä 2–5 viikon kuluessa.

Luuydinnäytteen ottoon liittyvät haitat

Monet potilaat jännittävät luuydinnäytteen ottoa. Toimenpiteeseen ei yleensä liity voimakasta kipua. Puuduttamisessa tuntuu pistoa ja puuduteaineen kirvelyä. Luuydinnäytettä otettaessa luuytimeen tulee paineen vaihtelua, joka voi tuntua epämukavuutena. Näytteen imeminen ruiskuun aiheuttaa monelle vihlaisun, joka menee ohi hyvin nopeasti.

Pistokohta saattaa aristaa muutaman päivän ajan toimenpiteen jälkeen. Kipua voi lievittää tavanomaisilla kipulääkkeillä, esimerkiksi parasetamolilla.

Luuydinbiopsiaa ennen otettavat esilääkkeet aiheuttavat osalle potilaista uneliaisuutta, huimausta tai pahoinvointia. Oireet häviävät nopeasti lääkkeen vaikutuksen mennessä ohi.

Luuydinnäytteen ottokohta voi vuotaa hiukan verta. Verenvuoto tyrehtyy yleensä nopeasti. Runsas verenvuoto on hyvin harvinaista.