Etusivu » Ruokien lisäaineet (E-koodit)

Ruokien lisäaineet (E-koodit)

Lääkärikirja Duodecim
26.10.2015
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeisiin parantamaan niiden ominaisuuksia. Niiden avulla estetään bakteereiden tai homeiden kasvua, parannetaan makua ja muutetaan ruokien rakennetta tai väriä miellyttävämmäksi. Lisäaineiden turvallisuutta tutkitaan ja niiden käyttöä säädellään tiukasti.

Lisäaineet ja ei-toivotut vierasaineet sekoitetaan helposti keskenään. Vierasaineet ovat esimerkiksi ympäristömyrkkyjen jäänteitä, raskasmetalleja tai eläinlääkkeiden jäämiä, joita voi joutua vahingossa elintarvikkeisiin.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA selvittää kaikkien lisäaineiden turvallisuuden ja hyväksyy niiden käytön. Hyväksytyt lisäaineet varustetaan E-tunnuksella jossa aineen laatu ilmoitetaan numerokoodilla.

Miten lisäaineiden turvallisuus tutkitaan

Lisäaineiden turvallisuus tutkitaan koe-eläimillä. Vähimmäisvaatimus on, että rotilla tehdään 90 päivää kestävä syöttökoe. Haittavaikutuksia arvioidaan eläinten käyttäytymisen, verikokeiden ja sisäelinten kunnon perusteella.

Jos esimerkiksi haittoja ilmenee lisäaineen annoksella 1 000 milligrammaa eläimen painokiloa kohti, annosta lasketaan kunnes mitään haittoja ei todeta. Oletetaan että haitaton annos on 750 milligrammaa kiloa kohden. Sen perusteella määritetään ihmisen turvallinen päiväsaanti (ADI, Acceptable Daily Intake) jakamalla annos varmuuden vuoksi sadalla. Siten edellä mainitun aineen ADI ihmisellä on 7,5 milligrammaa kiloa kohden. ADI-arvojen perusteella laaditaan ohjeet kunkin lisäaineen enimmäispitoisuuksille ruuissa.

Satakertainen turvallisuusmarginaali on erittäin tiukka. Jos sitä sovellettaisiin esimerkiksi alkoholiin, olutta saisi nauttia enintään ruokalusikallisen ja viiniä teelusikallisen päivässä.

Tietoa lisäaineista

Huomattava osa lisäaineista on peräisin luonnontuotteista. Esimerkkejä näistä ovat omenan pektiini (E440), askorbiinihappo eli C-vitamiini (E300) ja omenahappo (E296), tomaatin väri lykopeeni (E160d), porkkanan väri beetakaroteeni (E160a) sekä puolukan betsoehappo (E210), hyytelöimisaine (E440) ja väriaine antosyaani (E163).

Osa lisäaineista on puhtaasti synteettisiä, jotka eivät sellaisenaan esiinny luonnossa.

Lisäaineen turvallisuus ei riipu siitä, onko se luonnonmukainen tai synteettinen. Monia luonnosta saatuja aineita saa käyttää vähemmän kuin synteettisiä. Esimerkiksi stevia-kasvista uutetun uutta makeutusainetta stevioliglykosidia (E960) saa lisätä virvoitusjuomiin vain kuudesosan keinotekoisesti valmistetun aspartaamin määrästä. Tomaatista saadun lykopeenin ADI-arvo 0,5 milligrammaa on 80 kertaa pienempi kuin aspartaamin 40 milligrammaa.

Tietoa lisäaineista löytyy Elintarviketurvallisuusviraston Eviran verkkosivuilta, ks. Lisäaineet.

Lisäaineista makeutusaineet ja natriumglutamaatti ovat viime vuosina olleet vilkkaan keskustelun kohteina. Sen vuoksi niistä on yksityiskohtaisempaa tietoa alla olevissa kappaleissa.

Makeutusaineet

Makeutusaineet ovat vuosikausia olleet esillä mediassa. Internetistä löytyy runsaasti sivustoja, joissa väitetään erityisesti aspartaamin (E951) käyttöön liittyvän haittoja, esimerkiksi syöpää.

Aspartaami koostuu kahdesta aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista, jotka ovat kaikissa ihmisproteiineissa normaalisti esiintyviä aminohappoja. Aspartaamissa nämä aminohapot on keinotekoisesti liitetty yhteen.

Joulukuussa 2013 EFSA julkaisi viimeisimmän aspartaamin täydellisen riski-arvion, joka perustui laajaan tutkimustietoon. Sen mukaan aspartaami ja sen hajoamistuotteet elimistössä ovat turvallisia, myös lapsilla ja raskaana olevilla (ks. EFSA:n tiedote)

Aspartaamin ADI-arvo on 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä. Virvoitusjuomissa aspartaamia saa olla enintään 600 milligrammaa litrassa. 70-kiloinen henkilö voi nauttia tällaista juomaa yli neljä litraa päivässä ennen kuin ADI-arvo ylittyy.

Muita yleisesti käytettyjä kalorittomia makeutusaineita ovat asesulfaami K (E950), syklamaatti (E952), sakariini (E954), sukraloosi (E955), ja viimeinen tulokas stevioliglykosidi (E960). Kaikkien turvallisuus on asianmukaisesti tutkittu ja sen mukaan kullekin on asetettu oma turvallinen saantiraja, ADI-arvo.

Liiallisen sokerin saannin tiedetään olevan haitallista terveydelle. Jos nauttii puolen litran pullollisen sokerilla makeutettua virvoitusjuomaa päivässä, siitä saatu 50 grammaa sokeria lisää verisuonitautien, diabeteksen ja muiden aineenvaihduntahäiriöiden vaaraa. Sen sijaan samalla määrällä aspartaamilla tai muita kalorittomia makeutusaineita sisältävillä virvoitusjuomilla ei tiedetä olevan mitään haitallisia vaikutuksia.

Natriumglutamaatti

Viime aikoina aromivahventeena käytetystä natriumglutamaatista (E621) on puhuttu paljon. Kuluttajien toiveita kuunnellen elintarviketeollisuus on vähentänyt natriumglutamaatin määrää tai poistanut sen kokonaan esimerkiksi lihaleikkeleissä ja makkaroissa.

Natriumglutamaatti on glutamiini-nimisen aminohapon natriumia sisältävä suola. Glutamaattia esiintyy luonnostaan useissa elintarvikkeissa, kuten lihassa, kalassa, maidossa ja monissa kasviksissa. Ruuansulatuksessa natriumglutamaatti käyttäytyy kuten muutkin proteiinien mukana saadut aminohapot.

Syntynyt keskustelu on erikoinen, sillä natriumglutamaatille ole voitu määrittää ADI-arvoa, koska se ei suurissakaan annoksissa ole aiheuttanut koe-eläimissä mitään oireita.

Natriumglutamaatin vaikutusta on tutkittu myös ihmisillä. Jopa erittäin suuret 10 gramman annokset eivät ole saaneet aikaan mitään vaikutuksia. Elintarvikkeissa lisäaineena natriumglutamaattia on yleensä 0,5 g kiloa kohden.

Natriumglutamaatin käyttö vähentää ruokasuolan käyttöä elintarvikkeissa noin kolmanneksella. Siksi sen poisjättäminen lisää haitallisen suolan saantia.

Käytettyjä lähteitä

Elintarviketurvallisuusviraston kotisivut www.evira.fi

Heinonen M. Ruoan lisäaineet ja terveys. Duodecim 2014; 130: 683–688 Lue artikkeli.