Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Vaihdevuosien pitkäaikaisen hormonihoidon terveysvaikutukset

Vaihdevuosien pitkäaikaisen hormonihoidon terveysvaikutukset

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Vaihdevuosien hormonihoidolla on välittömien hyötyjen ja haittojen (ks. «Vaihdevuosien hormonihoidon hyödyt ja haitat»1) lisäksi merkitystä naisen terveydelle, erityisesti jos hormonihoitoa käytetään pitkään. Tutkimuksia hormonihoidon terveysvaikutuksista on julkaistu viimeisen 10–15 vuoden aikana runsaasti. Varsinkin alkuvaiheessa uutisointi kohdistui hormonihoitojen haittoihin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen vaihdevuosien hormonihoidon käyttö onkin vähentynyt Suomessa noin 20–30 %, mutta nyt käyttö on vakiintunut..

Lääkekorvausten perusteella vaihdevuosien hormonihoitoa käytti vuonna 2012 yli 300 000 suomalaista naista (www.kela.fi). Tilastojen perusteella on kuitenkin vaikea tietää käyttäjien todellista määrää muun muassa siksi, ettei Kelan tilasto erottele estrogeenin paikallista ja systeemikäyttöä (tablettina, geelinä tai laastarina). Joka tapauksessa vuosittain yli 200 000 naista käyttää vaihdevuosien hormonihoitoa, joten on tärkeä tietää hormonihoidon pitkäaikaisvaikutukset. Paikallisella, emättimen kautta käytetyllä estrogeenillä ei ole naisen muuhun terveyteen vaikutuksia – ei hyödyllisiä eikä haitallisia. Hormonihoidossa käytettävät hormonit sekä niiden määrät ja annostelutavat vaikuttavat sairastumisriskeihin.

Vaihdevuosien hormonihoidon riskit

Rintasyöpä

Hormonihoito lisää rintasyöpäriskiä (ks. «Rintasyöpä: toteaminen ja ennuste»2), pelkkä estrogeenihoito vähemmän kuin estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoito. Tilastollisesti tämä riskin lisääntyminen nähdään väestötutkimuksissa vasta yli kolme vuotta kestäneen hormonihoidon jälkeen. Toisaalta riskin on havaittu pienenevän ennalleen neljän vuoden kuluttua hormonikorvaushoidon lopettamisesta. Vaihdevuosien hormonihoito tuskin aiheuttaa uutta syöpää, vaan pikemminkin se nopeuttanee muusta syystä alkaneen syövän kasvua.

Monet rintasyövän riskitekijät, kuten varhainen kuukautisten alkaminen, myöhäinen menopaussi, synnyttämättömyys, ensimmäinen synnytys yli 30 vuoden iässä sekä menopaussin jälkeinen painonnousu ovat rintasyövän riskiä lisääviä tekijöitä. Näidenkin vaikutus välittyy estrogeenivaikutuksen kautta. Kun yksittäisen naisen rintasyöpäriskiä pyritään arvioimaan, pitäisi huomioida kaikkien tekijöiden vaikutus.

Kohtusyöpä

Pitkäaikainen estrogeenihoito lisää kohdunrungon syöpää (ks. «Kohdunrungon syöpä»3), jos keltarauhashormonin annos ei ole riittävä. Riski on suoraan verrannollinen annetun estrogeenin määrään. Syöpäriski kasvaa kymmenen vuoden estrogeenihoidon jälkeen lähes kymmenkertaiseksi, jos käytössä on pelkkä estrogeeni.

Riski putoaa kuitenkin tavanomaiselle tasolle, jos estrogeenihoitoon lisätään keltarauhashormoni. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan jatkuvaa pieniannoksista estrogeeni-keltarauhashormoni-yhdistelmähoitoa käyttävien naisten kohdun limakalvon syöpävaara jopa pieneni; se oli noin puolet hoitoa käyttämättömien naisten riskistä.

Muut syövät

Pitkäaikaiseen estrogeenihoitoon (yli 10 v) on liitetty vähän lisääntynyt munasarjasyövän riski. Riski on lisääntynyt sekä estrogeenihoidossa että estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoidossa, eikä hormonin annostelureitillä näytä olevan vaikutusta.

Vaihdevuosien hormonihoito ei vaikuta kohdunkaulan syövän riskiin.

Tutkimuksissa on todettu, että vaihdevuosien hormonihoidon käyttäjillä on noin 20 % muita pienempi riski saada paksu- tai peräsuolisyöpä. Mekanismia ei kuitenkaan tunneta. Tämä riskin aleneminen liittyy yhdistelmähoitoon mutta ei pelkkään estrogeenihoitoon.

Laskimotukokset

Hormonihoito suurentaa laskimotukos- ja keuhkoveritulppariskin (ks. «Laskimotukos (laskimoveritulppa)»4 ja «Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia)»5) 2–4-kertaiseksi. Riski liittyy tablettimuotoiseen estrogeenihoitoon, varsinkin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana hoidon aloituksesta. Pelkkä estrogeeni lisää tukosvaaraa yhtä paljon kuin estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmä. Sukutausta, aikaisemmat laskimotukokset tai tiedossa oleva tukostaipumus on aina otettava huomioon hormonihoitoa suunniteltaessa. Ikä ja ylipaino ovat laskimotukoksen tärkeimpiä riskitekijöitä. Ihon kautta annettavaan estrogeenihoitoon (geeli, suihke tai laastari) ei liity lisääntynyttä laskimotukosriskiä. Erityisesti riskipotilaiden tulisi suosia tätä annostelumuotoa.

Hormonihoitoon on liitetty myös suurentunut verisuonitukoksen seurauksena kehittyvän aivoinfarktin vaara. Lisääntynyttä aivoinfarktin riskiä ei kuitenkaan ole todettu alle 60-vuotiailla naisilla. Hormonihoidon aivoinfarktiriski näyttää olevan riippuvainen erityisesti estrogeenin annoksesta. Koska aivoinfarktiriskin kliininen merkitys lisääntyy iän myötä, erityisesti yli 60-vuotiaiden hormonihoitoa käyttävien naisten tulisi käyttää pieniannoksista hoitoa.

Vaihdevuosien hormonihoidon terveyshyödyt

Virtsateiden sairaudet

Emättimen paikallishoito estrogeenillä vähentää emättimen ja virtsarakon oireita, muun muassa limakalvojen kuivuutta, virtsatietulehduksia ja virtsankarkailua. Systeemisen hoidon eli suun kautta käytetyn estrogeenihoidon vaikutuksesta virtsankarkailuun on ristiriitaista tutkimustietoa.

Osteoporoosi

Sekä estrogeeni- että estrogeeni-progestiinihoito ehkäisevät menopaussiin liittyvää luun haurastumista ja pienentävät murtumariskiä (ks. «Osteoporoosi (luukato)»6). Estrogeeni estää murtumia tehokkaammin kuin voisi päätellä luuntiheysarvojen perusteella. Tämä liittynee siihen, että estrogeeni vaikuttaa muillakin mekanismeilla: se lisää lihasvoimaa ja ehkäisee kaatumisia, eli vaikuttaa murtumien eri riskitekijöihin.

Estrogeenin vaikutus luustoon riippuu hormoniannoksesta, mutta jo hyvin pienet annokset lisäävät varsinkin iäkkäämpien naisten luuntiheyttä. Hormonihoidon lopettamisen jälkeen luuntiheys alkaa taas pienentyä varsinkin ensimmäisen viiden vuoden aikana, ja erityisesti yli 65-vuotiaiden luusto voi heiketä tavanomaista nopeammin. Toisaalta on osoitettu, että vain 2–3 vuotta hormonihoitoa vaihdevuosi-iässä käyttäneiden lannerangan luuntiheys oli keskimäärin 5 % suurempi lumehoitoon verrattuna vielä 15 vuotta hoidon päättymisestä.

Sydän- ja verisuonisairaudet

Hormonihoidon vaikutus sepelvaltimotaudin ja muiden valtimosairauksien riskiin (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»7) riippuu siitä, minkä ikäisenä hoitoa käytetään ja missä vaiheessa menopaussiin nähden hoito aloitetaan. Jos se aloitetaan terveelle naiselle alle kymmenen vuotta menopaussin jälkeen, hoito näyttää suojaavan sepelvaltimotaudilta ja sydäntapahtumilta. Hormonihoitoa ei toki suositella ensisijaisesti sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn. Uudet tutkimukset liittävät vaihdevuosien hormonikorvaushoidon edulliset verisuonivaikutukset erityisesti naisiin, joilla esiintyy hikoiluoireita. Voimakkaista kuumista aalloista kärsivät naiset voivat siis hyötyä hormonihoidosta kohentuneen elämänlaadun lisäksi myös siten, että sydän- ja verisuonisairaudet vähenevät. Myös estrogeenin antotavalla vaikuttaa olevan merkitystä etenkin vähäoireisille naisille. Hoito ihon kautta tuntuisi olevan heille sopivampi.

Dementia

Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutus dementiaan on kaksijakoinen. Pian vaihdevuosien jälkeen aloitettu hoito mahdollisesti suojelee dementialta, myöhään aloitettu hoito taas voi lisätä sairastumisriskiä. Estrogeenillä on positiivisia vaikutuksia aivojen välittäjäainemääriin ja verenkiertoon.

Diabetes

Verisuonisairauksien kannalta on merkityksellistä usean tutkimuksen tieto: riski tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen pienenee hormonikorvaushoitoa käyttävillä, tauti ilmenee ehkä myöhemmin, eli hoito siirtää taudin ilmaantumista. Tämä on merkityksellistä, koska tyypin 2 diabetes on yksi nopeimmin yleistyvistä sairauksista maailmassa. Hormonihoidon edullinen vaikutus diabeteksen puhkeamiseen on todettu myös suomalaisille naisille tehdyssä tutkimuksessa.

Lisää tietoa vaihdevuosista

Lääkärikirja Duodecimin artikkeli

Käytetyt lähteet:

Mikkola T. Vaihdevuodet. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 114–122.

Mikkola T, Haapalahti P. Ikääntyvän naisen verisuonten terveys. Duodecim 2015;131(16):1493-8 «/xmedia/duo/duo12379.pdf»1

Remes A, Tanila H, Hallikainen M. Meneekö muisti menopaussin myötä - voiko ikääntyvä nainen suojautua muistisairaudelta? Duodecim 2015;131(16):1499-505 «/xmedia/duo/duo12402.pdf»2

Tiitinen A. Vaihdevuosioireet ja hormonihoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.6.2016.