Etusivu » Kengän pohjan merkitys jalkaterveydelle

Kengän pohjan merkitys jalkaterveydelle

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Sisäpohja

Kengän sisäpohjan tulisi olla suora, sillä erilaiset tuet ja muotoilut estävät jalkaterän normaaleja toimintoja. Koska ihmisten jalkaterät ovat rakenteeltaan eri mallisia, on mahdotonta saada muotoiltujen sisäpohjien erilaiset tyynyt (varpaiden alue, päkiä, kantapää, sisäkaari) istumaan oikeilla paikoilla. Varpaiden alla olevat tukityynyt lisäävät varpaiden koukistumista (ks. «Vasaravarpaat»1). Kantapään pehmusteet ovat tarpeettomia iskunvaimentimia, koska terveessä kehossa on omat iskunvaimennusjärjestelmänsä (ks. «Jalkaterän tehtävät»2).

Jos sairauden tai jalkaterän toimintojen poikkeamien vuoksi on tarve käyttää yksilöllisiä tukipohjallisia, ne on helppo hankkia kenkiin, joissa on suora sisäpohja (ks. «Yksilölliset tukipohjalliset»3, «Diabeetikon jalkojenhoito»4 ja «Nivelreumaa sairastavan tukipohjalliset ja varvasortoosit»5). Ns. terveyskenkien anatomisesti muotoillut sisäpohjat samoin kuin lasten- ja urheilujalkineissa olevat sisäkaarentuet perustuvat vanhentuneisiin käsityksiin. Sisäkaaren laskeutumista ei estetä tukirakenteilla, vaan jalkaterän toimintoja aktivoivilla ja vahvistavilla harjoitteilla (ks. «Jalkavoimistelun merkitys ja periaatteet»6 ja «Jalkaterän perusharjoitteita»7).

Terveyssandaalien sisäpohjissa on usein erilaisia nystyröitä ja nappeja, jotka hierovat ja aktivoivat jalkapohjaa. Pitkiä aikoja käytettynä kovat ja korkeat nystyrät voivat aiheuttaa ihomuutoksia; ihon hankaumia, punoitusta ja lisätä kovettumia, jopa ihorikkoja ja diabeetikoille jalkahaavoja. Jalkapohjan hierontaan ja verenkierron parantamiseen kannattaa käyttää akurullaa (kuva «Akurulla ja tasapainolauta»1).

Kiertolöysyys

Perinteisen käsityksen mukaan kiertojäykkä kenkä on tukeva ja hyvä jaloille. Välipohjaan rakennettu lenkkijäyke tai kiilamainen pohjarakenne estävät kenkien keskiosan liiallisen taipumisen. Nykyisin kiertojäykkyyttä pidetään huonona ominaisuutena, sillä kiertojäykässä kengässä jalkaterän etu- ja takaosa eivät voi kiertyä samanaikaisesti vastakkaisiin suuntiin. Tämä spiraaliliike on terveen jalkaterän keskeinen ominaisuus, ja sen ansiosta kantaluu pysyy suorassa ja isovarpaan päkiänivel kuormittuu (kuva «Jalkaterän etu- ja takaosan spiraalimaiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia»2). Tasapainoinen jalkaterän kuormittaminen vaikuttaa alaraajojen oikeaan linjaukseen ja edistää lihasten tasapainoisia toimintoja. Kengän kiertolöysyyden voi arvioida kenkää kiertämällä (kuva «Kiertolöysyyden arviointi»3).

Jäykkä, korkeakaarinen jalkaterä, jossa on normaalia korkeampi lihasjännitys (tonus) voi rentoutua kiertolöysissä kengissä. Jos on taipumusta nivelten yliliikkuvuuteen tai on toiminnallinen lattajalka ja kantapää kääntyy voimakkaasti linttaan sisäänpäin, saattaa olla tarpeen käyttää kiertojäykkää kenkää tukemaan jalkaterän asentoa. Erilaisten jalkasairauksien yhteydessä kengän sopiva jäykkyys arvioidaan yksilöllisesti. Korkokengissä lenkkijäyke on välttämätön.

Ulkopohja

Paljain jaloin askellettaessa päkiä taipuu noin 50 astetta. Kengät jalassa päkiän taipuminen vähenee 30–80 %. Sen seurauksena jalkaterän joustavuus vähenee ja jalkaterä joutuu työskentelemään kovemmin ja käyttämään enemmän energiaa. Ohutpohjaisessa kengässä jalkaterä taipuu päkiän kohdalta ja mahdollistaa oikean askeltamisen. Pohjan taipuisuuden voi arvioida taivuttamalla kenkää päkiän kohdalta (kuva «Suora- ja ohutpohjainen kenkä»4).

Erityisesti porraskävely edellyttää kengän taipumista päkiälinjasta. Ikäihmisillä, joiden jalkaterät eivät ole enää joustavat eivätkä nivelet täysin liikkuvat, on vaikeuksia liikkua portaissa, kun paksut pohjat eivät taivu. Lisäksi paksu pohja heikentää asennon ja alustan aistimista (ks. «Paljasjalkakävelyn vaikutukset»8).

Iskunvaimennukseen ja eristeeksi rakennettu kengän pohja koostuu useista materiaalikerroksista: kulutuspintana ulkopohja, välipohja, sisäpohja, iskunvaimennin, täytemateriaali sekä erilaiset pehmusteet. Tämä monikerroksisuus rajoittaa taipumista tai estää taipumisen kokonaan. Kehon iskunvaimennusjärjestelmän ollessa terve ja toimintakykyinen kengän iskunvaimennus ei ole oleellinen (ks. taulukko «Jalkaterän tehtävät»2).

Aiemmin suositeltiin kengän pohjan paksuudeksi 0,5–1 cm. Nykykäsityksen mukaan pohjan tulisi olla huomattavasti ohuempi. Poikkeuksia ovat turvajalkineet, joiden ulko- ja sisäpohjan yhteispaksuus pitää olla vähintään 6 mm (ks. «Kevytjalkinemallit»9 ja «Ammattijalkineet»10).