Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Ulkomailta saatavat matotaudit

Ulkomailta saatavat matotaudit

Lääkärikirja Duodecim
2.10.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Yleistä

Suoliston matotaudit ovat hyvin yleisiä maapallon lämpimällä vyöhykkeellä ja etenkin alueilla, joissa ravintohygienia on huono (taulukko «Ulkomailta saatavia matotauteja, joita todetaan vuosittain tai lähes vuosittain Suomessa»1). Esimerkiksi joillakin Afrikan alueilla valtaosalla väestöstä on jokin suolistomato, usein useampia lajeja, lapsuudesta alkaen läpi elämän. Vuonna 2014 Maailman terveysjärjestö ilmoitti 270 miljoonan kouluikäisen saaneen matolääkehoidon. Tällaisilla kampanjoilla pyritään vähentämään yksilöiden matokuormaa ja siten estämään matojen aiheuttamia sairauksia, mutta eivät matotaudit näin häviä. Suomeen ulkomailta tulevien matojen määrä heijastaa lähtömaan tilannetta. Maahanmuutto ei kuitenkaan lisää tässä esiteltyjen matoinfektioiden riskiä Suomessa, koska tartuntatie ihmisestä toiseen puuttuu.

Tässä artikkelissa esiteltävien matosairauksien aiheuttajat eivät esiinny luonnostaan Suomessa, vaan madot tai niiden väli-isännät (esim. hyönteiset, kotilot) vaativat Suomesta poikkeavia lämpö- ja kosteusoloja pystyäkseen lisääntymään. Yhteistä on, että tartunta saadaan joko nielemällä madon munia tai niiden toukkia tai siten, että maassa tai vedessä elävä toukka tunkeutuu ihon läpi. Matotaudit eivät yleensä tartu ihmisestä toiseen. Poikkeuksia tästä ovat kotimaisista lajeista ainoastaan kihomato (ks. «Kihomato»1) ja ulkomaisista Strongyloides-mato. Tässä esitellyt matotaudit eivät ole juuri tavallisen matkailijan uhkia. Tartuntaa varten on yleensä asuttava pidempään kohdemaassa. Matojen munat ja toukat, tartunnan aiheuttajat, ovat näkymättömän pieniä, vaikka itse aikuinen mato voi olla useiden kymmenien senttien mittainen.

Piiskamato ja suolinkainen (ks. «Piiskamato ja suolinkainen»2), heisimato (lapamato) ja ekinokokki (ks. «Heisimadot, lapamato, ekinokokkoosi»3) sekä kihomato (ks. «Kihomato»1) on esitelty erillisissä artikkeleissa, koska niiden tartunnan voi saada myös Suomessa.

Koukkumato

Koukkumato saadaan tartuntana nielemällä sen munia saastuneiden elintarvikkeiden tai veden mukana. Kun toukka kuoriutuu munasta suolessa, se tunkeutuu suolen seinämän läpi ja kulkee muun muassa keuhkoihin. Tästä voi seurata 2–4 viikkoa tartunnan jälkeen kuumetta ja hengenahdistusta. Keuhkojen röntgenkuvassa on silloin varjostumia ja veressä on runsaasti eosinofiilisia valkosoluja (ks. «Leukosyytit (fB-Leuk)»4). Toukka palaa takaisin suoleen ja kehittyy yhden senttimetrin pituiseksi aikuiseksi madoksi, joka voi elää suolessa kymmenenkin vuotta. Aikuinen mato ei yleensä aiheuta oireita. Hyvin suuri matomäärä voi aiheuttaa pohjukaissuolihaavan kaltaisia epämääräisiä suolisto-oireita. Aikuinen mato ruokkii itseään ihmisverellä, ja jos matoja on hyvin runsaasti (yli 1 000), voi kehittyä anemia. Anemiaa nähdään lähinnä kehitysmaissa. Joskus harvoin suuri matojoukko voi aiheuttaa pienille lapsille suolitukoksen. Tartuntoja ehkäistään hyvällä ravintohygienialla.

Infektio todetaan ulosteesta havaitsemalla mikroskoopilla madon munia. Hoidossa käytetään mebendatsolia (Vermox®), ja hoitoteho on hyvä. Ehkäisykeinona on samanlaisen ravintohygienian noudattaminen, mikä neuvotaan mm. turistiripulin ehkäisemiseksi (ks. «Turistiripuli eli matkaripuli»5)

Larva migrans, vaeltava toukka

Useissa eläinlajeissa asustavien koukkumatojen toukat kykenevät tunkeutumaan ihmisen ihon läpi, kun kuljetaan paljain jaloin kosteassa maassa. Ne eivät kuitenkaan pääse kudoksiin, vaan jäävät kaivamaan käytäviä ihon alle. Käytävä on helppo nähdä, ja tunnistaminen perustuu siihen. Se on koholla oleva parin millimetrin levyinen, mutkitteleva, punoittava ja kutiseva. Käytävä etenee muutaman senttimetrin päivässä. Toukka kuolee itsestään muutamassa päivässä tai viikossa, mutta jos kutina tai kipu on voimakasta, tila voidaan hoitaa ivermektiinillä tai albendatsolilla. Suomalaisilla etelänmatkaajilla vaeltava toukka todetaan muutamalla vuosittain. Tartuntoja ehkäistään välttämällä kosteassa luonnossa kävelyä paljain jaloin.

Koiran ja kissan koukkumadon (Toxocara canis tai Toxocara cati) toukka voi päästä vaeltamaan myös ihmisen kudoksissa. Tartunta saadaan suun kautta munista. Kuoriutuva toukka aloittaa vaelluksensa suolesta ja voi päästä maksaan ja keuhkoihin. Se voi vaeltaa myös silmään, jossa se koteloituneena näkyy silmänpohjan tähystyksessä toksoplasman tai syövän aiheuttamaa pesäkettä muistuttavana muutoksena. Suomessa ympäristössä on todettu Toxocaran munia, mutta tietoa kotimaisista tartunnoista ei ole. Tautia ehkäistään madottamalla säännöllisesti koirat ja kissat.

Strongyloides

Strongyloides on matona hyvin samankaltainen kuin koukkumadot, mutta sen aiheuttama infektio on erilainen ja vakavampi. Strongyloides ei tartu suun kautta, vaan sen toukat voivat läpäistä ihon kun kävellään paljain jaloin esimerkiksi ruohikossa. Tunkeutumiskohtaan (usein varpaiden väliin) voi tulla kutiseva paukama. Toukat tekevät elimistössä samankaltaisen kierron kuin koukkumatojen ja suolinkaisen toukat. Ne kulkevat muun muassa keuhkojen läpi ja voivat aiheuttaa hengenahdistus-kuumejakson.

Aikuisen Strongyloides-madon munimat munat voivat kuoriutua jo suolessa, ja siksi ihminen voi saada omasta madostaan uuden tartunnan. Ulosteessa olevat toukat voivat tarttua myös kosketuksen kautta toisiin ihmisiin. Immuunipuutteisilla henkilöillä toukat voivat päästä uudelleen kiertämään sisäelimissä ja aiheuttaa hengenvaarallisen tilan.

Diagnoosi tehdään toteamalla toukkia ulosteessa mikroskoopilla. Jos yhdellä ruokakunnasta todetaan strongyloidiaasi, muutkin sen jäsenet on tutkittava ja tarvittaessa hoidettava. Strongyloidiaasiin käytetään albedatsoli- tai ivermektiini-tabletteja.

Strongyloidiaasia ehkäistään välttämällä kosteassa luonnossa kävelyä paljain jaloin.

Trikiini

Tästä Suomessa aiemmin melko yleisestä matotaudista käytetään nimityksiä trikinelloosi, trikinoosi tai trikiini. Tauti saadaan syömällä huonosti kypsennettyä lihaa, jossa on trikiinin toukkia. Suomessa tauti on käynyt tuiki harvinaiseksi lihan, myös riistan lihan, tarkastusten kautta. Vuosittain todetaan vain kymmenkunta trikiinin toukkia lihaksissaan kantavaa sikaa. Ihmisen tartuntoja ei todeta edes joka vuosi. Trikiinitartuntoja on 2000-luvulla Suomessa saatu karhun lihasta ja muualla Euroopassa mm. villisian lihasta.

Madon toukat tunkeutuvat ihmisen suolessa sen seinämän läpi verenkiertoon ja kulkeutuvat lihaksiin ja maksaan. Siellä ne käpertyvät ja kapseloituvat noin puolen millimetrin palloiksi. Toukat aiheuttavat allergisen reaktion, jonka oireina ovat kuume, hikoilu, lihassärkyjä ja nokkosrokkoa. Nämä ilmaantuvat parin viikon päästä tartunnasta. Joskus voi kehittyä vaarallinen sydänlihastulehduskin joitakin viikkoja myöhemmin. Kun toukat ovat kapseloituneet, ne eivät yleensä aiheuta enää oireita.

Diagnoosi tehdään toteamalla trikiinivasta-aineita veressä. Trikinelloosiin ei ole tehokasta hoitoa. Tauti ehkäistään parhaiten lihan tarkastuksilla ja lihan kypsennyksellä. Trikiini kuolee pakastettaessa (–15 °C) vähintään 20 päivän ajaksi tai kuumentamalla liha 77 °C:een.

Filariaasit (Wuchereria, Mansonella, Brugia, Loa loa, Onchocerca)

Ihmisten filariatartunnat saadaan hyönteisten puremista (ks. taulukko «Ulkomailta saatavia matotauteja, joita todetaan vuosittain tai lähes vuosittain Suomessa»1). Pistospaikasta toukat kulkevat imusuonia pitkin lopullisiin kohteisiinsa, ihonalaiseen kudokseen tai imuteihin. Siellä ne kehittyvät aikuisiksi. Aikuiset voivat elää kymmeniä vuosia tuottaen koko ajan uusia toukkia. Tärkeimmät oireet johtuvat elimistön puolustusreaktiosta toukkia vastaan. Tulehdus tuhoaa imusuonia ja aiheuttaa kroonisesti suurentuneita imusolmukkeita. Pitkään kestänyt imusuonitulehdus aiheuttaa elefantiaasin ("elefantin jalat") paksuine poimuisine ihoineen.

Loa lo -infektiossa on myös ajoittain 1–2 viikkoa kestäviä voimakkaita paikallisia turvotuksia, jotka johtuvat reaktiosta toukille.

Onchocerca oleilee aikuiseksi kehityttyään ihonalaisessa kudoksessa. Se aiheuttaa suuria, jopa nyrkin kokoisia kivuttomia ja punoittamattomia kyhmyjä kroonisen tulehduksen seurauksena. Onchocercan toukat voivat kulkeutua myös silmiin, joissa tulehdusreaktio sameuttaa sarveiskalvoa ja etukammion nestettä. Afrikassa on lähes 300 000 Onchocercan sokeuttamaa ihmistä ("jokisokeus").

Filariaasin diagnoosi tehdään havaitsemalla mikroskoopilla toukkia verinäytteessä, Onchocercan kohdalla ihonäytteessä. Hoito on vaikeaa, koska toukkien kuolemasta voi syntyä voimakkaita allergisia reaktioita. Yleisin lääke on ivermektiini. Onchocercan kyhmyjä voidaan poistaa myös kirurgisesti.

Filariaasia ehkäistään suojautumalla hyönteisiltä samalla tavoin kuin suojauduttaessa malarialta (ks. «Malaria»6).

Skistosomiaasit

Skistosomiaasin eli bilhartsioosin aiheuttaa ihmiselle kolme eri halkiomatolajia (ks. taulukko «Ulkomailta saatavia matotauteja, joita todetaan vuosittain tai lähes vuosittain Suomessa»1). Tartunta saadaan vedestä, josta tietyissä kotilolajeissa kypsyneet toukat pääsevät tunkeutumaan ihmisen ihon läpi. Toukat aiheuttavat ihossa allergisen reaktion, kutiavan punapilkkuisen ihottuman. Tätä on vain ihoalueella, joka on ollut kosketuksessa järviveteen. Virtaavasta vedestä tartuntaa ei voi saada. Madot kehittyvät ihmisen laskimoissa aikuisiksi, munimiskykyisiksi madoiksi, 4–6 viikon aikana. Noin puolelle tartunnan saaneista tulee munimisen alkaessa yleisoireita; kuumetta, särkyjä, hengenahdistusta, nokkosrokkoa ja ripulia (ns. Katayaman kuume). Suomalaisilla Afrikassa matkailleilla on todettu ryhmäsairastuminenkin Katayaman kuumeeseen järviuinnin jälkeen.

Muniva naaras voi elää 30-vuotiaaksi ja munia päivittäin. Kaikki skistosomiaasin oireet johtuvat eri elimiin verenkierron kautta kulkeutuvista munista ja elimistön reaktiosta niihin. Oireita ja elinvaurioita alkaa syntyä vasta vuosien munimisen tuloksena. S. mansoni ja S. japonicum -aikuiset asettuvat suoliliepeen laskimoihin ja munivat niihin. Yleisin oire on krooninen ripuli, ja vakavin vaurio syntyy maksaan (maksakirroosi). Munia voi ajautua myös aivoihin, ja ne voivat aiheuttaa epilepsian. S. haematobium asettuu virtsarakon laskimoihin. Munat muurautuvat rakon seinään, ja niistä seuraava tulehdus aiheuttaa verivirtsaisuutta, virtsapakkoa, virtsan kirvelyä ja lopulta virtsarakon seinämän laajan kalkkeutumisen ja munuaisvaurion.

Diagnoosi tehdään toteamalla madon munia ulosteessa (S. japonicumin virtsassa). Herkillä kuvantamistutkimuksilla voidaan usein myös todeta munien aiheuttama pesäke. Myös vasta-ainetesti osoittaa infektion, mutta se ei erota vanhaa parantunutta infektiota käynnissä olevasta. Hoidoksi annetaan pratsikvanteli-tabletteja kahtena kuurina.

Taudin ehkäisemiseksi tulee välttää kahlaamista ja uimista makeassa luonnonvedessä. Jos kuitenkin ui, ihon hankaaminen pyyhkeellä vedestä noustua ehkäisee todennäköisesti tartuntaa.

Taulukko 1. Ulkomailta saatavia matotauteja, joita todetaan vuosittain tai lähes vuosittain Suomessa
Madon nimiMadon tyyppiTartuntatapaEsiintymisalueTodettuja tapauksia Suomessa vuosittainMadon kantajia maailmassa
Koukkumato (Achylostoma duodenale ja Necator americanus)SukkulamatoToukka maaperästä ihon läpiKoko lämmin vyöhyke1750 miljoonaa
Strongyloides stercoralisSukkulamatoToukka maaperästä ihon läpiKoko lämmin vyöhyke25Useita miljoonia
Trikiini (Trichinella spiralis)SukkulamatoToukka raasta lihasta nielemälläKaikkialla maapallolla (läntisessä Euroopassa 100 tartuntaa vuodessa)1Ei tietoa
Wuchereria bancrofti, Brugia malayi, Sukkulamato; filaria eli rihmamatoHyttysen pistoLaajalti koko tropiikissa1120 miljoonaa
Loa loa, Mansonia ja MansonellaSukkulamato; filaria eli rihmamatoKärpäsen (paarman) puremaLänsi- ja Keski-Afrikka1Miljoonia
Onchocerca volvulusSukkulamato; filaria eli rihmamatoMäkärän puremaTrooppinen Afrikka, Keski- ja Etelä-Amerikka117 miljoonaa
Schistosoma mansoni ja Schistosoma haematobiumImumato; halkiomatoToukka vedestä ihon läpi (vaatii kotilon väli-isännäksi vedessä)Afrikka, Keski- ja Lähi-Itä
Etelä-Amerikka (S. mansoni),
5200 miljoonaa
Schistosoma japonicumImumato; halkiomatoToukka vedestä ihon läpi (vaatii kotilon väli-isännäksi vedessä)Etelä- ja Kaakkois-Aasia5Useita miljoonia