Etusivu » Kengän lestin ja kärkiosan vaikutus jalkaterän toimintoihin

Kengän lestin ja kärkiosan vaikutus jalkaterän toimintoihin

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Lesti

Lesti on muotti, jonka päälle kenkä rakennetaan. Se määrää kengän mallin ja mitat. Suoralestinen kenkä tukee jalkaterän toimintoja ja ohjaa askelen oikeaan suuntaan kävellessä (kuva «Lestin arviointi»1). Tämän voi arvioida kengän pohjasta piirtämällä viivaimen avulla kantion keskeltä suoran, jonka tulee puolittaa myös päkiä aina varpaisiin asti. Jos suora kulkee tässä linjassa, lesti on suora.

Usein kengät ovat käyrälestisiä eli banaanin mallisia (kuva «Lestin arviointi»1). Niissä jalkaterän kuormitus siirtyy ulkoreunalle ja kengän päälliselle (ns. supinaatio-tyyppinen asento). Pikkuvarpaan jalkapöytäluu hankautuu ja painuu päälliseen. Kuormituksen jatkuessa jalkapöytäluun pää paksunee, pikkuvarvas kääntyy sisäänpäin ja voi syntyä kivulias pikkuvarpaan vaivaisenluu (ks. «Levinnyt päkiä»1).

Kärkiosa

Kävelyn ponnistusvaiheessa kengän kärkiosassa pitää olla tilaa, jotta askel voidaan viedä loppuun asti. Kengän kärjen malli, leveys, korkeus ja pituus yhdessä muodostavat varvastilan (kuva «Jalkaterän ja kenkien kärjen mallin vertaaminen»2). Varvastilan lisäksi kävelyyn vaikuttaa kärkikäynti.

Kärjen muoto ja kärkikorkeus

Terveen jalkaterän mallia mukaileva kärjen muoto antaa varpaille tilaa olla suorina vasten kengän sisäpohjaa ja ponnistaa askel eteenpäin (kuva «Lapsen ja aikuisen terve jalkaterä»3). Varvastila on riittävän korkea silloin, kun se vastaa varpaiden korkeutta. Silloin varpailla on tilaa liikkua sivuille ja ylös hankaamatta kengän päälliseen.

Kapea- ja matalakärkiset kengät johtavat varpaiden virheasentoihin (kuva «Kengän kärkimallin vaikutus vaivaisenluun ja vasaravarpaiden syntyyn»4) sekä iho- ja kynsimuutoksiin (ks. «Levinnyt päkiä»1, «Vaivaisenluun aiheuttajat ja kehitys»2 ja «Vasaravarpaat»3). Päkiän levyinen pohja sallii poikittaisen jalkakaaren toiminnot kävellessä.

Kärkikäynti

Kun kengän kärki nousee ylöspäin, kengässä on käynti. Nykyisin käyntiä ei suositella vaan kengän pohjan tulisi olla tasainen kärkeen asti (kuva «Kärkikäynti»5). Käynti kompensoi päkiän kohdalta paksun tai jäykän pohjan aiheuttamaa riittämätöntä taipumista. Mitä paksumpi ja jäykempi kengän pohja on, sitä suurempi käynti tarvitaan, jotta askel ei töksähdä. Kengän käynti helpottaa päkiäkeinua askelen edetessä ponnistukseen. Tämä on tarpeen juoksujalkineessa (kuva «Perinteinen urheilujalkine»6).

Käynnin haittana on, että varpaat suuntautuvat ylöspäin 1,6–2,5 cm tai enemmän ja päkiänivelet ovat ojentuneina, kun niiden pitäisi koukistua ja mahdollistaa varpaiden koukistuminen alustaan. Varpaiden osallistuminen kävelyn tasapainottamiseen estyy. Kun askellus tapahtuu lähes kokonaan päkiäniveliä kuormittaen se johtaa ajan oloon ihomuutoksiin ja päkiän levenemiseen (ks. «Levinnyt päkiä»1) sekä isovarpaan yliojentumiseen.

Kengän voimakas käynti pakottaa jalkaterän keinutuolimaiseen asentoon. Kävelystä tulee keinumista, jossa jalkaterän etuosa ja varpaat passivoituvat ja jalkaterän toiminnot heikkenevät (ks. «MBTTM- eli Masai-kengät»4). Jalkapohjan jännekalvo on venyneenä ja sen seurauksena kalvo rappeutuu (ks. «Jalkapohjan jännekalvon kiputila»5).