Etusivu » Ihanteellinen pystyasento

Ihanteellinen pystyasento

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Ihanteellisessa pystyasennossa pää, rintakehä ja lantio ovat asettuneet toinen toistensa päälle sekä niitä yhdistävät nivelet ovat linjassa keskenään. Lonkka-, polvi- ja nilkkanivelet ovat liikuttaessa tasapainossa selkärangan mutkien kanssa. Keho on tasapainossa painovoiman suhteen (taulukko « Hyvän pystyasennon periaatteet.»1). Erityisesti vahvat ja joustavat syvät vatsalihakset sekä lonkkaniveleen vaikuttavat ja säären lihakset tukevat selkärangan mutkia.

Ihanteellisessa pystyasennossa lihastyötä tarvitaan vähän, joten se ei vaadi suurta ponnistelua. Pystyasentoa ylläpitävät lihakset aktivoituvat ja antavat jämäkän tuen selkärangalle ja alaraajojen nivelille. Nivelet kuormittuvat keskiasennoissaan.

Liikkeisiin lähtö tapahtuu hyvästä alkuasennosta, ja liikkuminen on taloudellista. Ihanteellisessa pystyasennossa myös hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä suoliston toiminta sujuvat tehokkaasti. Rakenteiden ollessa virheettömiä ja lihasten voiman sekä venyvyyden ollessa tasapainossa lopputuloksena on kuvan «Ihanteellinen pystyasento»1 osoittama ihanteellinen, tasapainoinen pystyasento (ks. «Liikeketju»1 ja «Alaraajojen linjaus»2).

Millainen on ihanteellinen pystyasento?

Edestä katsottuna ihanteellisessa pystyasennossa pää on suorassa ja katse eteenpäin. Hartiat ja lantion puolikkaat ovat samalla tasolla, polvilumpiot ovat samalla korkeudella ja osoittavat suoraan eteenpäin ja myös jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin. Alaraajojen hyvä linjaus tarkoittaa suoraa, joka kulkee lonkkanivelestä polvilumpion keskelle ja jatkuu alas nilkan keskelle ja kakkosvarpaaseen.

Takaa katsottuna keho jakautuu kahteen suhteellisen symmetriseen, samankaltaiseen puoliskoon. Pää, hartiat, lantion puolikkaat ja polvitaipeet ovat samalla tasolla (kuva «Ihanteellinen pystyasento»1).

Sivulta katsottuna kehon eri osat asettuvat tasapainoisesti luotisuoraan nähden muodostaen hyvän kuormituslinjauksen. Selkärangassa on kolme kaarevaa mutkaa: kaularanka taipuu loivasti eteenpäin (lordoosi), rintaranka loivasti taaksepäin (kyfoosi) ja lanneranka loivasti eteenpäin (lordoosi). Mutkien ansiosta selkärangassa on jousto-ominaisuus, jota tarvitaan kaikkien liikkeiden aikana vaimentamaan iskuja ja kuormitusta (ks. «Jalkaterän tehtävät»3). Lonkka- ja polvinivelet ovat ojentuneina ja vatsa litteänä. Kehon kuormitus jakautuu tasaisesti kantapäille ja päkiöille.

Hyvän pystyasennon harjoittaminen voi alkaa jonossa seistessä, keittiötöitä tehdessä, puhelimeen puhuttaessa jne., kun muistaa seisoa niin että alaraajojen linjaus on kuvan «Ihanteellinen pystyasento»1 (oikealla) mukainen, eikä päästä polvia yliojennukseen (kuva «Yliojentunut polvi»2). Tämä riittää aluksi kipeän vaivaisenluun ja lattajalan hoitoon ("pohjalliset ovat päässä").

Taulukko 1. Hyvän pystyasennon periaatteet.
Hyvä pystyasento on yhteydessä siihen, kuinka tasapainossa kehon osat ovat suhteessa toinen toisiinsa.Jos ihminen ei ole tasapainossa, hän kaatuu tai menee kasaan.
Ihmiskeho on suunniteltu liikkuvaksi.On paljon helpompaa liikkua 30 min kuin seistä paikallaan 30 min.
Asento, liike ja tasapaino ovat yhteydessä luihin, lihaksiin, nivelsiteisiin ja hermoihin.Luut tukevat kehon rakennetta. Nivelsiteet pitävät luut yhdessä liikkuvien nivelten alueella. Lihakset supistuvat ja lyhenevät tietyn mallin mukaan saadakseen aikaan liikettä. Hermot kontrolloivat lihaksia aivojen välittämien viestien avulla.
Keho oppii, jos sitä opettaa.Kipu opettaa kehon liikkumaan normaalista poikkeavalla tavalla. Jos liikkuminen sattuu, keho muuttaa liikkumisen mallia välttääkseen kipua.
Keho mukautuu asennon ja liikkeen muutoksiin.Pitkän ajan kuluessa epätasapainoisen asennon ja liikkeiden aiheuttama kuormitus johtaa lihasten epätasapainoon ja nivelten kulumiin.
Seuraa epätasapainoisen liikkeen noidankehä: jatkuva lihasten ja nivelten liiallinen kuormitus aiheuttaa lihasjännitystä, nivelvaurioita ja vammautumisia.