Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Aikuisen infektioherkkyys

Aikuisen infektioherkkyys

Lääkärikirja Duodecim
2.6.2017
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Immuniteetin tärkein tehtävä on suojata ihmistä ulkoisia vihollisia, mikrobeja, vastaan. Toisaalta sama järjestelmä laukaisee allergiset reaktiot esimerkiksi siitepölyjä ja ruoka-aineita vastaan. Infektioimmuniteetti on luontaisesti heikoimmillaan iän ääripäissä, vastasyntyneenä ja korkeassa iässä. Immuniteetti on monimutkainen orkesteria muistuttava järjestelmä, jossa jokaisen osan toimivuus on tärkeä. Osa siitä on niin sanotusti epäspesifistä, joka suojaa samalla tavalla, olipa tunkeutuja mikä tahansa. Osa taas on spesifistä, joka suuntautuu tiettyä tunnistettua mikrobia vastaan. Osa immuniteetista on synnynnäistä eli luontaista ja perimämme määräämää, osa hankitaan elämän varrella kohtaamalla erilaisia taudinaiheuttajia tai rokotteita. Viimeksi mainitulla immuniteetin osalla on muisti, eli se on varautunut valmiiksi saman mikrobin uuteen hyökkäykseen. Ihmisen immuniteetin toimintaa on tarkemmin kuvattu toisessa Lääkärikirjan artikkelissa «Elimistön vastustuskyky, immuniteetti»1.

Joihinkin sairauksiin ja lääketieteellisiin hoitoihin liittyy väistämättä elimistön infektiopuolustuksen heikkeneminen eli niin sanottu immuunipuutos. Jos tällainen on todettu, ihmisen immuniteettia seurataan säännöllisin tutkimuksin, vaikka poikkeavia infektioita ei olisi havaittu. Esimerkiksi HIV-infektion saaneilta seurataan säännöllisesti auttaja-T-solujen määrää (ks. «HIV (ihmisen immuunikatovirus)»2 ja «HIV-infektio ja AIDS (immuunikato)»3), samoin seurataan solunsalpaajahoitoja saavien henkilöiden veren granulosyyttisolujen määrää. Näin infektiouhat voidaan ennakoida ja joissakin tilanteissa aloittaa ehkäisevä antibiootti- tai viruslääkehoito.

Voiko terve parantaa vastustuskykyään?

Infektiot olivat vielä 1900-luvun alkupuolella ylivoimaisesti tärkeimpiä ihmisten kuolinsyitä. Maailmanlaajuisesti ne ovat sitä edelleen pikkulapsilla. Tehokkaita hoitoja (antibiootteja) infektioihin on ollut vasta 1940-luvulta lähtien. Niinpä siihen asti luotettiin elimistön vastustuskyvyn vahvistamiseen kivennäisvesi-, ravinto- ja kylvetyshoidoilla, joita annettiin parantoloissa ja kylpylöissä. Elimistön altistaminen vaihteleville lämpötiloille ja ihon hierominen karheilla liinoilla, niin sanottu karaiseminen, oli yksi tavoista. Tämä perinne elää edelleen vahvana esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Venäjällä.

Näiden luontaishoitokeinojen vaikutusta ihmisen infektioherkkyyteen on myös tieteellisesti tutkittu viime vuosikymmeninä. Kuumien ja kylmien kylpyjen vaihtelua, avantouintia ja saunaa ei ole pystytty osoittamaan tehokkaiksi, vaikka monien karaisua harrastavien kokemukset ovatkin myönteisiä. Ravinnon koostumuksen vaikutusta infektioherkkyyteen on selvitetty, ja eniten on tutkittu vitamiineista C- ja D-vitamiineja ja hivenaineista sinkkiä. Tavallista monipuolista ravintoa syövä terve henkilö ei näistä hyödy, sillä näiden aineiden ylimäärä ei tuo lisähyötyä. Terveillä aikuisilla kovassa jatkuvassa rasituksessa (esimerkiksi huippu-urheilijoilla) ja joissakin kroonisissa sairaustiloissa on nähty näistä vitamiineista hyötyä, mutta tällöin puhutaankin elimistön vaatimusten ja vitamiinien saannin välisestä epäsuhdasta, jota ei ole tavallisessa elämässä.

Mikä on hyväksyttävä määrä infektioita?

Perusterveellä aikuisella on keskimäärin 2–4 hengitysteiden virusinfektiota (flunssaa) vuosittain (ks. «Nuhakuume, flunssa»4). Pikkulasten, ja erityisesti päivähoidossa olevien lasten vanhemmilla niitä on runsaammin, koska lapset tuovat viruksia kotiin. Myös tupakoijilla ja astmapotilailla on muita enemmän flunssia, tai ainakin ne kestävät tavallista pitempään. Monet vakavat tai toistuvat infektiot, jotka voivat kovastikin huolestuttaa ja häiritä arkea, ovat kuitenkin tavallisia vastustuskyvyltään terveillä henkilöillä (ks. taulukko «Infektiotilanteita, joissa yleisen vastustuskyvyn selvittäminen on tarpeellista tai tarpeetonta.»1). Esimerkiksi sellaisten yksittäisten vakavien bakteeritulehdusten kuin keuhkokuumeen (ks. «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»5), verenmyrkytyksen (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»6), sydänläppätulehduksen (ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»7) ja aivokalvotulehduksen ( ks. «Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla»8) taustalta löytyy hyvin harvoin yleistä vastustuskyvyn heikkoutta.

Infektioita esiintyy eri määrä eri ikäkausina ja elämänvaiheissa. Runsaimmin infektioita on varhaisessa lapsuusiässä (ks. «Infektiokierre lapsella»9) ja uudestaan vanhemmalla iällä, erityisesti yli 65 vuoden iässä. Pikkulapsilla infektioherkkyys johtuu muun muassa kehittymättömästä hankitusta (opitusta) immuniteetista (ks. «Elimistön vastustuskyky, immuniteetti»1). Iäkkäillä on muita runsaammin esimerkiksi keuhkokuumeita, tuberkuloosia (ks. «Tuberkuloosi»10) ja vyöruusujaksoja (ks. «Vyöruusu»11), joihin osasyynä on immuniteetin luontainen heikkenemien iän myötä. Joitakin infektioita on tavallista enemmän raskauden aikana. Kovan fyysisen tai psyykkisen stressin aikana on lisääntynyt hengitystieinfektioiden riski. Vastustuskyky heikkenee aina myös vakavien sairauksien yhteydessä. Yleinen infektioiden lisääntyminen liittyy esimerkiksi syöpäsairauksiin, immuunisairauksiin, kroonisiin maksa- ja munuaissairauksiin sekä diabetekseen. Mistä syystä tahansa suuriin leikkauksiin tai tehohoitoon joutuvilla on aina voimakas yleinen immuunipuute.

Hengitystieinfektioiden kierteestä voidaan puhua, kun useat tartunnat seuraavat toistaan hyvin lyhyiden terveiden jaksojen jälkeen. Kierteen ylläpitäjiä voivat olla silloin tarpeettomat, tiheästi annettavat antibioottikuurit. Niitä saatetaan määrätä kerta kerran perään, kun oire ei häviä, vaikka kyseessä olisi virustulehdus. Näissä tilanteissa antibiootit vain heikentävät elimistön omaa suojaavaa bakteeristoa, hidastavat siten paranemista ja altistavat uusille infektioille (ks. «Antibiootit»12). Tarpeetonta ja haitallista antibioottien käyttöä esiintyy eniten pitkittyneiden flunssien ja oireettoman bakteerivirtsaisuuden yhteydessä.

Milloin infektioherkkyyden selvittäminen on tarpeen?

Taulukossa «Infektiotilanteita, joissa yleisen vastustuskyvyn selvittäminen on tarpeellista tai tarpeetonta.»1 on esitetty suuntaviivoja tilanteista, joissa lääkärin arvio on aiheellinen yleisen vastustuskyvyn selvittämiseksi. Tarkat tiedot henkilön yleisestä terveydentilasta, elämäntavasta ja infektioiden yleisyydestä ja laadusta auttavat lääkäriä tekemään päätöksen, tarvitaanko tutkimuksia. Jo haastattelun perustella voi tulla esiin infektiot hyvin selittävä syy, ilman että täytyy epäillä yleisen vastustuskyvyn puutteita.

Jos immuniteettia päädytään selvittämään laboratoriotutkimuksin, tavallisimpia yleisen vastustuskyvyn tutkimuksia ovat ns. verenkuva soluerittelyineen (ks. «Leukosyytit (fB-Leuk)»13), veren immunoglobuliinien (IgG, IgM, IgE ja IgA) pitoisuuksien mittaaminen sekä HIV:n vasta-ainetesti. Nämä voidaan tehdä yleislääkärin vastaanotolla. Jos ne eivät selvitä infektioiden syytä, voivat erikoislääkärin tutkimukset olla aiheellisia. Erityisesti näin on, jos ongelmana ovat toistuvat vakavat bakteeri-infektiot. Laboratoriokokein voidaan selvittää immuniteetin muiden osa-alueiden, kuten soluvälitteisen immuniteetin toimintaa ja hyödyllistä tulehdusta synnyttävien aineiden määrää ja toimintaa (ks. «Elimistön vastustuskyky, immuniteetti»1).

Hoitomahdollisuudet

Jos infektioherkkyyden syy on jokin sille altistava sairaus tai sellaiseen käytetty hoito, pyritään sairaus (esimerkiksi diabetes) saamaan tasapainoon tai valitaan mahdollisuuksien mukaan vastustuskykyä heikentävästä lääkkeestä (esimerkiksi kortisonista) pienempi annos tai vaihdetaan se immuniteettia vähemmän heikentävään valmisteeseen. HIV-infektiossa hoito kolmella HIV-lääkkeellä palauttaa suurimmalle osalle vastustuskyvyn takaisin normaaliksi muutamien kuukausien kuluessa (ks. «HIV-infektio ja AIDS (immuunikato)»3). Joihinkin ongelmiin saa avun ehkäisevästä antibiootti- tai viruslääkehoidosta. Näitä voidaan käyttää herpeksen, vyöruusun, virtsatieinfektion, emättimen hiivatulehduksen, ruusun, kroonisten keuhkoputkitulehdusten pahenemisen, poskiontelotulehduksen, pahan aknen ja monien HIV-infektioon liittyvien infektioiden ehkäisyyn. Niin sanottuja probiootteja (esimerkiksi laktobasilli- tai Saccharomyces-hiivavalmistetta) voidaan käyttää ehkäisemään antibioottien aiheuttamaa ripulia. Antibioottien pitkäaikaisesta käytöstä on kuitenkin suuria haittoja. Siksi infektioiden ehkäisylääkkeiden valinta on tarkkaa ja perustuu tutkimuksilla osoitettuun hyötyyn kyseisessä tilanteessa. Jos selvä immuniteetin puute on todettu, voidaan joitakin infektioita, esimerkiksi pneumokokki-infektioita, ehkäistä rokotuksin (ks. «Erityisryhmien rokottaminen»14).

Taulukko 1. Infektiotilanteita, joissa yleisen vastustuskyvyn selvittäminen on tarpeellista tai tarpeetonta.
Ei vaadi yleensä selvittämistäHuomioitavaa
Pitkittyneet hengitystieinfektion oireet ja vähemmän kuin viidesti vuodessa toistuvat ylähengitysteiden tulehduksetAtopiataipumus sekä nenän polyyppien ja kroonisen poskiontelotulehduksen mahdollisuus on syytä selvittää.
Poskiontelotulehdukset flunssien yhteydessäKroonistuva poskiontelotulehdus voi olla merkki immunoglobuliinien puutoksesta ja vaatia selvittelyitä, jos muuta selvää syytä ei todeta.
Tiheät limaiset pahenemisvaiheet niillä, joilla on krooninen keuhkoputkitulehdus.Joissain tapauksissa voidaan harkita ehkäisyä kuukausien mittaisella antibioottikuurilla.
Toistuvat streptokokin aiheuttamat nielurisatulehduksetNielurisojen poisto voi olla aiheellinen.
Toistuvat ihon ruusuinfektiotVerenkierto-olosuhteet kohdassa, missä ruusu aina uusii, on syytä selvittää.
Toistuvat ihoinfektiot ja voimakaskin akne (finnitauti)Jos ihoinfektio ilmenee toistuvina syvinä paiseina, selvitykset voivat olla tarpeen.
Toistuvat naisen virtsarakkotulehduksetMonta kertaa vuodessa toistuvissa estolääkitys voi olla aiheellinen.
Yksittäinen vakava bakteeri-infektio; keuhkokuume, verenmyrkytys tai aivokalvotulehdusEdellyttäen että tauti paranee tavalliseen tapaan antibioottihoidolla.
Sydänläpän (sydämen sisäkalvon) tulehdusSyytä etsitään sydänläpän rakenteesta.
Korkeintaan kuusi kertaa vuodessa toistuva yskänrokko (herpes)Edellytys on, että se paranee aina tavalliseen tapaan itsestään tai viruslääkkeellä.
Vyöruusu, vaikka se tulisi nuorella iällä.Edellytys on, että se paranee itsestään tai viruslääkkeellä tavalliseen tapaan.
Toistuvat hammas- tai ientulehduksetAsia on selvitettävä hammaslääkärin tutkimuksissa.
Toistuvat aftat (limakalvohaavaumat) suussaVaiva on melko yleinen ja sen syy on tuntematon.
Selvittäminen on yleensä tarpeen
Kolme sairaalahoitoon johtanutta bakteerikeuhkokuumetta elinaikanaEtenkin, jos eivät tule aina samaan paikkaan keuhkoissa.
Kaksi vakavaa muuta bakteeri-infektiota elinaikana; verenmyrkytys, aivokalvotulehdus, luumätä
Bakteeri-infektio, joka ei parane oikein valitulla antibioottihoidolla tavalliseen tapaan.
Epätavallinen infektion aiheuttaja; sellainen joka ei yleensä aiheuta tautia terveelle.Esimerkiksi Pseudomonas-verenmyrkytys, Pneumocystis-keuhkokuume, sisäelinten sieni-infektio
Tiheästi toistuva, viikoiksi pitkittynyt, laajalle levinnyt tai hyvin tiheään (yli 6 kertaa vuodessa) toistuva yskänrokko, sukupuoliherpes tai vyöruusu
Pitkittynyt ripuli, jonka syy ei selviä etsimällä infektioiden aiheuttajia tai suolen tähystystutkimuksella.Voi olla oire immunoglobuliinien puutoksesta.
Tiheästi toistuvat tai krooniset hankalat suun, ruokatorven tai emättimen hiivainfektiotErityisesti, jos ne eivät selvästi liity antibioottikuureihin.